Katriina Kataisen oma kokemus avun saamisesta kriisitilanteessa on auttanut näkemään lähelle ja kannustamaan siihen muitakin: – Aina voi kysyä, kuinka voisin auttaa ja kertoa, että on käytettävissä.
Virpi Mäkinen
Katriina Kataisen oma kokemus avun saamisesta kriisitilanteessa on auttanut näkemään lähelle ja kannustamaan siihen muitakin: – Aina voi kysyä, kuinka voisin auttaa ja kertoa, että on käytettävissä.
Virpi Mäkinen
Virpi Mäkinen
–Vuosia sitten joulun alla puolisoni tapaturma ja oma uupuminen romuttivat kertaheitolla perheemme perusarjen. Silloin saimme erityisesti kokea arjen diakoniaa monella eri tavalla, muistelee Katriina Katainen, seinäjokinen 11 lapsen äiti. Silloin ystävät ja sukulaiset toivat ruokaa, siivosivat ja veivät lapsia tekemisen pariin.
Kataiselle on jäänyt erityisenä mieleen, kun eräs ystävä haki koko perheen talvivaatteet pestäväksi ja palautti ne puhtaina.
– Niitä ei nimittäin ollut ihan vähän, naurahtaa Katainen.
Hän muistelee, miten joku selvitti pikaisesti lapsille päiväkotipaikat ja yksi nukkui monta yötä lasten kanssa, että hän sai itse nukkua pihasaunan parvella. Liikuttavaa oli, miten puolison työkaverit keräsivät rahaa ja hankkivat toiveiden mukaiset lahjat jokaiselle lapselle. Katainen kertoo, ettei tällaista kokemusta voi koskaan unohtaa ja että erityisesti sen muistaa aina joulun alla. Hän on varma, että lahjojen ostajatkin muistavat.
– Koen, että meitä kannateltiin tuolloin kaikella tavalla, kertoo Katainen ja jatkaa, että on jäänyt erityinen lämpö niitä ihmisiä kohtaan, jotka silloin olivat jollakin tapaa heidän elämässään mukana.
Katainen ajattelee, että silloin kun akuutti kriisitilanne on päällä, ei ihan edes ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Vasta myöhemmin hän on alkanut miettiä, miten monenlaista apua he saivatkaan.
– Kun akuutista kriisistä on päästy yli, avun vastaanottamien on tuntunut kiusalliselta. On tullut tunne, että yritetään nyt pärjäillä omikseen ja että joku muu varmasti tarvitsi apua enemmän kuin me, pohtii Katainen.
Hänen mielestään on hyvä muistaa, että aina ”hapokasta” elämäntilannetta elävä ei kaipaa välttämättä konkreettista apua. Kuuntelevat korvat saattavat riittää.
Avun saaminen on synnyttänyt halun auttaa. Katainen onkin itse tarjonnut apua toisille akuuteissa kriisitilanteissa oleville perheille lapsia hoitamalla ja ruoka-apua tarjoamalla. Hän on voinut hyödyntää myös omaa hoitajan ammattiaan auttaessaan sairastunutta tuttavaa hänen sairautensa hoidossa.
– Muutaman kerran olen maksanut kaupassa edellä olevan ostokset, kun hänen rahansa eivät olekaan riittäneet. Sellaisesta tulee itselle hyvä mieli, kertoo Katainen.
Hän kannustaakin katsomaan ympärilleen. Onko siinä lähellä joku, joka tarvitsisi apua?
– Aina voi kysyä, kuinka voisin auttaa ja kertoa, että on käytettävissä, Katainen ehdottaa.
Avun ei tarvitse olla suurta eikä organisoitua. Jokainen voi kulkea toisen rinnalla. On hyvä muistaa, että diakonia on täysin pyyteetöntä. Avunsaajan ei tarvitse jäädä kiitollisuudenvelkaan.
Omasta kokemuksestaan Katainen vinkkaa, että vaikka on fiksua kysyä, millaista apua toinen tarvitsee, joskus voi myös yllättää. Kovin paljon ei voi mennä pieleen, jos vie ruokaa. Ainakin lapsiperheissä siitä ilahdutaan melko varmasti. Oikein erityisesti Katainen kannustaa huomioimaan lapset. Heille voi viedä jotain hauskaa tai mahdollistaa, että lapset pääsevät tekemään jotain kivaa.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.