Päi­vä­mies 60 vuot­ta -kir­joi­tus­sar­jas­sa kä­si­tel­lään Päi­vä­mie­hen his­to­ri­aa, ny­ky­het­keä ja tu­le­vai­suu­den nä­ky­miä. Sar­jan en­sim­mäi­nen osa kä­sit­te­lee leh­den syn­ty­vai­hei­ta.

Omaa uu­tis­leh­teä oli kai­vat­tu van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen liik­keen pii­ris­sä 1930-lu­vul­ta saak­ka. Rau­ha­nyh­dis­tyk­siä oli pe­rus­tet­tu li­sää, ja SRK:n toi­min­ta oli vil­kas­tu­nut. Uu­ti­soin­nin tar­ve oli kas­va­nut, mut­ta sota ja pa­pe­ri­sään­nös­te­ly hi­das­ti­vat ke­hi­tys­tä.

Tai­val­kos­ken kirk­ko­her­ra Ant­ti Kouk­ka­ri tuli SRK:n jul­kai­su­sih­tee­rik­si vuon­na 1953. Pa­ri­sen vuot­ta ai­kai­sem­min te­ke­mäl­lään Ame­ri­kan mat­kal­la Kouk­ka­ri oli tu­tus­tu­nut Ame­ri­kan us­ko­vais­ten jul­kai­se­maan Opas-leh­teen ja tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä sa­no­ma­leh­ti oli­si pa­ras uu­ti­soin­ti­ka­na­va myös ko­ti­maan kris­tit­ty­jen kes­kuu­des­sa. Toi­saal­ta sa­no­ma­leh­ti saat­tai­si ta­voit­taa kris­til­li­syy­den ul­ko­puo­li­sia lu­ki­joi­ta ja näin häl­ven­tää kris­til­li­syy­teen koh­dis­tu­via en­nak­ko­luu­lo­ja. Li­säk­si Kouk­ka­ri näki oman uu­tis­leh­den eri­tyi­sen tär­ke­äk­si nuor­ten kan­nal­ta.

Näy­te­nu­me­roil­la liik­keel­le

Jou­lu­kuus­sa 1953 eh­do­tus ”kris­til­li­syy­den oman, ker­ran vii­kos­sa il­mes­ty­vän sa­no­ma­leh­den” näy­te­nu­me­ros­ta hy­väk­syt­tiin SRK:n työ­va­li­o­kun­nas­sa. En­sim­mäi­nen näy­te­nu­me­ro pää­tet­tiin teh­dä en­nen tam­mi­kuun pu­hu­jien­ko­kous­ta, jol­loin joh­to­kun­ta voi­si kuul­la oman pää­tök­sen­sä poh­jak­si pu­hu­jien mie­li­pi­tei­tä asi­as­ta. Näy­te­nu­me­ro oli pit­käl­ti Kouk­ka­rin työ­tä. Hän ke­hit­te­li leh­den ni­men yh­des­sä Paul Hon­ka­sa­lon ja Kal­le Ti­mo­sen kans­sa. Nimi poh­jau­tui van­haan vir­teen.

Ne­li­si­vui­nen näy­te­nu­me­ro pos­ti­tet­tiin kai­kil­le Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den ti­laa­jil­le sekä muil­le, joi­den aja­tel­tiin eh­kä ole­van asi­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta. Leh­ti il­mes­tyi 6. tam­mi­kuu­ta 1954. Leh­teen si­säl­tyi van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den pii­ris­tä nous­sei­den uu­tis­ten li­säk­si mui­den mu­as­sa pre­si­dent­ti J. K. Paa­si­ki­ven uu­den­vuo­den­pu­he.

Etu­si­vul­la Kouk­ka­ri pe­rus­te­li van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen sa­no­ma­leh­den pe­rus­ta­mis­ta: ”Kun Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti ja Las­ten Sii­o­ni kes­kit­tä­vät sa­no­man­sa var­si­nai­seen pe­las­tus­ky­sy­myk­seen, oli­si sa­no­ma­leh­den roh­jet­ta­va ar­mon ja to­tuu­den hen­ges­sä ka­jo­ta myös sii­hen ar­kie­lä­män kent­tään, jos­sa mei­dän kris­til­li­syy­tem­me ko­e­tel­laan. Tämä sik­si, et­tä muu­toin kris­til­li­syy­tem­me edus­ta­mat iä­i­set elä­mä­nar­vot pol­keu­tu­vat ny­ky­päi­vän ju­ma­lat­to­man ke­hi­tyk­sen jal­koi­hin.”

Po­li­tiik­ka ra­jat­tiin leh­den ai­he­pii­rien ul­ko­puo­lel­le jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa: ”Leh­tem­me on riip­pu­ma­ton val­ti­ol­li­sis­ta puo­lu­eis­ta, mut­ta si­tä­kin riip­pu­vai­sem­pi Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja sen Ku­nin­kaas­ta.”

Päi­vä­mie­hen en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen nu­me­ro il­mes­tyi lo­ka­kuun 7. päi­vä­nä vuon­na 1954.

Sel­keä ää­nes­tys­tu­los

Tam­pe­reen su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä ke­säl­lä 1954 pi­de­tys­sä vuo­si­ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin pit­kään ja pe­rus­teel­li­ses­ti leh­den pe­rus­ta­mis­ta. Kouk­ka­ri esit­te­li vuo­si­ko­kou­se­dus­ta­jil­le val­miit eh­do­tuk­set Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus- ja ta­lous­suun­ni­tel­mik­si. Esit­te­lyä seu­ra­si vil­kas kes­kus­te­lu, jon­ka ai­ka­na esi­tet­tiin mo­nen­lai­sia nä­kö­kul­mia sekä leh­den pe­rus­ta­mi­sen puo­les­ta et­tä sitä vas­taan.

Jot­kut nä­ki­vät, et­tä sa­no­ma­leh­den pe­rus­ta­mi­nen joh­tai­si Lä­he­tys­leh­den le­vi­kin las­ke­mi­seen. Toi­set epäi­li­vät puo­les­taan, et­tä leh­des­tä tu­li­si lii­an maa­il­mal­li­nen. Esil­le nou­si myös pel­ko sii­tä, et­tä leh­den lu­ke­mi­nen vei­si ai­kaa Raa­ma­tun lu­ke­mi­sel­ta. Jopa kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­sen rak­kau­den pe­lät­tiin rik­koon­tu­van, kos­ka kaik­ki ei­vät kan­nat­ta­neet leh­den pe­rus­ta­mis­ta.

Asia rat­kais­tiin lip­pu­ää­nes­tyk­sel­lä, joh­to­kun­nan esi­tyk­sen mu­kaan. Vuo­si­ko­kouk­sen kan­ta oli sel­keä: pe­rus­ta­mi­sen puo­les­ta ää­nes­ti 181 edus­ta­jaa, ja vas­taan oli 22 edus­ta­jaa. Epä­röi­vät hen­ki­löt­kin saat­toi­vat to­de­ta ää­nes­tyk­sen jäl­keen: ”Kyl­lä tämä on tai­vaal­li­sen Isän tah­to, et­tä tämä Päi­vä­mies nyt al­kaa il­mes­tyä.”

Avus­ta­jat ja asi­a­mie­het

Joh­to­kun­ta va­lit­si uu­del­le leh­del­le kah­dek­san­jä­se­ni­sen toi­mi­tus­neu­vos­ton, jo­hon kuu­lui­vat ro­vas­ti O. H. Jus­si­la, SRK:n sih­tee­ri Kau­no Kemp­pai­nen, opet­ta­ja ja kan­sa­ne­dus­ta­ja Ar­mas Lei­no­nen, maan­vil­je­li­jä Toi­vo Lep­pä­nen, pas­to­ri Yr­jö Lius­vaa­ra, kirk­ko­her­ra Lau­ri Mus­ta­kal­lio, maan­vil­je­li­jä Heik­ki Saa­ri ja ro­vas­ti Paa­vo Vil­ja­nen.

Toi­mi­tus­neu­vos­ton teh­tä­vä­nä oli tu­kea ja avus­taa pää­toi­mit­ta­jaa sekä val­voa leh­den si­säl­töä. Se hah­mot­te­li myös si­säl­töä kos­ke­vat ylei­soh­jeet. Leh­den te­ke­mi­seen osal­lis­tui laa­ja avus­ta­ja­kun­ta, jo­hon kuu­lui pap­pien li­säk­si ”yli­o­pis­to- ja kou­lu­vä­keä –– maan­vil­je­li­jöi­tä, met­sä­mie­hiä ja ka­las­ta­ja­vä­es­töä”.

Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus aloit­ti työn­sä Mart­ta ja Yr­jö Kar­ja­lai­sen asun­nos­sa Ou­lus­sa, Num­mi­ka­dun ja To­ri­ka­dun kul­mauk­ses­sa. Leh­den te­ke­mi­seen tar­vit­tiin alus­ta al­ka­en suu­ri jouk­ko si­vu­toi­mi­sia uu­ras­ta­jia, jot­ka aut­toi­vat sekä ai­neis­ton et­tä ti­laa­jien han­kin­nas­sa. Le­vi­kin nos­ta­mi­sek­si va­lit­tiin kak­si pii­ri­a­si­a­mies­tä: Lau­ri Tas­ki­la Raa­hes­ta ja Jan­ne Väns­kä Imat­ral­ta. Jo en­nen en­sim­mäi­sen leh­den il­mes­ty­mis­tä asi­a­mies­ten jouk­ko oli kas­va­nut lä­hes tu­han­teen mie­heen. Tätä työ­tä koor­di­noi leh­den ta­lou­den­hoi­ta­ja­na aloit­ta­nut Sam­po-yh­ti­ön pii­ri­tar­kas­ta­ja Ei­no Kim­pi­mä­ki Tam­pe­reel­ta.

Päi­vä­mie­hen näy­te­nu­me­roi­ta tut­ki­taan Haa­pa­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Ku­vas­sa Emil Ket­tu­kan­gas (vas.), Rei­no Kä­mä­räi­nen, Veik­ko Pen­ti­käi­nen ja Ant­ti Kouk­ka­ri.

”Ra­ken­ta­va ten­dens­si”

Leh­den en­nak­ko­ti­laus­kam­pan­ja on­nis­tui niin hy­vin, et­tä leh­den en­sim­mäi­sen nu­me­ron il­mes­ty­es­sä lo­ka­kuun 7. päi­vä­nä pai­nos oli 21 000 kap­pa­let­ta. Leh­den si­säl­tö va­kiin­tui vä­hi­tel­len. Seu­rau­u­ti­set muo­dos­ti­vat kes­kei­sen osan leh­den si­säl­lös­tä. Myös merk­ki­päi­vä- ja muis­to­kir­joi­tuk­set tu­li­vat alus­ta al­ka­en mu­kaan Päi­vä­mie­heen. Näin ol­len ne hä­vi­si­vät Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä, jos­sa kes­ki­tyt­tiin har­taus­teks­tei­hin.

Il­moi­tuk­sia jul­kais­tiin Päi­vä­mie­hes­sä jo al­ku­vai­hees­sa, vaik­ka osa lu­ki­jois­ta koki kau­pal­li­set il­moi­tuk­set so­pi­mat­to­mik­si ja maa­il­mal­li­sik­si. Mar­ras­kuus­sa saar­naa­ja Pek­ka Laa­ti­kai­nen to­te­si leh­des­sä, et­tä sa­no­ma­leh­den on muis­tet­ta­va eli­neh­ton­sa, joi­hin kuu­lu­vat il­moi­tuk­set. ”Nii­hin no­jaa sa­no­ma­leh­den ta­lous, ai­van ku­ten meil­lä­kin jo­kai­sel­la on oma ai­neel­li­nen no­jam­me, niin hen­gel­li­siä kuin lie­nem­me­kin.”

Tam­mi­kuus­sa 1955 toi­mi­tus­neu­vos­ton ko­kouk­ses­sa suo­ri­tet­tiin ar­vio il­mes­ty­nei­den leh­tien si­säl­lös­tä. Ko­kouk­ses­sa muis­tu­tet­tiin, et­tä ”ar­tik­ke­leil­la on py­rit­tä­vä kas­vat­ta­vaan ja ra­ken­ta­vaan ten­dens­siin”.

Yleis­kir­kol­li­nen vai van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen?

Leh­den si­säl­tö haki muo­to­aan koko 1950-lu­vun ajan. Kouk­ka­rin kau­del­la Päi­vä­mies va­kiin­nut­ti ase­maan­sa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ta pe­rin­net­tä ja us­kon­kä­si­tys­tä il­men­tä­vä­nä leh­te­nä. Sa­maan ai­kaan se pyr­ki ole­maan myös Poh­jois-Suo­men alu­een seu­ra­kun­nil­le suun­nat­tu uu­tis­leh­ti. Myös yh­teis­kun­nal­li­sia, ku­ten so­si­aa­li­seen lain­sää­dän­töön liit­ty­viä asi­oi­ta voi­tiin toi­mi­tus­neu­vos­ton mu­kaan kä­si­tel­lä, kun­han muis­tet­tiin väl­tel­lä kaik­kia po­liit­ti­sia vä­ri­tyk­siä.

Us­ko­vais­ten pii­ris­sä leh­ti koh­ta­si mo­nen­lais­ta ar­vos­te­lua, eten­kin Ei­no J. Pie­ti­län pää­toi­mit­ta­ja­kau­del­la, joka al­koi maa­lis­kuus­sa 1958. Pie­ti­lä hoi­ti sa­mal­la pää­sih­tee­rin vir­kaa, jo­ten hä­nen ai­kan­sa ei tah­to­nut riit­tää leh­den te­ke­mi­seen. Tä­män vuok­si hän jou­tui leh­teen lä­he­tet­ty­jen kir­joi­tus­ten li­säk­si poi­mi­maan päi­vä­leh­dis­tä niin kir­kol­li­sia kuin ajan­koh­tai­si­a­kin uu­ti­sia. Yleis­kir­kol­li­nen luon­ne ei miel­lyt­tä­nyt mo­nia leh­den lu­ki­joi­ta, mikä joh­ti le­vi­kin las­kuun.

Ti­lan­net­ta kor­jat­tiin mui­den mu­as­sa avus­ta­ja­ver­kos­toa ke­hit­tä­mäl­lä. Myös kir­ja­pai­noa vaih­det­tiin vä­lil­lä Lii­tos­ta Ka­le­vaan. Hei­kom­mas­ta pai­no­jäl­jes­tä huo­li­mat­ta Lii­ton pai­no va­lit­tiin syk­syl­lä 1959 uu­del­leen, sil­lä sen lä­het­tä­mä tar­jous oli sel­ke­äs­ti edul­li­sem­pi.

FAK­TAA:

Mitä en­sim­mäi­set Päi­vä­mie­het si­säl­si­vät?

•Seu­rau­u­ti­sia

•Kun­ta­e­sit­te­ly­jä: kun­ta- ja seu­ra­kun­ta­vä­en haas­tat­te­lu­ja, kris­til­li­syy­den vai­hei­den ja toi­min­nan esit­te­ly­jä, pai­kal­li­sia lii­keil­moi­tuk­sia

•Im­ma­nu­el: har­taus­kir­joi­tuk­sia

•Las­ten oma sop­pi: ker­to­muk­sia las­ten ar­ki­päi­väs­tä

•Seu­ra­tu­vil­ta ja ko­ti­ve­rä­jil­tä: kris­til­li­syy­den iäk­käi­den työ­mies­ten kuu­lu­mi­sia

•Maa­lais­pa­pin miet­tei­tä: pa­pin kir­joi­tuk­sia ko­ke­muk­sis­taan sekä ajan­koh­tai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta

•Merk­ki­päi­vä- ja muis­to­kir­joi­tuk­sia

•Seu­ra- ja työ­paik­kail­moi­tuk­sia

•Kir­kol­li­sia uu­ti­sia

Teks­ti: Kat­ri Iso­pah­ka­la Ku­vat: SRK:n ar­kis­to

LäH­TEET:

Ari-Pek­ka Pa­lo­la, Evan­ke­liu­min työ laa­je­nee, SRK 2011

Ari-Pek­ka Pa­lo­la, Päi­vä­mie­hen pe­rus­ta­mi­ses­ta 50 vuot­ta, SRK:n Vuo­si­kir­ja 2004.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.2.2014