JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko on voimallinen asia

Sana sunnuntaiksi
6.11.2022 5.00

Juttua muokattu:

4.11. 08:44
2022110408445720221106050000

A.-L. S

A.-L. S

Pek­ka Kin­nu­nen

Lut­he­rin vii­den­sa­dan vuo­den ta­kai­nen saar­na­se­li­tys vä­lit­tää vie­lä van­hem­man Ju­ma­lan lu­pauk­sen.

Vii­si­sa­taa vuot­ta sit­ten, 9. mar­ras­kuu­ta1522, Mart­ti Lut­her saar­na­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­tä: ”Täs­sä evan­ke­liu­mis­sa ku­va­taan meil­le iha­na us­kon esi­merk­ki – – Us­ko ei ole mi­tään pai­kal­laan py­sy­vää, mi­tään jou­ti­las­ta, vaan jo­ta­kin elä­vää ja le­vo­ton­ta.”

Evan­ke­li­mi­teks­tis­sä ku­nin­kaan vir­ka­mies us­koi sii­hen, et­tä Jee­sus voi aut­taa. Isä tuli Jee­suk­sen luo ja pyy­si hän­tä tu­le­maan ko­tiin­sa ja pa­ran­ta­maan kuo­le­van poi­kan­sa. Jee­suk­sen sa­nat tun­tu­vat suo­ras­taan ty­lyil­tä, kun hän vas­taa: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä.”

Ku­nin­kaan vir­ka­mie­hel­lä oli kä­si­tys sii­tä, et­tä Jee­suk­sen tu­lee ol­la pai­kal­la pa­ran­ta­mas­sa. Hän ei hei­tä asi­aa kes­ken, vaan sa­noo Jee­suk­sel­le. ”Her­ra tule, en­nen kuin mi­nun lap­se­ni kuo­lee.” Jee­sus­kaan ei jätä hän­tä, vaan sa­noi: ”Mene, si­nun poi­ka­si elää.” Mies us­koi ja läh­ti ko­ti­mat­kal­le. Mie­hen kuu­le­ma ja us­ko­ma sana sai mat­kal­la vah­vis­tuk­sen, kun pal­ve­li­ja tuli ker­to­maan, et­tä poi­ka on ter­ve.

Us­ko ei pysy pii­los­sa

Mai­ni­tus­sa saar­nas­saan Lut­her sa­noo: ”Mie­hen us­ko oli yle­vä ja jalo. Hän an­taa Ju­ma­lal­le kun­ni­an, pi­täy­tyy ai­no­as­taan sa­naan – – Sa­moin Ju­ma­la­kin puo­les­taan kun­ni­oit­taa hän­tä te­ke­mäl­lä hä­nen poi­kan­sa elä­väk­si.”

Lut­her saar­naa, et­tä us­ko ei pysy pii­los­sa sy­dä­mes­sä, vaan mur­tau­tuu esiin ja ylis­tää Kris­tus­ta. Tätä ai­het­ta us­kon­puh­dis­ta­ja kä­sit­te­lee pal­jon, esi­mer­kik­si Roo­ma­lais­kir­jeen esi­pu­hees­sa: ”Mut­ta us­ko on Ju­ma­lan teko meis­sä, joka muut­taa mei­dät, syn­nyt­tää uu­des­ti Ju­ma­las­ta (Joh.l:) ja kuo­let­taa van­haa Ada­mia ja te­kee mei­dät ai­van toi­sik­si ih­mi­sik­si sy­dä­men, mie­len, ha­lun ja kaik­kien voi­mien puo­les­ta ja tuo mu­ka­nan­sa Py­hän Hen­gen. Us­ko on elä­vä, toi­me­li­as, uut­te­ra ja voi­mal­li­nen asia. On mah­do­ton­ta, et­tei se lak­kaa­mat­ta te­ki­si hy­vää.”

Van­hurs­kas elää us­kos­ta

Lut­her ker­too evan­ke­liu­min vai­ku­tuk­ses­ta: ”Jos ei Kris­tuk­sen loh­du­tus oli­si va­paut­ta­nut mi­nua evan­ke­liu­min kaut­ta, en oli­si elä­nyt enää kah­ta­kaan vuot­ta, niin pal­jon jou­duin kär­si­mään pa­e­tes­sa­ni Ju­ma­lan vi­haa.” (WA 43.336.)

Vie­lä vii­mei­ses­sä lu­en­nos­saan 1. Moo­sek­sen kir­jas­ta Lut­her viit­taa us­kon asi­oi­den avau­tu­mis­ta. Hän ker­too, et­tä kir­kon opet­ta­jat Au­gus­ti­nus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta opet­ti­vat, et­tä Ju­ma­lan van­hurs­kaus tar­koit­taa Ju­ma­lan vi­haa. ”Kun­nes sit­ten vii­mein Py­hän Hen­gen va­los­sa aloin tar­kem­min ot­taa huo­mi­oon Ha­ba­ku­kin koh­taa: Van­hurs­kas elää us­kos­ta. Sii­tä päät­te­lin, et­tä elä­män tu­lee syn­tyä us­kos­ta – – ja niin avau­tui mi­nul­le koko Pyhä Raa­mat­tu ja tai­vas myös.” (WA 43,537.)

Lut­her kir­kas­ti sitä, et­tä tai­vaan val­ta­kun­ta kuu­luu syn­tin­sä an­teek­si us­ko­neel­le: ”Ju­ma­la ei va­leh­te­le, hän sa­noo, et­tä olet van­hurs­kau­tet­tu, pyhä ja pe­las­tet­tu.” (WA 44.700.)

Mi­ten löy­tää van­hurs­kau­den?

Vie­lä­kin voi et­siä ja löy­tää Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan, hä­nen oman­sa, joil­le an­net­tiin teh­tä­väk­si evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man ju­lis­ta­mi­nen. Lut­her saar­naa: ”Sik­si me olem­me­kin siu­nauk­sen lap­sia, em­me vain niin, et­tä olem­me saa­neet siu­nauk­sen, vaan myös si­ten, et­tä siu­naam­me mui­ta. Näin on täyt­ty­nyt se lu­paus, joka Ab­ra­ha­mil­le an­net­tiin.” (WA 44.713.)

Näin nämä vii­den­sa­dan vuo­den ta­kai­set se­li­tyk­set vä­lit­tä­vät vie­lä van­hem­man sa­no­man, joka Ju­ma­lan lä­het­tä­mä­nä on ol­lut ai­na maa­il­mas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu vie­lä evan­ke­liu­mi, jos­sa an­ne­taan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Us­kon­puh­dis­ta­jan sa­nat so­pi­vat tä­hän­kin ai­kaan: ”Elä­kääm­me sit­ke­äs­ti us­kon ja toi­von va­ras­sa ja tyy­ty­kääm­me Ju­ma­lan sa­naan, joka an­taa lu­pauk­sen. Li­säk­si meil­lä on tämä ul­ko­nai­nen elä­mä ja yh­tei­sö, meil­lä on van­hem­pam­me, esi­val­ta, ul­ko­nai­nen sa­nan vir­ka ja kaik­ki ul­ko­nai­set edut, jot­ka ovat tä­hän elä­mään vält­tä­mät­tö­miä.” (WA 43:557.)

Evan­ke­li­mi: Joh. 4:46–53

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus tuli taas Ga­li­le­an Kaa­naan, mis­sä hän oli muut­ta­nut ve­den vii­nik­si. Ka­per­nau­mis­sa oli ku­nin­kaan vir­ka­mies, jon­ka poi­ka oli sai­raa­na. Kuul­tu­aan Jee­suk­sen tul­leen Juu­de­as­ta Ga­li­le­aan hän läh­ti Jee­suk­sen luo ja pyy­si, et­tä tämä tu­li­si pa­ran­ta­maan po­jan, joka oli kuo­le­mai­sil­laan. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä.” Mut­ta vir­ka­mies pyy­si: ”Her­ra, tule, en­nen kuin poi­ka­ni kuo­lee.” Sil­loin Jee­sus sa­noi: ”Mene ko­tii­si. Poi­ka­si elää.” Mies us­koi, mitä Jee­sus hä­nel­le sa­noi, ja läh­ti. Jo kes­ken mat­kan tu­li­vat hä­nen pal­ve­li­jan­sa hän­tä vas­taan ja ker­toi­vat po­jan pa­ran­tu­neen. Mies ky­syi heil­tä, mi­hin ai­kaan poi­ka oli al­ka­nut toi­pua, ja he sa­noi­vat: ”Ei­len seit­se­män­nel­lä tun­nil­la kuu­me hel­lit­ti.” Sil­loin isä ym­mär­si, et­tä se oli ta­pah­tu­nut juu­ri sil­loin, kun Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Poi­ka­si elää”, ja hän ja koko hä­nen ta­lon­sa väki us­koi­vat Jee­suk­seen.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys