Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den ul­ko­a­su on muut­tu­nut use­aan ker­taan. Myös leh­den si­säl­töä on päi­vi­tet­ty Päi­vä­mie­hen pe­rus­ta­mi­sen myö­tä.

Lä­he­tys­leh­den pe­rus­ta­mis­ta eh­dot­ti jo vuon­na 1907 Lä­he­tys­toi­men joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Juho Jaak­ko Mat­ti­la. Mo­nen mut­kan kaut­ta ”uu­den kris­tit­ty­jen kuu­kau­si­leh­den” pe­rus­ta­mi­seen pääs­tiin vuon­na 1912: pää­tös syn­tyi lo­pul­ta al­ku­seu­ra­kun­nan ta­paan ar­val­la.

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den tar­koi­tuk­se­na oli toi­mia ”Ju­ma­lan las­ten vä­li­se­nä kir­jeen­vaih­to­leh­te­nä”. Vuo­si­ti­laus mak­soi Suo­meen 2 mark­kaa it­se pos­ti­toi­mis­tos­ta ha­et­tu­na, Ruot­siin ja Nor­jaan 1:65 kruu­nua, Ame­rik­kaan 50 sent­tiä ja Ve­nä­jäl­le 85 ko­peek­kaa.

En­sim­mäi­nen toi­mit­ta­ja oli fak­to­ri Juho Hei­la­la Ke­mis­tä. Hän lin­ja­si leh­den teh­tä­väk­si loh­dut­taa Ju­ma­lan lap­sia, esit­tää pa­ran­nus­kut­sua epä­us­koi­sil­le ja va­roit­taa vää­räs­tä van­hurs­kau­des­ta.

Kris­til­li­syy­den ää­nen­kan­nat­ta­ja

Leh­del­lä oli mer­kit­tä­vä vai­ku­tus lä­he­tys­työn kus­tan­nuk­siin. Ke­säl­lä 1913 pää­tet­tiin Ruot­sin van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten toi­vo­muk­ses­ta ryh­tyä jul­kai­se­maan leh­teä myös ruot­sik­si ni­mel­lä Si­ons Mis­si­ons­tid­ning.

Ruot­sin­kie­li­sen leh­den jul­kai­se­mi­nen lak­ka­si vuon­na 1950, kos­ka leh­den jul­kai­se­mi­nen tuot­ti jat­ku­vas­ti tap­pi­o­ta.

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti oli pe­rus­ta­mi­ses­taan läh­tien Lä­he­tys­toi­men jul­kai­su. Kun Lä­he­tys­toi­mi muut­tui Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sek­si, Lä­he­tys­leh­ti siir­tyi SRK:n jul­kai­suk­si. Sään­töi­hin li­sät­tiin vuon­na 1921: SRK ”jul­kai­see ker­ran kuu­kau­des­sa oma­na ää­nen­kan­nat­ta­ja­naan leh­den ni­mel­tä Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti”.

”Ju­ma­lan sa­nan tut­kis­tel­mia”

Vuon­na 1919 uu­si toi­mit­ta­ja, Ra­nu­an kirk­ko­her­ra Os­ka­ri Heik­ki Jus­si­la pyy­si lä­het­tä­mään leh­teen ”Ju­ma­lan sa­nan tut­kis­tel­mia”, lä­he­tys­mies­ten mat­ka­ker­to­muk­sia sekä ker­to­muk­sia ”seu­ra­toi­mis­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä” eri paik­ka­kun­nil­la.

1920- ja 30-lu­ku­jen tait­tees­sa Lä­he­tys­leh­ti sai eril­li­sen kan­si­leh­den. 1930-lu­vun ta­lous­la­ma vai­kut­ti tun­tu­vas­ti le­vik­kiin. La­ma­vuo­si­na ja­et­tiin jopa 290 leh­den vuo­si­ker­taa lah­ja­na ”köy­hil­le Ju­ma­lan lap­sil­le”.

Kir­jai­mis­to vaih­tui kes­ken leh­den

Lop­pu­vuo­des­ta 1938 toi­mit­ta­ja Jus­si­la ja SRK:n joh­to­kun­ta oli­vat jyr­käs­ti eri miel­tä leh­den ul­ko­a­sus­ta: Jus­si­la ha­lu­si luo­pua frak­tuu­ra­kir­jai­mis­ta, joh­to­kun­ta ei. Jus­si­la il­moit­ti luo­pu­van­sa leh­den toi­mit­ta­mi­ses­ta, el­lei sai­si kan­taan­sa läpi. Joh­to­kun­ta tai­pui.

Jus­si­la pe­rus­te­li: kris­tit­ty­jen ko­tien lap­set ja nuo­ret ei­vät ”juu­ri ol­len­kaan” ym­mär­rä van­ho­ja frak­tuu­ra­kir­jai­mia, ne ovat heil­le hep­re­aa. Ke­min vuo­si­ko­kous ei hy­väk­sy­nyt asi­aa, jo­ten Jus­si­la kiel­täy­tyi jat­ka­mas­ta työ­tä. Hä­nen ti­lal­leen pyy­det­tiin Väi­nö Ha­vas.

Ha­vak­sen kaa­dut­tua so­das­sa ke­säl­lä 1941 joh­to­kun­ta pyy­si Jus­si­laa uu­del­leen toi­mit­ta­jak­si. Tämä suos­tui sil­lä eh­dol­la, et­tä sai­si lo­pet­taa frak­tuu­ra­kir­jain­ten käy­tön. Joh­to­kun­ta myön­tyi, ja kir­jai­mis­to vaih­det­tiin an­tiik­vak­si kes­ken seu­raa­van nu­me­ron la­don­nan.

Ek­se­geet­ti­siä ky­sy­myk­siä

Vuon­na 1942 leh­teen tuli pää­kir­joi­tus-pals­ta, ja vuon­na 1943 leh­del­le ni­met­tiin avus­ta­ja­kun­ta. Päi­vä­mie­hen pe­rus­ta­mi­nen vuon­na 1954 pa­kot­ti miet­ti­mään leh­tien työn­ja­koa. Muis­to­kir­joi­tuk­set ja il­moi­tuk­set py­rit­tiin siir­tä­mään Päi­vä­mie­heen.

Työ­va­li­o­kun­ta lin­ja­si vuon­na 1955, et­tä Lä­he­tys­leh­ti pyr­ki­si edel­leen ”sa­nan­se­li­tyk­sen ohes­sa ka­jo­a­maan kris­til­li­syy­den si­säi­siin asi­oi­hin” ja toi­mi­si tie­do­tus­leh­te­nä, jos­sa jul­kais­tai­siin ”kir­joi­tuk­sia vai­vas­ta ja val­ta­kun­nas­ta”. Leh­tien tuli nou­dat­taa kiin­te­ää yh­teis­työ­tä.

Lä­he­tys­leh­den le­vik­ki las­ki Päi­väi­e­hen pe­rus­ta­mi­sen jäl­kee­en. Pää­toi­mit­ta­ja­na vuo­si­na 1945–1960 ol­lut Paa­vo Vil­ja­nen oli ti­lan­tees­ta huo­lis­saan: ”Leh­tem­me ti­laus­hin­ta­han on nau­ret­ta­van vä­häi­nen. Ei­hän sil­lä saa kuin nel­jä tu­pak­ka­laa­tik­koa!”

Hän pyr­ki ke­hit­tä­mään leh­teä pro­fii­lil­taan sel­vem­min erot­tu­vak­si: kä­sit­te­le­mään ”dog­maat­ti­sia, ek­se­geet­ti­siä, yh­teis­kun­nal­li­sia jne ky­sy­myk­siä”.

Joh­to­kun­ta päät­ti vuo­den 1956 alus­ta uu­dis­taa leh­den ul­ko­a­sua ”ajan vaa­ti­mus­ten ta­sol­le”. Nä­ky­viä muu­tok­sia oli­vat esi­mer­kik­si va­lo­ku­val­la va­rus­tet­tu kan­si­leh­ti sekä ku­vien mää­rän li­sään­ty­mi­nen.

Lue vii­me vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä, mitä leh­des­sä on ta­pah­tu­nut 1960-lu­vun jäl­keen.