Päi­vi Ka­mu­lan asi­ak­kaat toi­vo­vat ta­val­li­sia tur­vaa tuo­via asi­oi­ta. Hän an­taa heil­le ai­kaan­sa ja tar­jo­aa konk­reet­tis­ta apua huo­lien ja me­ne­tys­ten kes­kel­le.

Lop­pi­lai­nen Päi­vi Ka­mu­la työs­ken­te­lee ko­tou­tu­mi­sen edis­tä­mi­sen so­si­aa­li­pal­ve­luis­sa. Hä­nen asi­ak­kaan­sa ovat kan­sain­vä­lis­tä ja ti­la­päis­tä suo­je­lua saa­nei­ta sekä hei­tä, joil­le suo­je­lua ei ole myön­net­ty, mut­ta he ei­vät voi pa­la­ta ko­ti­maa­han­sa esi­mer­kik­si puut­tu­van kan­sa­lai­suu­den vuok­si.

– Maa­il­mas­sa on edel­leen val­ti­oi­ta, jois­sa van­gi­taan mie­li­val­tai­sin pe­rus­tein jopa äi­te­jä taa­pe­roi­käi­sen lap­sen­sa kans­sa asut­ta­en hei­dät vuo­sik­si työ­lei­reil­le. Olo­suh­teet siel­lä ovat poik­keuk­set­ta erit­täin epäin­hi­mil­li­set, ku­vai­lee Ka­mu­la.

Ka­mu­la ker­too, et­tä hä­nen työs­sään nä­kyy maa­il­mas­sa ta­pah­tu­va paha. Val­ta­o­sa pa­ko­lai­sis­ta on pa­en­nut ko­ti­maan­sa so­taa tai kor­rup­toi­tu­nut­ta hal­lin­toa.

– Vaih­to­eh­toi­ses­ti ko­ti­maa­han jää­des­sä ih­mi­soi­keu­det tu­li­si­vat hy­vin pian lou­ka­tuk­si, mi­kä­li hen­ki yli­pään­sä sääs­tet­täi­siin. Suo­mi on sik­si an­ta­nut heil­le suo­je­lun­sa YK:n kan­sain­vä­li­seen so­pi­muk­seen pe­rus­tu­en.

Asi­a­kas­kun­nas­sa on myös uk­rai­na­lai­sia, jot­ka ovat pa­en­neet Ve­nä­jän hyök­käys­so­taa.

Raas­ta­via ti­lan­tei­ta

Mo­nil­la Ka­mu­lan koh­taa­mil­la ih­mi­sil­lä on huo­li lä­hei­sis­tään.

– Per­he on jou­tu­nut eroon toi­sis­taan tai joku on ka­don­nut. On hy­väs­tel­ty lä­hei­nen läh­tö­maan huo­no­ta­soi­seen sai­raa­laan, ei­kä ke­nel­lä­kään ole va­raa kus­tan­taa tar­vit­ta­via hoi­to­toi­men­pi­tei­tä edes vuo­sien jäl­keen, Ka­mu­la ku­vai­lee.

Hän jat­kaa, et­tä vart­tu­neet van­hem­mat pel­kää­vät las­ten­sa per­hei­den puo­les­ta tai ikä­vöi­vät vi­de­o­pu­he­lu­jen ta­ka­na ole­vaa suur­ta lap­si- ja las­ten­lap­si­jouk­ko­aan. Nuo­ret su­re­vat ikään­ty­viä ja vai­ke­as­sa niuk­kuu­des­sa elä­viä van­hem­pi­aan, joi­ta ei­vät voi ta­lou­del­li­ses­ti aut­taa.

– Raas­ta­vin­ta lie­nee psyyk­ki­nen kuor­ma. Mie­li pa­kot­taa toi­mi­maan jat­ku­vas­ti, jot­ta voi­si pa­e­ta muis­to­jaan. Esiin­tyy hul­luu­den par­taal­le aja­vaa unet­to­muut­ta tai ki­pu­ja, jot­ka ei­vät se­li­ty lää­ke­tie­teel­lä. On hil­jais­ta sy­vää su­rua, joka nä­kyy ke­hon en­ne­nai­kai­se­na van­hen­tu­mi­se­na.

Tur­van ja toi­von tuo­mis­ta

– Usein kai­va­taan kuun­te­li­jaa, jol­la on het­ki ai­kaa. Joku, jon­ka kans­sa har­joi­tel­la uut­ta kiel­tä. Kai­va­taan ih­mi­syyt­tä, luot­ta­mus­ta ja huu­mo­ria, ku­vai­lee Ka­mu­la asi­ak­kai­den­sa tar­pei­ta.

He toi­vo­vat ta­val­li­sia tur­vaa tuo­via asi­oi­ta: lap­set ha­lu­a­vat kou­luun ja pit­kä­ai­kais­sai­raat hoi­toon.

Trau­ma­taus­tan­sa vuok­si ih­mi­nen on voi­nut unoh­taa ky­kyn­sä.

– Op­pi­mi­nen luo toi­voa, kun huo­maa sit­ten­kin pu­hu­van­sa uut­ta kiel­tä tai ym­mär­tä­vän­sä uu­den yh­teis­kun­nan toi­min­ta­ta­po­ja, Ka­mu­la huo­maut­taa.

Toi­voa luo ar­jen ra­ken­tei­den sel­kiyt­tä­mi­nen. Tyy­pil­li­nen nä­kö­a­lo­jen luo­mi­nen käy hä­nen mu­kaan­sa usein konk­re­ti­an kaut­ta.

– Voi­daan yh­des­sä va­ra­ta ham­mas­lää­kä­rin sär­ky­päi­vys­ty­sai­ka, soit­taa pit­kä pu­he­lu Ke­lan vi­ra­no­mais­lin­jal­le tai teh­dä pie­ni mak­su­si­tou­mus ruo­ka­kaup­paan.

Rak­kaus lä­him­mäi­siin

– Van­hem­mat ha­lu­a­vat lap­sil­leen hy­vää, muis­tut­taa Ka­mu­la.

Hy­vän ta­voit­te­lu on saa­nut hei­dät pa­ke­ne­maan vä­ki­val­taa. Van­hem­mat nä­ke­vät tu­le­vai­suu­den las­ten­sa kaut­ta. Opis­ke­lu­mah­dol­li­suu­det ja su­ku­puol­ten vä­li­nen koh­ta­lai­sen hyvä tasa-ar­vo saa hei­dät us­ko­maan tu­le­vai­suu­teen.

– Kuu­len hy­vin har­voin pa­ko­lais­ten suus­ta va­li­tus­ta kor­ke­as­ta ve­ro­tuk­ses­ta. Ih­mi­set ovat työl­lään val­mii­ta mak­sa­maan ta­kai­sin kai­ken sen hy­vän, min­kä Suo­mi heil­le an­toi.

Ka­mu­lan mie­les­tä hä­dä­na­lai­set ih­mi­set tu­li­si koh­da­ta Raa­ma­tun oh­jeen mu­kaan.

– Raa­mat­tu ot­taa mie­les­tä­ni tä­hän suo­raan kan­taa: ”Kun muu­ka­lai­nen asuu luo­na­si tei­dän maas­san­ne, äl­kää sor­ta­ko hän­tä. Muu­ka­lai­nen, joka asuu tei­dän luo­nan­ne, ol­koon niin kuin maas­sa syn­ty­nyt tei­kä­läi­nen. Ra­kas­ta hän­tä niin kuin it­se­ä­si, sil­lä te­kin olit­te muu­ka­lai­si­na Egyp­tin maas­sa. Minä olen Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne.” (3. Moos. 19:33–34.)

Vaik­ka us­koa ei voi suo­rit­taa va­paa­eh­tois­työl­lä tai hy­vil­lä te­oil­la, us­kon lah­jan saa­nut sy­dän to­dis­taa Ka­mu­lan mie­les­tä usein käy­tök­sel­lään Hen­gen he­del­mien vai­ku­tus­ta.

– Rak­kaus voi nä­kyä vie­raan ih­mi­sen huo­maa­mi­se­na, vaik­ka­pa ter­veh­ti­mäl­lä ar­jes­sa. Ju­ma­la on luo­nut mei­dät kaik­ki omak­si ku­vak­seen ja tar­koit­ta­nut mei­dät kan­ta­maan tois­tem­me ilo­ja ja taak­ko­ja.

Toi­voa on

Ko­tou­tu­mi­sen edis­tä­mi­sen so­si­aa­li­pal­ve­luis­sa eteen tu­lee mo­nen­lais­ta. Mi­ten Ka­mu­la säi­lyt­tää toi­von omas­sa elä­mäs­sään?

Hän vas­taa, et­tä kii­tol­li­suus ruok­kii toi­voa.

– Olen saa­nut rak­kaan per­heen, ko­din sekä laa­jan, mo­nen­kir­ja­van ys­tä­vä­jou­kon elä­mää­ni. On koh­tuul­li­ses­ti ter­veyt­tä. Mi­nus­ta näis­sä on jo pal­jon yh­del­le.

Li­säk­si hän on työn­sä kaut­ta usein to­dis­ta­nut, mil­lai­siin asi­oi­hin rik­kou­tu­nut­kin ih­mi­nen pys­tyy.

– Ih­mi­sen mie­li on us­ko­mat­to­man jous­ta­va ja har­voin voi aja­tel­la kai­ken ole­van me­ne­tet­tyä.

Suu­rin­ta toi­voa Ka­mu­lan elä­mään tuo elä­vä us­ko.

– Ju­ma­la on lu­van­nut pi­tää meis­tä huol­ta. Ju­ma­la on myös lu­van­nut, et­tei mi­tään ta­pah­du hä­nen tie­tä­mät­tään.