Kalevi Niemikorpi ja Päivämies, Zürich
Ympäri Eurooppaa asuvat Jumalan lapset kokoontuivat 12.–13. syyskuuta jo perinteeksi tulleisiin Keski-Euroopan syysseuroihin Sveitsin Zürichiin, saksalaiseen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Yli 60 seuravierasta saapui seuroihin ympäröivistä maista opiskelu- ja työpaikoilta. Uskovien yhteys koskettaa erityisellä tavalla Euroopassa hajallaan asuvia.
Suomesta puhujiksi olivat tulleet Urpo Luokkala Pirjo-puolisonsa ja Kalevi Niemikorpi Tuula-puolisonsa kanssa.
Älä pelkää
Lauantaina Luokkalan pitämä pyhäkoulu kokosi pienimmät ja koko seuraväen kuuntelemaan hyvin havainnollista kertomusta Jeesuksen opetuslapsista myrskyn keskellä. Seuroissa olijat oppivat vähän viittomakieltäkin. Muistolause ”Älä pelkää” jäi mieleen.
Päiväseuroihin kokoonnuttiin viihtyisään kirkkosaliin. Siionin laulut ja virret tuntuivat tulevan sydämen pohjasta, ja evankeliumi sai virvoittaa matkasta väsyneitä. Seurojen jälkeen seuraväki sai nauttia runsaista pöydän antimista ennen illalle suunniteltua alustusta ja keskustelua.
Lähetystyö on kasvanut
Iltaohjelman aluksi kesällä ripille päässeet kolme nuorta saivat onnittelukukat ja seuraväki lauloi yhdessä heidän rippilaulunsa. Urpo Luokkala oli ollut heidän rippileirinsä pappina Maitoisissa.
Menkää kaikkeen maailmaan oli teema, josta Kalevi Niemikorpi alusti Jeesuksen lähetyskäskyn pohjalta.
– Lähetystyö on kasvanut viime vuosikymmenien aikoina, ja Jumalan valtakunnan työ on järjestäytynyt uusilla alueilla, esimerkiksi Afrikassa, alustaja kertoi.
Seuraväki sai kuulla myös tänä vuonna julkaistusta kingdomofpeace.net-verkkosivustosta ja sen saamasta vastaanotosta.
– Ottakaa rohkeasti yhteyttä SRK:n ja LLC:n henkilökuntaan esimerkiksi verkkosivuston kautta, jos lähetystyö kiinnostaa. ”Eloa on paljon, mutta työväkeä vähän. Rukoilkaa siis elon herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen” (Luuk. 10:2), Niemikorpi puhui.
Lopuksi Niemikorpi näytti kuvia Afrikan lähetysmatkoilta Keniasta, Togosta ja Ghanasta.
Jokaisella on tehtävä
Sunnuntaina seuraväki osallistui saksalaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen ja nautti yhteiset kirkkokahvit.
Kahvin jälkeen kirkossa oli juhlahetki, kun Haapakosken perheen vauva sai kasteen. Urpo-pappi osasi ottaa koko perheen mukaan kastetilaisuuteen; sisko kuivasi vauvan pään hyvin huolellisesti ja isoveljet pohtivat papin kanssa kastekynttilän valon merkitystä pimeässä.
Kasteen jälkeen Kalevi Niemikorpi piti loppuhartauden, jossa seuraväki kuuli Paavalin opetusta Roomassa asuneille Jumalan lapsille.
– Me olemme jäseniä seurakuntaruumiissa, jonka pää on Kristus. Kullakin jäsenellä on arvokas tehtävä, jonka Jumala on antanut. Saamme palvella seurakuntaa Jumalan antamilla lahjoilla ja tehdä sen hyvällä mielellä toisiamme kunnioittaen ja rakastaen.
Jumala on luvannut olla vierellä
Seuravieraat kertoivat kokemuksistaan kaukana muista uskovaisista asumisesta ja näiden tapaamisten merkityksestä:
– Kaukana muista uskovaisista eläessä tuntuu, että jollain tavalla uskon ydin kirkastuu. Kun yhteisöllisyys ja uskovaisten jatkuva tapaaminen häviää ympäriltä, jäljelle jää vain armo, usko ja sen tuoma turva. Siihen haluaa nojata ja luottaa, kertoi yksi naisista ja jatkoi:
– Yksinäisellä vartiopaikalla eläessä voi luottaa ja turvata siihen, että Jumala on luvannut olla vierellä. Voi luottaa, että kun hän määrää asumisen paikat ja rajat, hänellä on myös varaa pitää meistä huolen ja siunata, missä ikinä kuljemmekaan. Tuntuu tärkeältä, että seuroja järjestetään ja sinne saadaan puhujia tuomaan terveisiä Suomesta. Yhteiset kokoontumiset koskettavat aivan erityisellä tavalla, kun niitä on niin harvoin ja niihin ajetaan pitkien matkojen takaa.
Lue lisää 30.10. ilmestyvästä Päivämies-lehdestä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys