Rau­ni Hen­ti­lä

Ruot­sin Haa­pa­ran­nal­la asu­va Mar­ga­ret­ha Koi­vis­to on eläk­keel­lä ole­va esi­kou­lu­no­pet­ta­ja. Koi­vis­tol­la ja hä­nen edes­men­neel­lä Kaar­lo-puo­li­sol­laan on 12 las­ta ja 15 las­ten­las­ta.

Koi­vis­to muis­te­lee läm­möl­lä pää­si­äi­siä, jol­loin lap­set oli­vat vie­lä pie­niä. Sil­loin pää­si­äis­tä tuli val­mis­tel­tua ko­to­na enem­män.

– Pää­si­äi­nen py­säyt­ti ar­jen aher­ruk­sen. Oli ai­kaa ol­la per­heen kans­sa, käy­dä yh­des­sä seu­rois­sa ja hil­jen­tyä pää­si­äi­sen sa­no­man ää­rel­le. Ai­ka oli työn­täy­teis­tä mut­ta iha­naa, hän to­te­aa.

Pää­si­äi­sen val­mis­te­lui­hin kuu­lui pe­rin­teis­ten pää­si­äis­ko­ris­tei­den esil­le ot­ta­mi­nen. Koi­vis­to on as­kar­rel­lut vuo­sien ai­ka­na työs­sään lu­ke­mat­to­mat pää­si­äis­ko­ris­teet. Pää­si­äis­vii­kol­la lap­set kier­si­vät naa­pu­rus­tos­sa pää­si­äi­säm­mi­nä toi­vot­ta­mas­sa hy­vää pää­si­äis­tä.

Myös pää­si­äis­ku­kon vie­rai­lua täy­tyi val­mis­tel­la ja muis­taa pii­lot­taa her­kut ute­li­aal­ta pik­ku­vä­el­tä. Kaar­lo Koi­vis­to oli ko­toi­sin Kes­ki-Suo­mes­ta, mis­tä pää­si­äis­kuk­ko-pe­rin­ne siir­tyi myös Koi­vis­to­jen ko­tiin.

– Pää­si­äis­päi­vää lap­set odot­ti­vat jän­ni­tyk­sel­lä, kos­ka pää­si­äi­syö­nä kävi pää­si­äis­kuk­ko tuo­mas­sa jo­kai­sel­le lap­sel­le yl­lä­tyk­sen. Lap­set lait­toi­vat il­lal­la sän­kyn­sä vie­reen la­kin odot­ta­maan, et­tä kuk­ko voi mu­nia sii­hen yön ai­ka­na, Mar­ga­ret­ha Koi­vis­to ker­too ja jat­kaa:

– Lap­sia mie­ti­tyt­ti ko­vas­ti, mis­tä se kuk­ko oi­kein tu­lee ta­loon si­säl­le, tu­li­si­ko se uu­nis­ta vai mitä kaut­ta se saa­puu, kos­kaan se ei oi­kein var­mak­si sel­vin­nyt.

Lau­an­tai-il­ta­na sau­nan jäl­keen lap­set ei­vät mil­lään malt­ta­neet men­nä nuk­ku­maan.

– ”Ku­kol­la” oli vai­keuk­sia py­syä he­reil­lä tar­peek­si pit­kään. Aa­mu­yön tun­tei­na sit­ten ”kuk­ko” hiip­pai­li las­ten sän­ky­jen luo ”mu­ni­maan” suk­laa­mu­nat ja muut her­kut, Koi­vis­to nau­raa.

”Pää­si­äis­ku­kol­la” koit­ti ai­kai­nen aa­mu pää­si­äis­sun­nun­tai­na, kun lap­set he­rä­si­vät kat­so­maan, on­ko kuk­ko käy­nyt yön ai­ka­na mu­ni­mas­sa. Sit­ten juos­tiin ym­pä­ri ta­loa ky­se­le­mäs­sä: ”Kä­vi­kö kuk­ko si­nun luo­na? Mi­nun luo­na se kävi.”

Pää­si­äi­sek­si vaih­de­tut puh­taat la­ka­nat oli­vat pian ai­van suk­laas­sa. Joka vuo­si kuk­ko kui­ten­kin saa­pui ja saa­puu edel­leen­kin, mi­kä­li lap­sia ja las­ten­lap­sia tu­lee Mar­ga­ret­ha Koi­vis­ton luok­se pää­si­äi­sek­si. Pää­si­äis­päi­vään kuu­luu seu­rois­sa käyn­ti ja juh­la-ate­ri­an syö­mi­nen yh­des­sä. Kaik­ki­ne pe­rin­tei­neen pää­si­äi­nen mer­kit­see Koi­vis­tol­le suur­ta ylös­nou­se­mus­juh­laa.