Pau­li Ki­vi­o­ja

Jo­han­nes Kas­ta­ja kiel­si ole­van­sa mi­kään muu kuin ”huu­ta­van ää­ni erä­maas­sa”.

Jo­han­nes Kas­ta­ja oli ajal­laan mer­kit­tä­vä hen­ki­lö. Jopa ei-kris­til­li­set his­to­ri­oit­si­jat ker­to­vat hä­nes­tä ja hä­nen työn­sä vai­ku­tuk­ses­ta. Myös kaik­ki evan­ke­lis­tat ker­to­vat hä­nes­tä kir­jo­jen­sa alus­sa. Näin te­kee myös evan­ke­lis­ta Jo­han­nes heti esi­pu­heen­sa jäl­keen. Jo­han­nes Kas­ta­ja, karu asul­taan ja pu­heil­taan, sai kan­san­jou­kot lii­keh­ti­mään. Ih­mi­set rien­si­vät kuu­le­maan hän­tä, ja mo­net ot­ti­vat hä­nel­tä kas­teen.

Teh­tä­vä­nä kul­kea edel­lä

Tuo­na ai­ka­na, jol­loin mes­si­a­so­do­tus oli voi­ma­kas­ta, sekä kan­sa et­tä hal­li­tus­mie­het jopa ky­se­li­vät, lie­nee­kö hän mes­si­as. Myös Eli­an ja Moo­sek­sen kal­tai­se­na pro­feet­ta­na hän­tä pi­det­tiin. Jo­han­nes kiel­si ole­van­sa mi­kään muu kuin ”huu­ta­van ää­ni erä­maas­sa”. Hän oli edel­lä­kul­ki­ja, ai­rut, joka il­moit­ti jon­kun suu­rem­man tu­le­mi­ses­ta.

Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen ta­voin hän oli saa­nut Ju­ma­lal­ta teh­tä­vän­sä. Hän oli saa­nut myös mer­kin: ”Se, jon­ka pääl­le näet Hen­gen las­keu­tu­van ja jää­vän, kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä” (Joh. 1:33). Sii­tä hän tie­si Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka. Täs­tä Jo­han­nes to­dis­ti kai­kil­le. Eri­tyi­ses­ti Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi pai­not­taa Jo­han­nes Kas­ta­jan to­dis­ta­jan teh­tä­vää.

Ka­rit­sa oli esi­ku­va

Päi­vän evan­ke­liu­mi osoit­taa, et­tä Jo­han­nes ym­mär­si kirk­kaas­ti myös Jee­suk­sen teh­tä­vän ja koko hä­nen maan pääl­le tu­lon­sa mer­ki­tyk­sen. Se nä­kyy hä­nen to­dis­tuk­ses­taan Jee­suk­ses­ta: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!” (Joh. 1:29). Vä­hän myö­hem­min hän tois­taa sa­man il­moi­tuk­sen kah­del­le op­pi­laal­leen, jot­ka sii­tä läh­tien läh­te­vät seu­raa­maan Jee­sus­ta hä­nen ope­tus­lap­si­naan.

Ka­rit­san syö­mi­nen kuu­lui Ju­ma­lan sää­tä­myk­sen mu­kaan juu­ta­lais­ten pää­si­äi­sa­te­ri­aan. Is­ra­e­li­lais­ten läh­ties­sä Egyp­tis­tä Ka­rit­san ve­rel­lä si­vel­lyt oven­pie­let oli­vat merk­ki­nä tu­hon en­ke­lil­le, et­tei hän va­hin­goi­ta sii­nä ta­los­sa asu­via. Ka­rit­sa oli ylei­sin uh­rie­läin Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa. Nämä oli­vat esi­ku­via Kris­tuk­ses­ta. Kris­ti­tyt tul­kit­si­vat myös Je­sa­jan en­nus­tuk­sen Her­ran kär­si­väs­tä pal­ve­li­jas­ta, joka on vai­ti kuin teu­raak­si vie­tä­vä lam­mas tai ka­rit­sa ke­rit­si­jän­sä edes­sä, tar­koit­ta­van tuo­mi­ol­la ole­vaa Jee­sus­ta (Ap. t. 8:32).

Evan­ke­liu­mis­sa on voi­ma

Jo­han­nes näki jo en­nal­ta Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka uh­ra­taan koko maa­il­man syn­tien täh­den. Hä­nen kuo­le­man­sa on so­vi­tus­kuo­le­ma ja hä­nen ve­ren­sä on lu­nas­tus­hin­ta. Näin­hän Uu­den tes­ta­men­tin kir­joit­ta­jat to­dis­ti­vat. ”Tie­dät­te­hän, et­tei tei­tä ole lu­nas­tet­tu isil­tä pe­ri­mäs­tän­ne tyh­jän­päi­väi­ses­tä elä­mäs­tä mil­lään ka­to­a­val­la ta­va­ral­la, ho­pe­al­la tai kul­lal­la, vaan Kris­tuk­sen, tuon vir­heet­tö­män ja tah­rat­to­man ka­rit­san, kal­liil­la ve­rel­lä” (1. Piet. 1: 18–19).

Jee­suk­sen ve­ren voi­ma on edel­leen evan­ke­liu­mis­sa, jota hä­nen ni­mes­sään Py­hän Hen­gen val­tuut­ta­mat to­dis­ta­jat, Jo­han­nes Kas­ta­jan vel­jet ja si­sa­ret, ju­lis­ta­vat Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta. Jo­han­nek­sen ta­voin he osoit­ta­vat Kris­tus­ta us­kon koh­tee­na.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 1:29–34

Raa­mat­tu 1992: Seu­raa­va­na päi­vä­nä Jo­han­nes näki, et­tä Jee­sus oli tu­los­sa hä­nen luok­seen. Jo­han­nes sa­noi: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin! Hän on se, jos­ta sa­noin: ’Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.’ Mi­nä­kään en tun­te­nut hän­tä, mut­ta juu­ri sitä var­ten olen tul­lut kas­ta­maan ve­del­lä, et­tä Is­ra­el sai­si tie­tää, kuka hän on.” Jo­han­nes to­dis­ti: ”Minä olen näh­nyt, kuin­ka Hen­ki las­keu­tui tai­vaas­ta kyyh­ky­sen ta­voin ja jäi hä­nen pääl­leen. Mi­nä­kään en hän­tä tun­te­nut. Mut­ta hän, joka lä­het­ti mi­nut kas­ta­maan ve­del­lä, sa­noi mi­nul­le: ’Se, jon­ka pääl­le näet Hen­gen las­keu­tu­van ja jää­vän, kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä.’ Minä olen sen näh­nyt ja to­dis­tan, et­tä tämä mies on Ju­ma­lan Poi­ka.”

Bib­lia: Toi­se­na päi­vä­nä näki Jo­han­nes Je­suk­sen ty­kön­sä tu­le­van, ja sa­noi: kat­so, Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin! Tämä on se, jos­ta minä sa­noin: mi­nun jäl­kee­ni tu­lee mies, joka mi­nun edel­lä­ni on ol­lut; sil­lä hän oli en­nen kuin minä. Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta et­tä hän il­mes­tyi­si Is­ra­e­lis­sa, sen­täh­den tu­lin minä ve­del­lä kas­ta­maan. Ja Jo­han­nes to­dis­ti, sa­no­en: minä näin Hen­gen tai­vaas­ta tu­le­van alas niin­kuin kyyh­kyi­sen ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­len­sä. Ja en minä hän­tä tun­te­nut; mut­ta joka mi­nun lä­het­ti ve­del­lä kas­ta­maan, se sa­noi mi­nul­le: jon­ka pääl­le sinä näet Hen­gen tu­le­van alas ja sei­sah­ta­van hä­nen pääl­le­sä, hän on se, joka kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä. Ja minä näin sen ja to­dis­tin hä­nen ole­van Ju­ma­lan Po­jan.