Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Lop­pi

Su­vi­seu­ro­jen kent­tä­ai­kui­set val­vo­vat öi­sin nuor­ten tur­val­li­suut­ta ja ovat luo­tet­ta­via ai­kui­sia, joi­hin nuo­ret voi­vat tu­keu­tua haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa.

Su­vi­seu­ro­jen per­jan­tain seu­ra­oh­jel­ma on päät­ty­nyt. Seu­ra­vie­raat val­mis­tau­tu­vat il­ta­toi­miin ja yö­le­poon. Vet­tä hie­man vih­moo, mut­ta ei sitä oi­kein sa­teek­si voi kut­sua. Olen kui­ten­kin kat­so­nut sää­tie­do­tus­ta ja tie­dän, et­tä pian al­kaa sa­taa enem­män.

Kä­ve­len yh­den­tois­ta mais­sa läm­pi­mäs­ti pu­keu­tu­nee­na kump­pa­rit ja­las­sa koh­ti ken­tän lai­dal­la ole­vaa toi­mis­toa, jos­sa ta­paan työ­vuo­roon val­mis­tau­tu­via kent­tä­ai­kui­sia.

– Kent­tä­ai­kui­nen on tur­val­li­nen us­ko­vai­nen ai­kui­nen, joka kier­te­lee ken­täl­lä yö­ai­kaan. Iha­nia, luo­tet­ta­via ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­aa­vat koh­da­ta nuo­ria yö­ai­kaan, ku­vai­li Tar­ja Tur­tio-An­na­nol­li kent­tä­ai­kui­sia Ke­sä­seu­ra­ra­di­on Aa­mu­kah­vil­la-oh­jel­mas­sa tors­tai­na.

Hän ker­toi, et­tä tar­ve kent­tä­ai­kui­sil­le on nous­sut sii­tä, et­tä ken­täl­lä on pal­jon nuo­ria, jot­ka hyö­ty­vät ai­kuis­ten läs­nä­o­los­ta ja koh­taa­mi­ses­ta, rau­hoit­te­lus­ta ja kes­kus­te­lus­ta.

Sa­teen saat­te­le­ma­na

En­si ker­taa työ­vuo­roon lu­pau­tu­neet saa­vat pa­rik­seen ko­ke­neen. Jol­la­kin jän­nit­tää, mi­ten jak­saa val­voa työ­vuo­ron lop­puun eli noin nel­jään saak­ka.

Kes­kus­ken­tän jär­jes­tyk­sen­val­vo­jien esi­mies an­taa ti­lan­ne­kat­sauk­sen en­nen kuin pa­rit ha­jaan­tu­vat ta­hoil­leen. Hän ker­too, mi­ten edel­li­nen yö on men­nyt. Ken­täl­lä oli ol­lut pal­jon lap­sia, sää­kin oli suo­si­nut.

Tur­tio-An­na­nol­li roh­kai­see:

– Luot­ta­kaa sil­mään­ne, käyt­tä­kää jär­ke­än­ne. Eh­kä sade te­kee teh­tä­väs­tä hel­pom­man tänä yö­nä.

Hie­man en­nen puol­ta­yö­tä vas­tuu­a­lu­eet on ja­et­tu. Sa­de­kin on al­ka­nut. Lyöt­täy­dyn ku­vaa­jan kans­sa Kir­si Pöy­kön ja en­si ker­taa teh­tä­väs­sä toi­mi­van Joo­na Vep­sä­läi­sen mu­kaan.

– Su­vi­seu­ra­kau­pun­ki on iso kau­pun­ki. Isos­sa kau­pun­gis­sa ei ole ai­na joka kol­kal­la tur­val­lis­ta liik­kua yö­ai­kaan. Mei­dän kent­tä­ai­kuis­ten toi­ve on, et­tä van­hem­mat so­pi­si­vat kaik­kien al­le 18-vuo­ti­ai­den kans­sa ma­ja­paik­kaan tu­le­mi­sen ajan ja myös val­voi­si­vat sitä.

He pai­not­ta­vat, et­tä val­ta­o­sa ken­täl­lä ta­va­tuis­ta nuo­ris­ta on iha­nia, us­ko­vai­sia nuo­ria.

Sa­teen­var­jo­jen ryp­päät

Kul­jem­me sa­teen­var­jo­ryp­päi­den kes­kel­lä. Kent­tä­ai­kuis­ten mie­les­tä var­jot han­ka­loit­ta­vat kon­tak­tin ot­ta­mis­ta. Jon­kun ryp­pään al­la lau­le­taan Sii­o­nin lau­lua. Yk­si­näi­nen poi­ka is­tuu sa­tees­sa syö­mäs­sä pit­saa. Al­kaa pi­me­tä ja mi­nua jän­nit­tää, mi­ten valo riit­tää ku­vaa­mi­seen.

Pöyk­kö ja Vep­sä­läi­nen huo­maa­vat ken­täl­lä mel­ko nuor­ten las­ten po­ru­kan.

– Mo­nel­ta teil­lä on nuk­ku­maan­me­no­ai­ka, he ky­se­le­vät vai­vih­kaa ja ke­hot­ta­vat nou­dat­ta­maan van­hem­pien an­ta­maa nuk­ku­maan­me­no­ai­kaa.

– Voi ol­la, et­tä oli­vat myö­häs­sä jo, kom­men­toi Pöyk­kö seu­raa­vien poi­kien koh­dal­la.

Kent­tä­ai­kui­sia on oh­jeis­tet­tu oh­jaa­maan al­le 15-vuo­ti­ai­ta nuk­ku­maan puo­len yön jäl­keen. Vep­sä­läi­nen huo­maut­taa, et­tä ym­pä­ril­lä ei kui­ten­kaan näy ai­van pie­niä juok­se­mas­sa.

– Ei­vät voi eh­kä tääl­lä juos­ta, kun on mär­kää, hän poh­tii.

Kat­sah­dan maa­han, jär­ky­tyn hie­man. Kai­kes­ta pää­tel­len in­nok­kaim­mat ros­kan­ke­rää­jät ovat nuk­ku­mas­sa.

Koh­taa­mi­sia ken­täl­lä

Pöyk­kö ker­too, et­tä lau­an­tai-sun­nun­tai­yö­nä vii­meis­tään, eten­kin jos on hel­le­seu­rat, al­kaa nä­kyä vä­häi­sen syö­mi­sen, juo­mi­sen ja nuk­ku­mi­sen vai­ku­tus.

– Se voi nä­kyä esi­mer­kik­si pa­niik­ki­koh­tauk­si­na, ker­too Pöyk­kö.

Hän sa­noo, et­tä si­ni­nen lii­vi huo­ma­taan.

– Olem­me or­ga­ni­saa­ti­on kaut­ta työ­vuo­ros­sa. Kaik­ki ei­vät us­kal­la ke­nel­tä ta­han­sa ky­syä apua hä­tä­ti­lan­tees­sa.

Ha­lu­am­me pääs­tä jut­te­le­maan nuor­ten kans­sa. Iso ja ää­ne­käs jouk­ko osoit­tau­tuu vii­me vuo­den Reis­jär­ven opis­to­lai­sik­si. Haas­ta­vis­sa ku­vau­so­lo­suh­teis­sa sy­ty­täm­me po­ru­kal­la kän­ny­köi­den va­lo­ja käyt­töön. Vep­sä­läi­sel­lä sat­tuu ole­maan li­sä­va­lok­si te­ho­kas ot­sa­va­lo.

Nuo­ret heit­täy­ty­vät ju­tul­le.

– Ajat­te­lin, et­tä me­nen nuk­ku­maan puo­li yh­den ai­kaan, mut­ta kun tu­lin tän­ne, oli­kin haus­kaa. Voi ol­la et­tä me­nee yh­teen as­ti, to­te­aa Sen­ni Jan­tu­nen.

Opis­to­ys­tä­vät vie­res­sä komp­paa­vat. On tur­val­lis­ta tul­la ken­täl­le jopa yk­sin, kun tie­tää, et­tä ke­nen ta­han­sa opis­to­lai­sen seu­raan voi liit­tyä.

Em­ma Kok­ko­sen mie­les­tä kent­tä­ai­kui­set ovat tär­kei­tä.

– He ovat luo­tet­ta­via ai­kui­sia. Tie­tää, et­tä heil­le voi ju­tel­la mis­tä vaan, jos on vaik­ka paha mie­li, jos ei ole ys­tä­viä ja ha­lu­aa ju­tel­la jol­le­kin.

Yh­des­sä mie­tim­me, voi­si­ko Su­vi­seu­roi­hin ra­ken­taa yk­si­näi­sil­le nuo­ril­le vas­taa­van ti­lan kuin van­huk­sil­le le­po­pai­kan. Sel­lai­sen, jos­sa voi­si koh­da­ta uu­sia tut­ta­via, ja jos­sa oli­si iso­sia ja kent­tä­ai­kui­sia tur­va­na.

– Jos tun­tuu, et­tä ken­täl­lä ei ole ke­tään ka­ve­ria, läh­de työ­vuo­roon. Niis­sä ta­paa jon­kun ih­mi­sen ja voi saa­da pit­kä­ai­kai­sia tut­ta­via ja ys­tä­viä, roh­kai­se­vat nuo­ret ja kent­tä­ai­kui­set omien ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la.

Yh­den mais­sa jä­tän kent­tä­ai­kui­set työ­vuo­roon­sa. Pi­me­äs­sä ma­ja­paik­kaan kä­vel­les­sä vas­taan tu­lee kas­vot­to­mia ih­mi­siä. Pi­meä on las­keu­tu­nut, tun­tuu et­ten näe mi­tään. Ve­si­sa­de yl­tyy.