Ven­la Tof­fe­ri

Yh­dys­val­lat

Kuu­kau­den mit­tai­nen kie­li­lei­ri Ame­rik­kaan si­säl­si mo­ni­puo­lis­ta te­ke­mis­tä ja nä­ke­mis­tä. Tär­keim­pä­nä an­ti­na jäi uu­det ys­tä­vyys­suh­teet.

Vuo­den 2024 kie­li­lei­ri to­teu­tet­tiin tänä vuon­na Sir­pa ja Juk­ka Kol­mo­sen sekä Hei­di ja Pek­ka Tuo­mi­kos­ken joh­dol­la. Lei­ril­le osal­lis­tui 45 17–27-vuo­ti­as­ta nuor­ta ym­pä­ri Suo­men. Lei­ril­lä kier­sim­me ym­pä­ri Yh­dys­val­to­ja al­ka­en Ame­ri­kan su­vi­seu­rois­ta Kel­sos­ta Long­vie­wis­tä ai­na Ari­zo­nan läm­pöön Pho­e­ni­xiin. Kuu­kau­den mit­tai­sel­la mat­kal­la opim­me pal­jon eng­lan­tia ja saim­me uu­sia us­ko­vai­sia ys­tä­viä val­ta­me­ren toi­sel­ta puo­len.

Mat­ka al­kaa

Kie­li­lei­rim­me al­koi yh­tei­sel­lä pe­reh­dy­tys­vii­kon­lo­pul­la Ra­nu­an opis­tol­la 17.–19. tou­ko­kuu­ta. Tu­tus­tuim­me siel­lä toi­siim­me ja loim­me hy­vää yh­teis­tä il­ma­pii­riä, jota pi­dim­me yl­lä koko lei­rin ajan. Pe­reh­dy­tys­vii­kon­lop­pu oli mo­nen mie­les­tä hyvä ja kat­ta­va. In­for­maa­ti­o­ta tuli pal­jon, mut­ta se oli to­del­la tär­ke­ää lei­rin on­nis­tu­mi­sen kan­nal­ta.

Kun olim­me tu­tus­tu­neet toi­siim­me pa­rem­min, läh­dim­me reis­suun luot­ta­vai­sin mie­lin. Läh­tö­päi­vä 3. hei­nä­kuu­ta saa­pui. Len­to­ken­täl­lä oli ais­tit­ta­vis­sa jän­ni­tys­tä ja in­nos­tu­nei­suut­ta. Len­to­mat­kat su­jui­vat lois­ta­vas­ti. Len­sim­me aluk­si Hel­sin­gis­tä Chi­ca­goon ja siel­tä jat­ko­len­nol­la Se­at­t­leen. Se­at­t­les­ta me­nim­me bus­sil­la Kel­soon, jos­sa LLC:n su­vi­seu­rat jär­jes­tet­tiin tänä vuon­na. Su­vi­seu­rois­sa kuu­lim­me sa­maa Ju­ma­lan sa­naa, jota saar­na­taan myös meil­lä Suo­mes­sa. Vaik­ka kie­li oli eri, Py­hän Hen­gen ää­ni tuli sel­ke­äs­ti kuu­lu­viin.

Seu­ro­ja ja tu­tus­tu­mis­ta

Jä­tim­me Kel­son taak­sem­me ja jat­koim­me koh­ti seu­raa­vaa mää­rän­pää­tä, joka oli Mic­hi­ga­nin osa­val­ti­os­sa si­jait­se­va Has­s­cib La­ken lei­ri­kes­kus. Mat­ka­sim­me lei­ri­kes­kuk­sel­le aluk­si len­tä­en Se­at­t­les­ta Chi­ca­goon ja Chi­ca­gos­ta jat­koim­me yön yli bus­sil­la koh­ti Mic­hi­ga­nia.

Lei­ril­lä vie­tim­me ai­kaa yh­des­sä Ame­ri­kan us­ko­vais­ten kans­sa. Pe­la­sim­me len­to­pal­loa, spike bal­lia, ko­ri­pal­loa ja mo­nia mui­ta mu­ka­via pi­ha­pe­le­jä. Lei­ri­vii­kon ai­ka­na kä­vim­me tu­tus­tu­mas­sa Mic­hi­ga­nin osa­val­ti­os­sa si­jait­se­vaan Quin­cy Mi­nen mu­se­oon. Pää­sim­me tu­tus­tu­maan ku­pa­ri­kai­vok­siin ja kuu­le­maan kai­vos­työs­tä.

Vie­rai­lim­me Pel­kien kir­kol­la, joka on hy­vin pie­ni seu­ra­kun­ta Min­ne­so­tas­sa. Lei­ril­lä oh­jaa­jat pi­ti­vät op­pi­tun­te­ja Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­ta sekä ar­jen tai­dois­ta, ku­ten tun­ne­tai­dot tai pai­ne­lu­el­vy­tys. Mo­nen lei­ri­läi­sen mie­les­tä Has­s­cib La­kel­la vie­rai­lu oli koko mat­kan ko­ho­koh­ta.

Lei­ri­vii­kon jäl­keen mat­ka­sim­me koh­ti Min­ne­so­taa ja Mon­ti­cel­lon kirk­koa. Kir­kol­la isän­tä­per­heet eli host-per­heet ot­ti­vat mei­dät avo­sy­lin vas­taan. Vie­tim­me ai­kaa per­heen kans­sa tu­tus­tu­en ja small tal­kia käyt­tä­en. Il­tai­sin pi­det­tiin seu­ro­ja Mon­ti­cel­lon kir­kol­la sekä lä­hi­a­lu­een Rock­for­din kir­kol­la.

Luon­toa ja pe­laa­mis­ta

Min­ne­so­tas­ta läh­dim­me koh­ti ete­län läm­pöä. Mat­kaa Mon­ti­cel­los­ta Co­lo­ra­doon on mel­kein 20 tun­tia, jon­ka vuok­si mat­kus­tim­me sin­ne kah­des­sa päi­väs­sä. Mat­kal­la koh­ti Co­lo­ra­doa py­säh­dyim­me Ra­pid Ci­tyyn Ete­lä-Da­ko­tas­sa. Vaik­ka vie­rai­lum­me Ra­pid Ci­tys­sä oli no­pea, ih­mi­set vai­kut­ti­vat ai­dos­ti kiin­nos­tu­neil­ta. Yö­py­mi­sen jäl­keen is­tuim­me bus­siin ja suun­ta­sim­me koh­ti Co­lo­ra­doa kau­pun­kiin ni­mel­tä Silt.

Co­lo­ra­dos­sa pää­sim­me jäl­leen host-per­hei­siin. Mai­se­ma oli vaih­tu­nut ja uu­si koh­teem­me, Silt, si­jait­si ikään kuin laak­sos­sa, jota ym­pä­röi upe­at vuo­ret. Saim­me ko­kea Co­lo­ra­don kau­neu­det mo­nel­ta ta­sol­ta. Läh­dim­me kii­pe­ä­mään vuo­ril­le, jos­ta näim­me al­haal­le avau­tu­van kau­pun­gin. Pa­ti­koin­ti on Co­lo­ra­dos­sa suo­sit­tua ja koh­ta­sim­me vuo­ril­la mo­nia pai­kal­li­sia viet­tä­mäs­sä mu­ka­vaa ke­sä­päi­vää. Pe­la­sim­me Sil­tin us­ko­vais­ten nuor­ten kans­sa len­to­pal­loa ja pää­sim­me ko­kei­le­maan myös pe­liä ni­mel­tä pick­le ball.

Vii­mei­nen mää­rän­pää

Vii­mei­se­nä mää­rän­pää­nä mat­kal­lam­me suun­ta­sim­me koh­ti Ari­zo­naa ja Pres­cott Val­ley­ta. Saim­me jäl­leen ti­lai­suu­den ko­kea elä­mää host-per­heis­sä. Pres­cott Val­leys­sa on pie­ni seu­ra­kun­ta, joka si­jait­see lä­hel­lä Pho­e­ni­xin seu­ra­kun­taa. Vie­tim­me il­taa yh­des­sä Pres­cott Val­leyn nuor­ten kans­sa pe­laa­mal­la jo tu­tuk­si tul­lei­ta spike bal­lia ja len­to­pal­loa.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä mat­kus­tim­me Grand Ca­ny­o­nil­le, upe­al­le ki­vi­kal­lio-näh­tä­vyy­del­le, joka on ai­ko­jen saa­tos­sa muo­dos­tu­nut Co­lo­ra­do-joen vir­taa­van ve­den seu­rauk­se­na. Kan­jo­ni oli sa­noin­ku­vai­le­ma­ton, kor­keu­se­roa oli mah­do­ton­ta kä­sit­tää.

Seu­raa­va yö oli­kin vii­mei­nen Ame­ri­kan man­te­reel­la, jon­ka jäl­keen suun­ta­sim­me koh­ti Suo­mea, aluk­si len­tä­en nel­jä tun­tia Pho­e­ni­xis­ta Dal­la­siin ja siel­tä yh­dek­sän tun­nin len­nol­la Suo­meen. Kai­ken kaik­ki­aan kie­li­lei­ri oli on­nis­tu­nut. Saim­me toi­sis­tam­me uu­sia ys­tä­viä ja en­nen kaik­kea ys­tä­viä val­ta­me­ren toi­sel­ta puo­lel­ta.

Ko­ke­muk­se­na kie­li­lei­ri on ai­nut­laa­tui­nen: saa viet­tää kuu­kau­den us­ko­vais­ten nuor­ten ym­pä­röi­mä­nä ja ko­kea uu­den­lais­ta kult­tuu­ria host-per­heis­sä.

Lue koko jut­tu täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä!