Koko ikänsä puutarhanhoitoa harrastanut vantaalainen Lauri Jääskeläinen on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa maalaistalossa Nilsiällä viisilapsisessa perheessä.
– Kotini sijaitsi kauniilla mäellä, josta oli hyvät näköalat kolmeen eri pitäjään Siilinjärvelle, Lapinlahdelle ja Varpaisjärvelle. Kotipellot olivat mäkiset ja kiviset, mies kuvailee ja palaa koulumuistoihinsa:
– Kansakoulussa alaluokkien opettaja yritti tehdä vasenkätisestä lapsesta oikeakätistä, mutta epäonnistui. Kolmannella luokalla opettaja vaihtui ja koulunkäynti pääsi kunnolla alkuun. Vanhemmilla ei ollut aikaa kannustaa koulunkäyntiin. Isällä oli ajatus tehdä pojista maanviljelijöitä.
Kivistä taidetta
Armeijan jälkeen Jääskeläisen mielessä oli poliisin tai puutarhurin ammatti.
– Hain vanginvartijakurssille ja puutarhakouluun. Päädyin puutarha-alalle, enkä ole katunut. Puutarhakoulussa oli pätevä opettaja, joka sai minut innostumaan alasta. Minulle tuli valtava tiedonjano. Puutarhakoulun jälkeen pääsin myöhemmin harjoittelujen jälkeen opiskelemaan Lepaalle puutarhuriksi ja puutarhateknikoksi.
Aluksi Jääskeläinen työskenteli kasvihuonepuutarhurina ja sen jälkeen viherrakennustöissä. Jatkokoulutusten jälkeen uusi työpaikka löytyi Vantaalta.
– Pääsin Vantaan kaupungin palvelukseen vuonna 1973. Työtä riitti 38 vuotta, eläkkeelle jäämiseen saakka. Jokaisessa työssä on aloitettava aivan kuin alusta. Vaikka minua siirrettiin organisaatiomuutosten vuoksi toisiin tehtäviin, loppujen lopuksi asiat koituivat parhaakseni, Jääskeläinen toteaa.
Kasvun ihme mykistää puutarhurin joka vuosi.
– Pienen silmun sisällä on uutta elämää. Esimerkiksi omenapuun silmuista tulee kukkia, sitten raakileita ja lopulta omenoita, Jääskeläinen havainnollistaa ja kertoo, että vuosien aikana perheen kodin tontti on muuttunut paljon.
– Lapsuuden kivisiltä pelloilta kivien keruu oli ilmeisesti mieluista, koska olen kerännyt kaikki kivet nykyisen kotimme pihalta talteen ja rakennellut niistä kivipuutarhan, kivilinnan, suihkukaivon ja vesiputouksen.
”Tuntui, että lähtö on lähellä”
Jääskeläinen on tehnyt taidetta nuoresta asti. Hän kokee taiteen olevan Jumalan hänelle antama lahja.
– Jo ennen kansakoulua muistan raapustaneeni kynnellä kotini jäisiin ikkunoihin piirroksia ja pyytäneeni äitiä katsomaan. Tuolloin ei ollut varsinaista piirustuspaperia ja kauppaostosten ruskeat paperit eivät minulle kelvanneet, Jääskeläinen hymyilee ja jatkaa:
– 15-vuotiaana tein ensimmäisen puuveistoksen. Myöhemmin aloin maalata vesi- ja öljyväreillä ja tehdä kipsiveistoksia. Välillä oli pitkiäkin taukoja taiteen tekemisessä.
Taiteen ja puutarhanhoidon lisäksi Jääskeläinen harrastaa luonnossa samoilua, valokuvausta, lukemista ja matkailua. Poikkeusaikana Jääskeläisellä heräsi innostus tehdä keskeneräisiä töitä valmiiksi.
Syksyllä 2021 Jääskeläisen sairastuminen kahteen eri syöpään kosketti koko perhettä ja ystäväpiiriä. Hän pääsi nopeasti leikkauksiin ja hoitoihin. Syöpäosastolla käynnit tulivat tutuiksi.
– Kahdeksaan kuukauteen en voinut käydä seuroissa, Jääskeläinen toteaa ja kertoo, miten noin vuosi sitten hänen kuntonsa oli heikentynyt huomattavasti.
– Minusta tuntui, että lähtö on lähellä. Tuolloin soitin eräälle tutulle pappisveljelle ja pyysin häntä siunaamaan minut, jos lähtökelloni soivat. Hän lupasi.
Kun ystävät kuulivat Jääskeläisen sairastuneen, he muistivat rukouksin.
– Lapsenlapsemme kertoi, että hekin rukoilivat, että Taivaan Isä parantaisi papan terveeksi. Olen kiitollinen perheelle ja ystäville, hän toteaa.
– Syöpäosaston lääkäri kysyi minulta työstä ja harrastuksista. Kerroin hänelle ajatuksesta pitää näyttely. Hän kannusti asiassa ja totesi, että silloin olisi muutakin ajateltavaa kuin syöpä. Taidenäyttely järjestyi pidettäväksi Lopen Suviseurojen jälkeen hyvien kulkuyhteyksien varrelle Vantaan Tikkurilaan, tervehtynyt Jääskeläinen iloitsee.
Harhaileva löysi aarteen
Lauri Jääskeläisen elämässä tapahtui suuri muutos 27-vuotiaana. Jumala ohjasi harhailevan nuoren miehen valtakuntaansa, ja tämä sai parannuksen armon. Jumala käytti välikappaleena uskovaista miestä, joka pyysi Jääskeläisen seuroihin.
– Jumalan valtakunta antaa paljon, kun pääsee osallistumaan toimintaan ja samalla tutustuu uskovaisiin. Uskovaisen puolison merkitys on suuri, ja myös lapset ovat taivaan lahjaa, Jääskeläinen pohtii.
Jääskeläinen on kiitollinen Taivaan Isälle, että hän koetteli sairaudella. On tärkeää, että usko ja määränpää näkyvät kalleimpana.
– Lempilauluni on Toini Hyvärisen sanoittama Siionin laulu 295: Ovat syntini anteeksi suuret. Jumalan valtakunta on aarre maan päällä ja kerran taivaassa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys