Kasvoin yhdeksänhenkisessä kalastajaperheessä Merikarvialla lähellä merta. Isä oli ammatiltaan kalastaja. äiti huolehti meistä lapsista, kodinhoidosta, karjasta ja pienviljelystä. Me lapset olimme äidin apuna.
Perheessämme alkoivat joulun valmistelut jo aikaisin syksyllä. Poimimme metsistä ja pihan marjapuskista marjoja, joista tehtiin hilloa, mehua ja kiisseleitä.
Joulukalat saatiin merestä. Oli haukea, siikaa, silakkaa, madetta, ahventa ja kuhaa. Niistä valmistui uunikalaa, silakkalaatikkoa, kalakeittoa ja suutarinlohta. Kaloja myös graavattiin ja savustettiin. Silakat oli jo hyvissä ajoin suolattu, muut kalat pyydettiin verkoilla avannosta jään alta.
Hyvissä ajoin ennen joulua teurastettiin sika. Joulupöytään siitä tuli paljon erilaisia ruokia: joulukinkkua, verimakkaroita, rullia, sianpääsylttyä sekä lihaa keittoihin. Ennen joulua myös lammas teurastettiin, ja se oli monen ruuan raaka-aine.
Lehmien maidosta valmistui herkkuja joulupöytään. Ensin maito separoitiin ja erotettiin kermat erilleen. Kermasta kirnuttiin voita ja saatiin myös kirnupiimää. Syntyi myös juustoja ja viiliä.
Lampailta oli keritty syksyllä villat, ja niitä tuli monta pärekopallista. Naapurustossamme oli tapana kulkea talosta taloon pitämässä kökkää eli villatalkoita. Meillekin naiset tulivat mukanaan karstat, rukit ja vyyhdinpuut. Illassa heidän käsissään syntyi paljon hahtuvaa karstoilla. Hahtuvasta he kehräsivät rukilla lankaa ja kokosivat sitä vyyhdiksi, jonka lopulta kerivät kerälle. Sitten langasta kudottiin sukkia, lapasia ja kaulaliinoja pukinkonttiin.
äiti ja tytöt leipoivat joulupöytään leivät, limput, piparit, tortut ja kakut. Jauhot jauhettiin itse kasvatetusta viljasta.
Myös juurekset ja sipulit kasvatettiin itse joulupöytää varten. äiti välillä sanoikin, että ”eipä me kaupasta juuri mitään ruokia tarvita, kun ollaan niin omavaraisia”. Amerikan sukulaiset lähettivät kahvia. Jouluruokia riitti usein pitkälle joulun jälkeen.
Jouluaattona myös kotieläimet navetassa saivat vähän parempaa ruokaa kuin arkena. Pihan linnut saivat kauralyhteitä ja talipalloja.
Me lapset odotimme pukkia. Pakkasta oli usein paljon, ja kun kuulimme kulkusten äänen ja reen natisevan lumessa, tiesimme pukin ja muorin saapuvan. Lahjat olivat vaatimattomia äidin ja isän tekemiä puuleluja, villavaatteita ja räsynukkeja. Niistä iloitsimme.
Kalastajaperheen joulussa oli kuitenkin tärkeintä joulun sanoma. Kauniiksi koristellussa kodissa talikynttilöiden valossa oli ohjelmassa jouluevankeliumi ja jouluvirsi Enkeli taivaan lausui näin. Väki iloitsi siitä, että tallin seimeen oli syntynyt Vapahtaja.
Teksti: Touko Salmi
Julkaistu Päivämiehessä 19.12.2018
Kuvituskuvat: Esko Vanhala, Juha Humalajoki, Päivi Peltoniemi
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys