Ee­va Lau­ri

Yli­kii­min­ki­läi­nen Mika Yli­kärp­pä on ikäih­mis­ten ja ke­hi­tys­vam­mais­ten vi­ri­ke­pal­ve­lu­ja tuot­ta­va yrit­tä­jä ja ison per­heen isä. Hä­nen työs­ken­nel­les­sään ai­em­min lä­hi­hoi­ta­ja­na – ja toi­saal­ta lä­hi­pii­rin eri­tyis­las­ten ja van­hus­ten ar­kea ha­vain­noi­des­saan – al­koi kyp­syä aja­tus oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­ses­ta.

Läh­tö­koh­ta­na on mah­dol­lis­taa ja tu­kea toi­min­ta­ky­vyn yl­lä­pi­tä­mis­tä ja ar­jen mie­lek­kyyt­tä asi­ak­kaan omas­sa ko­dis­sa, tu­tus­sa ja tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä.

– Asi­ak­kai­den toi­vei­den ja tar­pei­den mu­kaan rää­tä­löi­dään käyn­nit. Jos­kus olen kuun­te­li­jan roo­lis­sa, toi­si­naan lei­vom­me, ul­koi­lem­me, käym­me pil­kil­lä tai vaik­ka kun­to­sa­lil­la tai teem­me pi­ha­töi­tä, Yli­kärp­pä ker­too.

– En­si­si­jai­nen ta­voi­te on mah­dol­lis­taa asi­ak­kaal­le vi­rik­kei­tä, jot­ta toi­min­ta­ky­ky säi­lyy. Työ­hö­ni voi kuu­lua kui­ten­kin tar­vit­ta­es­sa esi­mer­kik­si sii­vo­a­mis­ta, polt­to­pui­den te­koa tai kau­pas­sa käyn­tiä asi­ak­kaan puo­les­ta.

Al­ku­vai­hees­sa mie­ti­tyt­ti­vät mo­nen­lai­set ky­sy­myk­set, mut­ta Min­na-puo­li­son ja lä­hi­pii­rin tu­ke­ma­na Yli­kärp­pä sai roh­keut­ta al­kaa to­teut­taa omaa ide­aan­sa, ja vuon­na 2021 syn­tyi Ko­ti­vi­ri­ke-ni­mi­nen yri­tys. Pian asi­a­kas­kun­taa al­koi ker­tyä ko­ko­päi­vä­työk­si as­ti.

Sit­tem­min myös oman per­heen nuo­ri on työl­lis­ty­nyt yri­tyk­seen ja toi­set nuo­ret ovat pääs­seet tuu­raa­maan Yli­kärp­pää tar­vit­ta­es­sa.

– Siir­ty­mi­nen vuo­ro­työs­tä päi­vä­työ­hön yrit­tä­jyy­den myö­tä on ol­lut hel­po­tus per­heen ar­jen sekä oman jak­sa­mi­sen kan­nal­ta. Vä­lil­lä töi­tä oli­si ol­lut tar­jol­la enem­män­kin, mut­ta alus­ta al­ka­en olen aja­tel­lut, et­tä koh­tuul­li­suus on hyvä säi­lyt­tää työ­tun­neis­sa­kin.

Yli­kärp­pä to­te­aa, et­tei ole ka­tu­nut päi­vää­kään pää­tös­tään yrit­tä­jyy­des­tä.

– Joka aa­mu on mu­ka­va läh­teä töi­hin. Koen, et­tä saan teh­dä työ­tä omien ar­vo­je­ni mu­kai­ses­ti lä­him­mäi­sis­tä­ni huo­leh­tien. Pa­ras­ta työs­sä­ni ovat asi­ak­kaat ja koh­taa­mi­set hei­dän kans­saan. Eri­tyi­ses­ti ke­hi­tys­vam­mais­ten ai­tous pu­hut­te­lee. Päi­vis­sä on pal­jon iloa, huu­mo­ria ja ti­lan­ne­ko­miik­kaa. Usein on kii­tol­li­nen mie­li, et­tä näin pal­jon on siu­nat­tu.

Eri­lai­suus on tut­tua ja luon­nol­lis­ta Yli­kär­pän per­heel­le myös lä­hi­pii­ris­tä. Asi­ak­kaat saat­ta­vat ky­sel­lä per­heen kuu­lu­mi­sia tai pii­pah­taa jos­kus Yli­kär­pän ko­dis­sa. Sil­loin ju­tel­laan ja tou­hu­taan yh­des­sä, esi­mer­kik­si pe­la­taan pi­ha­pe­le­jä met­sään ra­joit­tu­val­la pi­hal­la.

Yli­kärp­pää kuun­nel­les­sa mie­leen nou­see Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta koh­dat, jois­sa sa­no­taan: ”To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le” (Matt. 25:40), ja ”Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut.” (Matt. 18:4–5.)