Kirs­ti Pii­lo­nen

Ää­ne­kos­ken ke­sä­seu­rat pi­det­tiin 12.–13. hei­nä­kuu­ta hel­tei­ses­sä sääs­sä. Laun­tai-il­lan viik­ko­mes­sus­sa muis­tu­tet­tiin syn­nin­päs­tös­tä ja ar­mos­ta sekä et­si­mään en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.

Kä­ve­lin kau­niil­la Hie­ta­man kir­kon hau­taus­maal­la pik­ku­tyt­tö­jen kans­sa en­nen Ää­ne­kos­ken ke­sä­seu­ro­jen viik­ko­mes­sua. Tun­tui hy­väl­tä kuul­la kes­kus­te­lu, jos­sa pik­ku­ty­töt sa­noi­vat tah­to­van­sa tai­vaa­seen. Lä­hel­lä toi­nen iso­äi­ti pa­rin lap­sen­lap­sen kans­sa ku­mar­tui lap­sen­sa hau­dal­le ja ker­toi­li uu­del­le su­ku­pol­vel­le ta­ri­naa ly­hy­ek­si jää­nees­tä elä­mäs­tä. Iloi­nen pu­heen­so­ri­na kir­kon pi­has­sa sekä voi­mal­li­nen kii­tos­lau­lu ker­toi­vat: “On rie­mu, kun saan tul­la, sun, Her­ra temp­pe­liis.”

Ää­ne­kos­ken ke­sä­seu­ro­ja vie­tet­tiin 12. –13. hei­nä­kuu­ta au­rin­gon hel­lies­sä ja päi­vän­kak­ka­roi­den ol­les­sa lois­tos­saan. Lau­an­tai-il­ta­na viik­ko­mes­sus­sa Hie­ta­man kirk­ko oli lä­hes täyn­nä seu­ra­vie­rai­ta. Mes­sun toi­mit­ti Ää­ne­kos­ken seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Juha Sum­ma­la. Eh­tool­li­sel­la avus­ti Pek­ka Ul­jas. Tun­tui hy­väl­tä, kun ys­tä­vyk­set toi­mit­ti­vat mes­sun ke­sä­seu­ro­jen yh­tey­des­sä. Seu­rat jat­kui­vat hel­tei­sen vii­kon­lo­pun ajan.

Kirk­ko­pu­heen pi­tä­nyt Kim­mo Heik­ki­lä ker­toi Jee­suk­sen opet­ta­neen et­si­mään en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Tämä Jee­suk­sen ope­tus on tar­koi­tet­tu kai­kil­le kuu­li­joil­le, myös ope­tus­lap­sil­le ja ny­ky­a­jan ih­mi­sil­le. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on koti ja tur­va­paik­ka.

– Äl­kää huo­leh­ti­ko huo­mi­ses­ta päi­väs­tä, kul­le­kin päi­väl­le riit­tää omat mur­heen­sa. Oma­koh­tai­nen ja yh­tei­nen us­ko syn­nyt­tää rak­kau­den Ju­ma­lan las­ten kes­ken. Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len tä­nään ja tu­le­vi­na päi­vi­nä, opet­ti Kim­mo Heik­ki­lä.

Tun­tui hy­väl­tä käy­dä rau­hal­li­sel­la ja tur­val­li­sel­la mie­lel­lä Her­ran Py­häl­le eh­tool­li­sel­le. Use­at van­hem­mat toi­vat mu­ka­naan eh­tool­li­sel­le lap­sia siu­nat­ta­vik­si. Lap­si­kin ais­tii py­hän.

Seu­rat jat­kui­vat il­ta­pa­lan jäl­keen Ar­to Paa­vo­lan pu­heen­vuo­rol­la. Pu­heen­vuo­ron ai­nee­na oli syn­ti, ar­mo ja us­ko­mi­sen va­paus. Aluk­si Paa­vo­la taus­toit­ti, kuin­ka kaik­ki­al­la ja kaik­ki­na ai­koi­na ih­mi­sel­lä on ol­lut tar­ve saa­da yh­teys suu­rem­paan. Maal­lis­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta us­kon­noil­la on val­ta­va mer­ki­tys. Hän ker­ta­si muu­ta­mia suu­ria idän us­kon­to­ja.

Kris­ti­tyt tah­to­vat luot­taa Ju­ma­laan. Raa­ma­tus­sa Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma on ih­mis­tä var­ten. Paa­vo­la ker­toi­li, kuin­ka saam­me mit­ta­suh­teet ih­mi­sen pie­nuu­des­ta ihail­les­sam­me syk­syl­lä kir­kas­ta täh­ti­tai­vas­ta. Hän poh­ti, kuin­ka kah­des­ta­sa­das­ta pie­nes­tä män­nyn sie­me­nes­tä voi kas­vaa uu­den ta­lon ra­ken­nus­tar­peet. Ih­mi­nen ei ole maa­il­man­kaik­keu­den her­ra.

Paa­vo­la poh­ti pu­hees­saan ar­moa ja syn­nin­pääs­töä. Ar­mo on kau­nis sana. Se on Ju­ma­lan ikui­sen elä­män lah­ja ja an­taa mah­dol­li­suu­den aloit­taa puh­taal­ta pöy­däl­tä. Paa­vo­la to­te­si:

– Eri ai­koi­na on syn­nin­pääs­töä sa­noi­tet­tu eri sa­noil­la. Syn­nin­pääs­tö ei ole vain tapa, vaan se on lu­paus. Sii­tä tu­lee hyvä mie­li. Voi pyyh­kiä pois huo­no­ja asi­oi­ta.

Paa­vo­la to­te­si, et­tä ar­mo rau­hoit­taa ja opet­taa. Se aut­taa ko­dis­sa va­paa­seen il­ma­pii­riin ja tuo us­ko­mi­sen va­pau­den ja ilon.

Ke­sä­seu­roi­hin osal­lis­tu­nei­den aja­tuk­sia lu­et­ta­vis­sa 23. hei­nä­kuu­ta il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mies-leh­des­tä.