JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Eriseura on sielunvihollisen aikaansaannos

Pääkirjoitukset
11.2.2026 10.00

Juttua muokattu:

10.2. 14:44
2026021014440820260211100000

Sana eri­seu­ra saat­taa ol­la nuo­rem­mal­le su­ku­pol­vel­le vie­ras. Se esiin­tyy kui­ten­kin Raa­ma­tus­sa. Sana on kään­net­ty myös sa­nak­si lah­ko, ryh­mä­kun­ta, puo­lue, jouk­ko sekä har­ha­op­pi. Eri­seu­ras­sa on kyse sii­tä, et­tä us­ko­vais­ten jouk­ko ja­kau­tuu toi­sis­taan eril­li­siin ryh­miin. On ky­sy­mys va­ka­vas­ta, ki­pe­äs­tä ja va­li­tet­ta­van usein myös py­sy­väs­tä muu­tok­ses­ta. Ryh­mit­ty­miin ja­kau­tu­neet ei­vät enää jaa yh­teis­tä us­ko­nym­mär­rys­tä ja sa­man us­kon tuo­maa yh­teyt­tä. Ai­em­min ko­et­tu us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus on rik­kou­tu­nut. Lo­pul­ta ale­taan ko­koon­tu­maan toi­sis­taan eril­lään, pi­de­tään siis ”eri seu­ro­ja”.

Mis­tä eri­seu­ra joh­tuu? Jee­suk­sen oma toi­ve ja ru­kous Ju­ma­lal­le oli, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa ”oli­si­vat täy­del­li­ses­ti yh­tä” (Joh. 17:21–23). Sie­lun­vi­hol­li­nen puo­les­taan ha­lu­aa tä­män yh­tey­den ja us­ko­vais­ten vä­li­sen rak­kau­den sär­ky­vän. Vi­hol­li­nen on tai­ta­va kyl­vä­mään ih­mis­ten vä­lil­le rii­taa, eri­mie­li­syyt­tä ja epä­so­pua. Apos­to­li ku­vaa­kin, kuin­ka eri­seu­ra on ”li­han” eli ih­mi­sen it­sek­kään luon­non ai­kaan­saan­nos (Gal. 5:16, 19–21).

Eri­seu­ran ke­hit­ty­mi­nen voi kes­tää pit­kään­kin seu­ra­kun­nan si­säl­lä, aluk­si il­man nä­ky­viä merk­ke­jä. Jee­suk­sen vii­ni­puu­ver­taus­ta mu­kail­len syn­ti hoi­ta­mat­to­ma­na kat­kai­see ok­san yh­tey­den run­koon. Luon­nol­li­ses­sa puus­sa­kin ok­sa saat­taa näyt­tää kuu­lu­van puu­hun, vaik­ka se oli­si si­säl­tä vi­oit­tu­nut ja sen yh­teys run­koon kat­ken­nut. Tuol­loin ok­sa ei enää kan­na hy­vää he­del­mää.

Eri­seu­ran mer­kit ovat kaut­ta ai­ko­jen ol­leet hy­vin sa­man­lai­set. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta ei näyt­täy­dy enää ar­vok­kaa­na tai edes tar­peel­li­se­na. Kri­tiik­kiä syn­tyy niin ope­tus­ta kuin toi­sia us­ko­vai­sia koh­taan. Tie­to ja ym­mär­rys nou­se­vat ar­mos­ta elä­mi­sen rin­nal­le ja edel­le. Ter­veel­li­nen Ju­ma­lan sana saa ou­to­ja ko­ros­tuk­sia tai sitä py­ri­tään ym­mär­tä­mään ih­mis­jär­jel­lä. Kes­kus­te­luis­sa saa­te­taan ta­voi­tel­la enem­män tu­kea omal­le ym­mär­ryk­sel­le kuin apua omal­le us­kol­le. Ar­mos­ta elä­mi­sen si­jaan esil­le nou­see oi­ke­as­sa ole­mi­nen.

Us­ko­vai­nen saat­taa poh­tia ja pe­lä­tä har­hau­tu­mis­ta eri­seu­raan. Tuol­loin on hyvä muis­taa Ju­ma­lan voi­man ole­van sie­lun­vi­hol­lis­ta suu­rem­pi. Ter­vee­nä ok­sa­na Kris­tus-vii­ni­puus­sa py­syy, kun Ju­ma­lan voi­min val­voo us­kos­sa ja kil­voit­te­lee hy­vän oman­tun­non kan­ta­ja­na evan­ke­liu­miin tur­vau­tu­en.

11.2.2026

Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun (1. Kor. 3:7).

Viikon kysymys