JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 14:51
2025010214512920200626060000

Au­lik­ki Pii­rai­nen

"Aloi­tan sa­mas­ta ai­hees­ta, mis­tä kol­le­gam­me K. pu­hui omis­sa läk­si­äi­sis­sään. Mitä en jää kou­lu­vuo­sis­ta kai­paa­maan:

– sitä, kun op­pi­laat ki­roi­le­vat, eri­tyi­ses­ti väl­käl­lä aree­nal­la pe­lin tii­mel­lyk­ses­sä.

– sitä, kun jaan teh­tä­vä­mo­nis­teen ja sen tul­tua val­miik­si, op­pi­laat re­pi­vät sen sil­puk­si ja heit­tä­vät ros­kik­seen.

– sitä, kun op­pi­laat ky­sy­vät, joko saa läh­teä syö­mään/väl­käl­le/ko­tiin – yhä uu­des­taan.

– sitä, kun on kii­re jou­tua kimp­pa­kyy­tiin kou­lu­päi­vän jäl­keen.

– sitä, kun pel­kää, et­tä jää kimp­pa­kyy­deis­tä eri­tyi­ses­ti kou­lu­päi­vän jäl­keen – näen edel­leen sii­tä pai­na­jai­sia.

– sitä, kun odot­taa kimp­pa­kyy­tiä tuu­les­sa, tuis­kus­sa ja sa­tees­sa Mu­hok­sen ABC:n link­ku­py­sä­kil­lä. Ou­lus­ta tuu­lee. Ai­na.

– sitä, kun sun­nun­tai-il­tai­sin Ka­jaa­nis­sa pai­nos­taa aa­mui­nen läh­tö klo 7 aja­maan koh­ti Uta­jär­veä sääs­sä kuin sääs­sä ja ke­lis­sä kuin ke­lis­sä.

Mo­nes­ti on tul­lut pu­hal­lel­tua pak­su­ja.

Moni on ky­sy­nyt, mil­tä nyt tun­tuu. Kun ei ole enää aa­mu­ja.

Ei mil­tään, ei ker­ras­sa mil­tään. Kun­han en il­maan­tui­si kou­lul­le 12. elo­kuu­ta.

Opon työ on ol­lut in­nos­ta­vaa, vaih­te­le­vaa, mie­len­kiin­tois­ta, mo­ni­puo­lis­ta.

Eräs opo-kol­le­ga­ni sa­noi: Opon hom­ma on pa­ras hom­ma, jos ker­ran on ol­ta­va pe­rus­kou­lus­sa töis­sä. Olen sa­maa miel­tä! Tis­mal­leen!

Olen saa­nut ol­la mo­nes­sa mu­ka­na. Olen saa­nut teh­dä oman­nä­köis­tä opoi­lua.

Kaik­ki reh­to­rit ovat an­ta­neet mi­nul­le va­paat kä­det. Olen saa­nut to­teut­taa ide­oi­ta­ni, osal­lis­tua kou­lu­tuk­siin. Sitä mo­net opot ovat ih­me­tel­leet, ihas­tel­leet.

Olen saa­nut ol­la oma it­se­ni. Lii­kaa­kin? Kiu­kut­te­lua, päs­mä­röin­tiä? No­ker­te­lua?

Lais­kuut­ta ja mu­ka­vuu­den­ha­lua kai se on ol­lut, et­tä en ole muu­al­le ha­keu­tu­nut töi­hin. Oli­si­ko pi­tä­nyt?

Nuo­ret ovat vuo­si vuo­den jäl­keen läh­te­neet maa­il­mal­le. Elä­mään. Minä olen jää­nyt. Sii­pi­rik­ko.

Vuo­si ker­ral­laan on tah­kot­tu. Lo­mia odo­tel­len. Lo­mas­ta lo­maan.

Tätä elä­mä on. Pi­täi­si osa­ta elää, joka het­ki. Vaik­ka on­kin töis­sä.

Töis­sä? Ei­kö se sit­ten ole elä­mää?

Jään kai­paa­maan ar­jen ru­tii­ne­ja. Uu­den op­pi­mis­ta. Ide­oin­tia. Kaik­ki jää kes­ken. Vie­lä ha­lu­ai­sin ke­hit­tää, uu­dis­taa, ko­keil­la.

On­ko niin, et­tä ih­mi­se­lä­mä nou­dat­taa me­ka­nii­kan en­sim­mäis­tä pe­rus­la­kia, eli liik­keen jat­ku­vuu­den la­kia. Kap­pa­le jat­kaa suo­ra­vii­vais­ta lii­ket­tä va­ki­o­no­peu­del­la tai py­syy le­vos­sa, jos sii­hen ei vai­ku­ta ul­koi­sia voi­mia.

Muu­tos on vai­ke­aa. Mie­lel­lään jat­kai­si en­ti­siä uria tal­la­ten.

Nyt al­kaa taan­tu­mi­nen. Koh­ta en osaa käyt­tää Mee­tiä, Pop­p­let Li­teä, Pad­le­tia.

Mikä on ops, mikä mikä mok­ki. On­ko se mök­ki Kai­nuun mur­teel­la?

Elän jää­hy­väis­ten ai­kaa: äi­din olen hy­väs­tel­lyt viik­ko sit­ten hau­dan le­poon, asun­to Mu­hok­sel­la on myy­ty ei­len, työ­u­ra päät­tyy, työ­ka­ve­rei­den ja op­pi­lai­den hy­väs­te­ly, muut­to Kai­nuu­seen. Yh­den ih­mi­sen koh­dal­le kyl­lin. Ly­hy­es­sä ajas­sa.

Tei­tä jää ikä­vä. Hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Huip­pu­hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Huu­mo­ria.

Mut­ta on älyt­tä­vä läh­teä, en­nen kuin ta­lu­te­taan vä­ki­pa­kol­la pois.

Voi­mia teil­le huip­pu­hy­vät tyy­pit! Teh­kää au­li­kit*, ku­ten A. lan­see­ra­si."

* Teh­dä au­li­kit = kun ei mal­ta jää­dä eläk­keel­le, vaik­ka sai­si, vaan jat­kaa töis­sä, use­am­man vuo­den.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
22.1.2025

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Room. 12:12

Viikon kysymys