– Voin tehdä kanttorin työtäni täällä Lapuan tuomiokirkossa omien arvojeni pohjalta ja se riittää, sanoo Juliaana Kellokoski.
Minna Ylimäki-Hemminki
– Voin tehdä kanttorin työtäni täällä Lapuan tuomiokirkossa omien arvojeni pohjalta ja se riittää, sanoo Juliaana Kellokoski.
Minna Ylimäki-Hemminki
Pirkko Hurtig
Juliaana Kellokoski on vaimo, perheenäiti, seurakunnan kanttori ja kirkkovaltuutettu. Monet roolit täydentävät toisiaan.
Etelä-Pohjanmaalla Lapualla on suuri tuomiokirkko ja siinä kirkossa Suomen suurimmat kirkkourut. Niitä soittaa Juliaana Kellokoski, Lapuan tuomiokirkon kanttori.
Kanttorin ammatti selkiytyi Kellokoskelle lukiossa, kun hän vaihtoi musiikkiopiston pianotunnit urkutunteihin.
– Opettajanani oli tuolloin Arto Turpela, jolle kerroin ammattihaaveeni. Hän sanoi omaan tyyliinsä, että ”no, kyllä sinusta voi kanttori tulla”.
Tuo kommentti oli merkittävä, ja Kellokoski hakeutui lukion jälkeen Sibelius-Akatemiaan ja aloitti opinnot Kuopiossa.
– Samana syksynä menimme naimisiin Jarkon kanssa. Tuli monta uutta asiaa yhtaikaa opittavaksi. Muutto uuteen, täysin vieraaseen kaupunkiin, vastuu opinnoista, parisuhteesta ja kasvavasta perheestä.
Kellokoski muistelee kiitollisena tuota aikaa, joka kasvatti myös ihmisenä. Sittemmin puolison työ vei perheen Juliaana Kellokosken synnyinpitäjään Alajärvelle. Joku vinkkasi, että Lapualla on kanttorin virka auki.
Työtä omien arvojen pohjalta
– Ajattelin ensimmäiseksi, että eihän tuon parempaa työpaikkaa näillä lakeuksilla voi ollakaan: isot urut, vireä tuomiokirkkoseurakunta sekä kollegoita, joiden kanssa saa tehdä yhdessä työtä. Sain työpaikan ja olen ollut tyytyväinen täällä. Koen, että minulle löytyi paikka tämän seurakunnan työtekijänä luontevasti, Kellokoski toteaa.
Viime keväänä oli Lapuan tuomiokirkossa Suviseuroja edeltävä virsilaulutilaisuus. Kellokoski oli mukana tapahtumassa.
– Virsisäestys on mieluinen työtehtävä monen muun rinnalla. Yhteislaulutilaisuus oli uusi kokemus itselle, kun sain säestää suurta kirkkokansaa. En ollut aiemmin kokenut sellaista. Oman mausteensa toi se, että tilaisuus oli työpaikallani ja mukana oli joitain seurakuntalaisia ja kuorolaisiani, joille tämä oli ollut myös hieno kokemus. Sain siitä palautetta jälkeenpäin.
– Silloin, kun voin koskettaa ihmistä musiikin keinoin, tulee tunne, että olen onnistunut. Nämä kokemukset muistuttavat itseäni siitä, että Jumala on musiikin lahjan antanut. Kuten Martti Luther on sanonut: Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. Se on hyvä ohjenuora moneen asiaan tässä elämässä.
Lue torstaina ilmestyvästä Päivämiehestä myös Kellokosken ajatuksia seurakunnan luottamustehtävästä sekä miten hän käyttää työmatkat hyödykseen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys