AulikkiPiirainen

Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com

Avantoon

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

Eksyksissä

Vain askel toiseen elämään

Hyvästit kesälle

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

Mikä yö!

Pellon laidalla minäkin

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

Nuoren opettajattaren pinhuusi

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

Jäädäkö vai eikö jäädä?

Syrjästäkatsoja

Mitä meistä jää?

Kuusi

Hillittyjä sävyjä

Kytkin luistaa

Syksyssä soi elämän hauraus

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

Yhteistä laulua laulamassa

Pelkoja

Keväistä levottomuutta

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

Ammatinvalinta, sattumaako?

Rukous on lahja

Suviseurojen toivotaan jatkuvan entisellään

Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Jaak. 2:8

Kesäaamun tunnelmia

Kun koti lämpenee halauksesta

Suviseuraterveisiä

Evankeliumin voima voittaa dynamiitin

Suviseuraterveisiä

Kun koti lämpenee halauksesta

Avarrettu kenttä palvelee Ranuan opistoseuroissa

Jumalalle kaikki on mahdollista

Rauhanyhdistys on kuin toinen koti

Kiehtovat kukat ja perhoset – luomakunnan ihmeitä

Väritä kiehtovia kukkia ja perhosia

Sitten lähden minä

Hyvien sanojen puutarha – runoja suuriin ja pieniin hetkiin

Golgatan voiton sanomaa

Tilaa uutiskirje