Heli Säk­ki­nen

Vee­ra Pa­ja­la toi­mii tois­ta kaut­ta Jy­väs­ky­län seu­ra­kun­nas­sa kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na ja yh­tei­sen seu­ra­kun­ta­työn joh­to­kun­nan va­ra­jä­se­ne­nä. Li­säk­si hän oli 18-vuo­ti­aa­na muu­ta­man vuo­den sil­loi­sen ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa kirk­ko­val­tuus­tos­sa. Pa­ja­la ker­taa vai­hei­taan:

– Ai­ka­naan 18-vuo­ti­aa­na mi­nua pyy­det­tiin pie­nen ko­ti­paik­ka­kun­nan seu­ra­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si. Läh­din eh­dol­le, kos­ka olin tot­tu­nut ole­maan mo­nes­sa mu­ka­na, ku­ten nuo­ri­so­val­tuus­tos­sa, ja tu­lin va­li­tuk­si. Vuo­sia myö­hem­min, kes­kel­le kii­rei­sim­piä ja uni­vel­kai­sim­pia pik­ku­lap­si­vuo­sia, tuli kut­su seu­ra­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si, kun kun­ta­po­li­tii­kas­sa mu­ka­na ol­lut tut­ta­va­ni hou­kut­te­li eh­dol­le ison seu­ra­kun­nan vaa­lei­hin.

Pa­ja­lan piti poh­tia eh­dok­kaak­si ryh­ty­mis­tä hie­man kau­em­min kuin 18-vuo­ti­aa­na, mut­ta hän päät­ti suos­tua, jot­ta us­ko­vai­sia eh­dok­kai­ta oli­si eri-ikäi­siä ja eri elä­män­ti­lan­teis­ta.

– Yl­lä­tyin, kun tu­lin va­li­tuk­si – ja vie­lä­pä ai­ka isol­la ää­ni­mää­räl­lä. Ih­mi­sil­tä saa­tu luot­ta­mus ve­tää nöy­räk­si ja hil­jai­sek­si, hän to­te­aa.

Teh­tä­vä on an­ta­nut Pa­ja­lal­le sel­ke­än ku­van Jy­väs­ky­län seu­ra­kun­nan hal­lin­to­ra­ken­tees­ta, stra­te­gi­as­ta ja sii­tä to­del­li­suu­des­ta, min­kä kans­sa kirk­ko pai­nii täs­sä ajas­sa:

– Maal­lis­tu­mis­ke­hi­tys on läs­nä voi­mak­kaa­na, ja seu­ra­kun­tien toi­min­nas­sa ja päät­tä­ji­nä on hy­vin eri ta­voin us­ko­via ja ajat­te­le­via. Teh­tä­vä on an­ta­nut konk­re­ti­an ta­sol­la mah­dol­li­suu­den kes­kus­tel­la ja päät­tää esi­mer­kik­si seu­ra­kun­tam­me ta­lou­sa­si­ois­ta, kiin­teis­tö­kau­pois­ta, hen­ki­lö­va­lin­nois­ta ja sii­tä, kuu­luu­ko joo­gan har­ras­ta­mi­nen kirk­ko­sa­liin, hän va­lot­taa ja li­sää:

– Hen­ki­lö­koh­tai­sel­la ta­sol­la teh­tä­vät ovat an­ta­neet mu­ka­via koh­taa­mi­sia eri ih­mis­ten kans­sa ja uu­sien asi­oi­den op­pi­mis­ta.

Pa­ja­la ker­too, et­tä teh­tä­vät vaa­ti­vat ko­kouk­siin ja il­ta­kou­lui­hin osal­lis­tu­mis­ta noin yh­den ar­ki-il­lan kuu­kau­des­sa tai joka toi­nen kuu­kau­si.

– Vä­lil­lä on enem­män esi­tys­lis­to­jen liit­tei­siin en­nak­koon tu­tus­tu­mis­ta lu­ke­mal­la ja mui­den ryh­män jä­sen­ten kans­sa kes­kus­te­le­mal­la. Teh­tä­vät ovat vaa­ti­neet myös uu­siin asi­oi­hin pe­reh­ty­mis­tä, jos­kus ta­lou­sa­si­oi­den yh­tey­des­sä jopa sa­nas­ton sel­ven­tä­mis­tä.

Pa­ja­la ei ole luot­ta­mus­teh­tä­vien­sä tii­moil­ta koh­dan­nut mi­tään ikä­viä il­mi­öi­tä. Hän ker­too ko­ke­neen­sa ih­mis­ten vä­li­ses­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kun­ni­oi­tus­ta tois­ten ta­hol­ta.

– Sii­hen­kin on suh­tau­dut­tu upe­as­ti, et­tä use­am­pia ker­to­ja mi­nul­la on ol­lut ime­tet­tä­vä vau­va mu­ka­na ko­kouk­ses­sa. On ol­lut help­po ol­la mu­ka­na oma­na it­se­nään, edus­ta­mas­sa us­ko­vai­sia.

Vee­ra Pa­ja­la kan­nus­taa ih­mi­siä läh­te­mään ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä mu­kaan seu­ra­kun­nan pää­tök­sen­te­koon:

– Luot­ta­mus­hen­ki­löik­si tar­vi­taan eri alo­jen osaa­jia ja eri elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via hen­ki­löi­tä. Läh­de ko­kei­le­maan ja yl­lä­ty po­si­tii­vi­ses­ti! Yh­tei­siä, ai­ka ta­val­li­sia asi­oi­ta­han täs­sä kui­ten­kin hoi­de­taan, ja ko­kous­tek­nii­kan­kin op­pii no­pe­as­ti. Seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä on help­po ol­la us­ko­vai­se­na, kun us­koa ei ole tar­vin­nut erik­seen tun­nus­taa, kun kaik­ki tie­tä­vät jo, ket­kä ovat "rau­ha­nyh­dis­tys­läi­siä".