Ur­po Ront­ti

Va­lo­ku­vaa­mi­nen, maa­laa­mi­nen, luon­nos­sa liik­ku­mi­nen ja omien lah­jo­jen käyt­tö Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä ovat tär­kei­tä asi­oi­ta Timo Mää­täl­le.

Juu­re­va kuu­sa­mo­lai­nen, eläk­keel­lä ole­va of­f­set-pai­na­ja ja luon­to­ku­vaa­ja Timo Määt­tä is­tuu 60 vuot­ta van­han va­ras­ton por­tail­la ja esit­te­lee ai­kan­sa käy­tän­nöl­lis­tä ra­ken­nus­pe­rin­net­tä.

Ym­pä­ril­lä on ai­hee­seen liit­ty­vää rek­vi­siit­taa, pi­ha­pii­ris­tä kaa­det­tu­jen leh­ti­kuus­ten pil­kot­tu­ja ok­sia, ma­ja­van kaa­ta­man puun puo­lik­si jyr­sit­ty­jä run­ko­ja. Nii­hin liit­tyy luon­to­ku­vaa­jan muis­to­ja ma­ja­va­ku­vauk­ses­ta vie­rei­sel­lä Ni­lo­jo­el­la.

Vie­rel­lä is­tuu Fan­ni-koi­ra, Jack­rus­sel­lin­ter­rie­ri.

– Se on oi­val­li­nen ka­ve­ri mu­ka­na ku­vaus­reis­suil­la, Määt­tä ker­too.

Määt­tä syn­tyi Kuu­sa­mon Vuo­tun­gis­sa maan­vil­je­li­jä­per­hee­seen, jos­sa elä­män edel­ly­tyk­set luo­tiin ko­val­la työl­lä omal­la ti­lal­la. Ym­pä­ril­lä oli suu­ret kos­ke­mat­to­mat erä­maat, jois­sa jyh­ke­ät ke­lo­hon­gat ei­vät ol­leet har­vi­nai­sia.

Ve­nä­jän raja kul­kee rei­lun kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä Mää­tän ko­ti­ta­loa: Paa­na­jär­vi laa­joi­ne, kos­ke­mat­to­mi­ne erä­mai­neen on kä­den ulot­tu­vil­la. Paa­na­jär­veen las­ke­vat myös ko­din lä­hel­lä vir­taa­van joen ve­det, Kuu­sin­ki­jo­en ja Ou­lan­ka­jo­en kaut­ta.

Ki­pi­nä va­lo­ku­vauk­seen syt­tyi luon­nos­sa

Si­säl­lä ko­din sei­nil­lä ole­vat ku­vat ker­to­vat rak­kau­des­ta omaan per­hee­seen, lap­siin ja luon­to­har­ras­tuk­seen.

Var­si­nai­sen ki­pi­nän luon­to­ku­vauk­seen Määt­tä sai ko­tin­sa vie­res­tä vir­taa­van Ni­lo­jo­en ran­nal­la, kun hän sat­tu­mal­ta ran­taan men­nes­sään ta­pa­si ka­na­hau­kan, joka oli juu­ri ot­ta­nut pii­sa­min kyn­siin­sä. Täs­tä ti­lan­tees­ta hän sai otet­tua van­hal­la Ko­ni­ka-ka­me­ral­la ku­via.

– Ta­pah­tui oi­val­lus, et­tä luon­nos­sa on näin lä­hel­lä ole­mas­sa­o­lon tais­te­lua, Määt­tä muis­te­lee.

Las­ten var­tut­tua ja va­paa-ajan li­sään­nyt­tyä luon­to­ku­vaus al­koi val­la­ta yhä enem­män ai­kaa. Määt­tä hank­ki pa­rem­mat ka­me­rat, ja nyt nii­tä on ai­ka­moi­nen re­per­tu­aa­ri. Sit­ten al­koi­vat kiin­nos­taa kor­pi­luon­to, iki­hon­gat ja Kun­ti­vaa­ra, jos­ta on hy­vät nä­ky­mät Ve­nä­jäl­le as­ti.

Maa­lau­sai­hei­den et­sin­tää

Mai­se­ma­ku­vaus al­koi, kun Määt­tä ha­lu­si et­siä maa­lau­sai­hei­ta. Määt­tä oli har­ras­ta­nut nuo­ruu­des­saan öl­jy­vä­ri­maa­laus­ta, mut­ta polt­ta­nut suu­ren osan tau­luis­ta muka huo­noi­na ja ti­laa vie­vi­nä.

Va­lo­ku­vauk­sen avul­la hän al­koi et­siä ja opis­kel­la ai­hei­ta mai­se­ma­maa­lauk­siin.

– Mis­tä sitä muu­al­ta saa kuin luon­nos­ta! Läh­tö­koh­dan pi­tää ol­la oi­ke­as­ta koh­tees­ta, jos ha­lu­aa saa­da maa­lat­tua esit­tä­vän ku­van.

Tun­tu­rit, ve­det, va­lot ja var­jot muut­tu­vat vuo­ro­kau­den ja vuo­de­nai­ko­jen myö­tä. Aa­mu on ku­vaa­jal­le an­toi­sin­ta ai­kaa. Näi­tä hän läh­ti opis­ke­le­maan ka­me­ran kaut­ta.

1990-lu­vul­la Mää­täl­lä oli mah­dol­li­suus ku­va­ta ra­jan­ta­kai­ses­sa Paa­na­jär­ven kan­sal­lis­puis­tos­sa kos­ke­ma­ton­ta luon­toa. Ku­vat­ta­vak­si siel­lä osui muun mu­as­sa Pää­jär­veen las­ke­va Ki­vak­ka­kos­ki.

Mai­se­ma­ku­vauk­ses­ta eläin­ku­vauk­seen

– Tie on vie­nyt Paa­na­jär­vel­tä ko­tiym­py­röi­hin, kar­hu­ku­vauk­seen, ma­ja­va­ku­vauk­seen ja sauk­ko­ku­vauk­seen. Vä­liin on mah­tu­nut ku­via kos­ki­ka­rois­ta ja kot­kis­ta, ja lo­pul­ta ku­vat­ta­vak­si ovat pääs­seet ko­ti­pi­han eläi­met, lin­nut, per­ho­set ja muut hyön­tei­set, Määt­tä lu­et­te­lee.

Tek­nii­kan opis­ke­lu ja hy­vät ka­me­rat ovat oleel­li­nen vaa­ti­mus ku­vauk­sel­le. Ku­vaus­koh­teet, jyl­hät Kuu­sa­mon mai­se­mat ja laa­ja eläin­kun­ta, ym­pä­röi­vät joka puo­lel­la.

Määt­tä on to­den­nut luon­nos­sa ku­vaa­mas­sa kul­ke­mi­sen myös hy­väk­si lii­kun­ta­muo­dok­si.

Lah­jat ko­ti­sii­o­nin käy­tös­sä

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rau­u­ti­soin­tiin liit­ty­vä ku­vaus on Mää­täl­le tär­keä alue. Hä­nen kä­den­jäl­ken­sä nä­kyi myös Kuu­sa­mon Määt­tä­län­vaa­ran su­vi­seu­rois­sa muun mu­as­sa pu­hu­ja­ko­rok­keen so­mis­tuk­ses­sa ja ke­lo­hon­gan käy­tös­sä ma­te­ri­aa­li­na.

Määt­tä on ha­lun­nut käyt­tää saa­maan­sa lah­jaa ko­ti­sii­o­nin työs­sä. Hän toi­mii tie­do­tus­toi­mi­kun­nas­sa ku­vaa­ja­na ja tal­len­taa Kuu­sa­mon Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­taa kuva-ar­kis­toon. Ko­ro­na-ai­ka­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mäs­sä “Kai­puu­ni Kuu­sa­mo”-va­rain­ke­räys­ta­pah­tu­mas­sa käy­tet­tiin Mää­tän luon­to­ku­va-ar­kis­toa ver­kos­sa jul­kais­tun ta­pah­tu­man poh­ja­na.

Määt­tä on ko­ke­nut Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen oman elä­män­sä vai­heis­sa, niin am­ma­tin­va­lin­nan, per­heen kuin rak­kaan har­ras­tuk­sen vai­heis­sa.

– Luon­nos­sa saa näh­dä vä­ke­väs­ti Luo­jan kä­den­jäl­jen.

Haas­tat­te­lu on jul­kais­tu Päi­vä­mies-leh­des­sä 23. elo­kuu­ta.