Ta­pio Hon­ka­nen

Rai­mo Ka­tai­nen sai­ras­tui ai­kui­si­äl­lä ke­li­a­ki­aan. So­peu­tu­mis­ta tau­din kans­sa elä­mi­seen hel­pot­ti tut­ta­va­pii­ri, jos­sa ke­li­a­kia oli tut­tua ja jol­ta saat­toi ky­syä neu­voa.

Ii­sal­me­lai­sel­la Rai­mo Ka­tai­sel­la to­det­tiin ke­li­a­kia 1990-lu­vun alus­sa hä­nen ol­les­saan ne­li­kymp­pi­nen.

– Töis­sä ol­les­sa oli koko ajan tun­ne, et­tä ruo­ka ei sula. Vaik­ka söi kuin­ka vä­hän, niin tuli tur­vot­ta­va olo. Työ­ka­ve­ri­kin ih­met­te­li, et­tä ai­kui­nen mies syö kuin kis­sa, yh­tä vä­hän, Ka­tai­nen ker­too.

”Kyl­lä sitä ra­vin­toa löy­tyy”

Ke­li­a­kia on vah­vas­ti pe­riy­ty­vä sai­raus. Kun lä­hi­pii­ris­sä oli muil­la­kin to­det­tu ai­em­min ke­li­a­ki­aa, si­sa­rus­ten ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la Ka­tai­nen­kin meni ke­li­a­ki­a­tes­tei­hin, jois­sa tau­ti sit­ten to­det­tiin.

Di­ag­noo­sin saa­mi­sen jäl­keen oli lu­vas­sa kova so­peu­tu­mi­nen, kun ei voi­nut­kaan enää syö­dä ruo­kia ja tar­jot­ta­via tuos­ta vain ei­kä ol­lut tot­tu­nut et­si­mään ja tut­ki­maan so­pi­via ruo­ka-ai­nei­ta.

– Hoi­ta­va lää­kä­ri loh­dut­ti sa­no­mal­la, et­tä kyl­lä sitä ra­vin­toa löy­tyy, kun­han vain miet­tii erik­seen, mitä voi syö­dä, Ka­tai­nen muis­te­lee.

Ke­li­a­ki­an ai­noa tun­net­tu hoi­to­muo­to on lop­pu­e­lä­män kes­tä­vä täy­sin glu­tee­ni­ton ruo­ka­va­lio. Tämä ra­jaa pois ruo­ka­va­li­os­ta suo­ma­lai­sil­le tu­tut vil­jat veh­nän, oh­ran ja ru­kiin.

– Ruis­ta, oh­raa ja eri­tyi­ses­ti veh­nää on to­del­la mo­nis­sa elin­tar­vik­keis­sa. Tämä val­ke­ni, kun tuo­te­se­los­tei­ta piti al­kaa lu­kea tar­kem­min, Ka­tai­nen sa­noo.

Vaik­ka ai­na val­mis­tei­siin ei käy­tet­täi­si var­si­nai­ses­ti mi­tään glu­tee­nia si­säl­tä­vää, mo­nien val­mis­ta­jien lait­teis­sa ja ti­lois­sa kä­si­tel­lään myös glu­tee­ni­sia vil­jo­ja, jol­loin ei voi­da taa­ta mui­den­kaan tuot­tei­den glu­tee­nit­to­muut­ta. Täs­tä joh­tuu mo­nis­sa tuot­teis­sa ole­va mer­kin­tä ”saat­taa si­säl­tää pie­niä mää­riä glu­tee­nia”.

Ruo­ka­tur­val­li­suus on hy­väl­lä to­lal­la

Vaik­ka tie­toi­suus ke­li­a­ki­as­ta on li­sään­ty­nyt hui­mas­ti vii­meis­ten kym­me­nen vuo­den ai­ka­na, lää­kä­ri­leh­ti Duo­de­cim ar­vi­oi tau­din yhä ali­di­ag­no­soi­duk­si. Ter­vey­den­huol­los­sa di­ag­no­soi­tu­jen ke­li­a­ki­a­ta­paus­ten mää­rä on 0,5 pro­sent­tia vä­es­tös­tä, mut­ta to­del­li­sen mää­rän ar­vi­oi­daan ole­van pa­rin pro­sen­tin kiep­peil­lä.

Kol­me­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ke­li­a­ki­a­di­ag­noo­sien mää­rä oli mar­gi­naa­li­nen ja tie­toi­suus ohut­ta. Ke­li­aa­ki­koil­le so­pi­via tuot­tei­ta ei ol­lut ai­na tar­jol­la, ja eten­kin tuo­te­tie­dot oli­vat mo­nel­ta osin va­ja­vai­set.

– Omal­ta osal­ta­ni ti­lan­net­ta aut­toi tut­ta­va­pii­ri, jos­sa ke­li­a­ki­aa esiin­tyi ja asi­as­ta tie­det­tiin. Saa­toin soi­tel­la heil­le ja ky­sel­lä, so­pii­ko kul­loi­nen­kin tuo­te syö­tä­väk­si, ja vas­taus löy­tyi no­pe­as­ti, Rai­mo Ka­tai­nen muis­te­lee.

– Ny­ky­ään ke­li­aa­ki­kot osa­taan huo­mi­oi­da to­del­la hy­vin. Ruo­ka­pai­kois­sa mer­ki­tään yleen­sä glu­tee­nit­to­muus suo­raan ruo­ka­la­jin pe­rään esi­mer­kik­si G-kir­jai­mel­la, jol­loin ei tar­vit­se al­kaa ta­vaa­maan koko ai­ne­so­sa­lu­et­te­loa läpi. Sa­moin ot­ti­met, as­ti­at ja sen sel­lai­set ovat erik­seen glu­tee­nit­to­mil­le ruu­il­le, mikä li­sää ruo­ka­tur­val­li­suut­ta.

Glu­tee­nit­to­mat tar­jot­ta­vat ovat myös löy­tä­neet tien­sä lä­hes poik­keuk­set­ta rau­ha­nyh­dis­tys­ten kah­vi­tar­joi­lun osak­si.

– Kun olen teh­nyt pu­hu­ja­reis­su­ja ja lä­he­tys­mat­ko­ja muil­le paik­ka­kun­nil­le, olen ta­van­nut etu­kä­teen il­moit­taa eri­tyis­ruo­ka­va­li­os­ta­ni var­muu­den vuok­si, Ka­tai­nen ker­too.

Ai­van yh­tä hy­vää kää­re­tort­tua

Vii­me vuo­si­na on ha­vait­tu ene­ne­väs­sä mää­rin, et­tä glu­tee­ni­pi­toi­set vil­jat voi­vat ai­heut­taa vat­sa­vai­vo­ja myös ih­mi­sil­le, joil­la ei ole var­si­nais­ta ke­li­a­ki­aa. Li­säk­si ke­li­a­ki­an oi­reet voi­vat ol­la var­sin mo­ni­nai­sia. Tä­män ja ke­li­a­ki­an ali­di­ag­no­soin­nin ta­kia kan­nat­taa ke­hon re­a­goin­tia ruo­ka­va­li­oon tark­kail­la.

– Jos al­kaa vä­hän­kään tun­tua, et­tä tu­lee vat­sa­oi­rei­ta, niin kan­nat­taa jät­tää veh­nä pois ja ko­keil­la roh­ke­as­ti. Vaih­to­eh­to­ja kyl­lä löy­tyy, sii­tä ei pidä ol­la huo­lis­saan. Pe­ru­na­jau­hoi­hin teh­ty kää­re­tort­tu on ai­van yh­tä hy­vää, Ka­tai­nen roh­kai­see.

Var­si­nai­sen ke­li­a­ki­a­di­ag­noo­sin te­kee lää­kä­ri vas­ta-ai­ne­tes­tin ja suo­lis­to­tä­hys­tyk­sen avul­la. Ke­li­a­kia oi­rei­lee pe­rin­teis­ten suo­lis­to-oi­rei­den li­säk­si usein myös muu­ten, ku­ten ihot­tu­ma­na, lui­den hei­ken­ty­mi­se­nä, neu­ro­lo­gi­si­na on­gel­mi­na ja muil­la lu­kui­sil­la ta­voil­la. Hoi­ta­mat­to­ma­na ke­li­a­kia saat­taa joh­taa jopa hen­gen­vaa­ral­li­seen mak­san va­jaa­toi­min­taan.

Sai­rau­des­taan huo­li­mat­ta Rai­mo Ka­tai­nen on tyy­ty­väi­nen osaan­sa.

– Kii­tol­li­se­na Tai­vaan Isän an­ta­mas­ta hy­väs­tä ter­vey­des­tä muis­te­len men­nyt­tä ai­kaa.

Läh­de: Sal­mi T., Lind­fors K., Kurp­pa K., Kau­ki­nen K. 2017. Lää­ke­tie­teel­li­nen ai­ka­kaus­kir­ja Duo­de­cim, 133. vuo­si­ker­ta, nu­me­ro 18: 1681–1688.

Ke­li­a­kia

– Au­toim­muu­ni­sai­raus, jos­sa veh­nän, oh­ran ja ru­kiin si­säl­tä­mä val­ku­ai­sai­ne glu­tee­ni ai­heut­taa ohut­suo­len li­ma­kal­vol­la tu­leh­duk­sen ja suo­li­nu­kan vau­ri­on, jol­loin ra­vin­to­ai­nei­den imey­ty­mi­nen häi­riin­tyy.

– Oi­reet ovat yk­si­löl­li­siä: vat­sa­vai­vat, ihot­tu­mat, ni­vel­ki­vut, tur­vo­tus, kas­vu­häi­ri­öt, laih­tu­mi­nen, ma­sen­nus- ja her­mos­to-oi­reet ja niin edel­leen. Ke­li­a­kia voi ol­la myös vä­hä­oi­rei­nen tai oi­ree­ton.

– Tark­kaa syn­ty­me­ka­nis­mia ei vie­lä tun­ne­ta, mut­ta tau­din puh­ke­a­mi­seen tar­vi­taan pe­rin­nöl­li­nen alt­tius ja glu­tee­ni. Li­säk­si jo­kin muu tun­te­ma­ton te­ki­jä voi vai­kut­taa puh­ke­a­mi­seen.

– Voi puh­je­ta mis­sä iäs­sä ta­han­sa.

– Ai­noa hoi­to on glu­tee­ni­ton ruo­ka­va­lio.

Läh­de: ke­li­a­ki­a­liit­to.fi