JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kristillinen lehti arkielämän kentälle

Päivämies
Artikkelit
25.3.2014 12.03

Juttua muokattu:

1.1. 23:16
2020010123162920140325120300

Päi­vä­mies 60 vuot­ta -kir­joi­tus­sar­jas­sa kä­si­tel­lään Päi­vä­mie­hen his­to­ri­aa, ny­ky­het­keä ja tu­le­vai­suu­den nä­ky­miä. Sar­jan en­sim­mäi­nen osa kä­sit­te­lee leh­den syn­ty­vai­hei­ta.

Omaa uu­tis­leh­teä oli kai­vat­tu van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen liik­keen pii­ris­sä 1930-lu­vul­ta saak­ka. Rau­ha­nyh­dis­tyk­siä oli pe­rus­tet­tu li­sää, ja SRK:n toi­min­ta oli vil­kas­tu­nut. Uu­ti­soin­nin tar­ve oli kas­va­nut, mut­ta sota ja pa­pe­ri­sään­nös­te­ly hi­das­ti­vat ke­hi­tys­tä.

Tai­val­kos­ken kirk­ko­her­ra Ant­ti Kouk­ka­ri tuli SRK:n jul­kai­su­sih­tee­rik­si vuon­na 1953. Pa­ri­sen vuot­ta ai­kai­sem­min te­ke­mäl­lään Ame­ri­kan mat­kal­la Kouk­ka­ri oli tu­tus­tu­nut Ame­ri­kan us­ko­vais­ten jul­kai­se­maan Opas-leh­teen ja tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä sa­no­ma­leh­ti oli­si pa­ras uu­ti­soin­ti­ka­na­va myös ko­ti­maan kris­tit­ty­jen kes­kuu­des­sa. Toi­saal­ta sa­no­ma­leh­ti saat­tai­si ta­voit­taa kris­til­li­syy­den ul­ko­puo­li­sia lu­ki­joi­ta ja näin häl­ven­tää kris­til­li­syy­teen koh­dis­tu­via en­nak­ko­luu­lo­ja. Li­säk­si Kouk­ka­ri näki oman uu­tis­leh­den eri­tyi­sen tär­ke­äk­si nuor­ten kan­nal­ta.

Näy­te­nu­me­roil­la liik­keel­le

Jou­lu­kuus­sa 1953 eh­do­tus ”kris­til­li­syy­den oman, ker­ran vii­kos­sa il­mes­ty­vän sa­no­ma­leh­den” näy­te­nu­me­ros­ta hy­väk­syt­tiin SRK:n työ­va­li­o­kun­nas­sa. En­sim­mäi­nen näy­te­nu­me­ro pää­tet­tiin teh­dä en­nen tam­mi­kuun pu­hu­jien­ko­kous­ta, jol­loin joh­to­kun­ta voi­si kuul­la oman pää­tök­sen­sä poh­jak­si pu­hu­jien mie­li­pi­tei­tä asi­as­ta. Näy­te­nu­me­ro oli pit­käl­ti Kouk­ka­rin työ­tä. Hän ke­hit­te­li leh­den ni­men yh­des­sä Paul Hon­ka­sa­lon ja Kal­le Ti­mo­sen kans­sa. Nimi poh­jau­tui van­haan vir­teen.

Ne­li­si­vui­nen näy­te­nu­me­ro pos­ti­tet­tiin kai­kil­le Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den ti­laa­jil­le sekä muil­le, joi­den aja­tel­tiin eh­kä ole­van asi­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta. Leh­ti il­mes­tyi 6. tam­mi­kuu­ta 1954. Leh­teen si­säl­tyi van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den pii­ris­tä nous­sei­den uu­tis­ten li­säk­si mui­den mu­as­sa pre­si­dent­ti J. K. Paa­si­ki­ven uu­den­vuo­den­pu­he.

Etu­si­vul­la Kouk­ka­ri pe­rus­te­li van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen sa­no­ma­leh­den pe­rus­ta­mis­ta: ”Kun Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­ti ja Las­ten Sii­o­ni kes­kit­tä­vät sa­no­man­sa var­si­nai­seen pe­las­tus­ky­sy­myk­seen, oli­si sa­no­ma­leh­den roh­jet­ta­va ar­mon ja to­tuu­den hen­ges­sä ka­jo­ta myös sii­hen ar­kie­lä­män kent­tään, jos­sa mei­dän kris­til­li­syy­tem­me ko­e­tel­laan. Tämä sik­si, et­tä muu­toin kris­til­li­syy­tem­me edus­ta­mat iä­i­set elä­mä­nar­vot pol­keu­tu­vat ny­ky­päi­vän ju­ma­lat­to­man ke­hi­tyk­sen jal­koi­hin.”

Po­li­tiik­ka ra­jat­tiin leh­den ai­he­pii­rien ul­ko­puo­lel­le jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa: ”Leh­tem­me on riip­pu­ma­ton val­ti­ol­li­sis­ta puo­lu­eis­ta, mut­ta si­tä­kin riip­pu­vai­sem­pi Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja sen Ku­nin­kaas­ta.”

Päi­vä­mie­hen en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen nu­me­ro il­mes­tyi lo­ka­kuun 7. päi­vä­nä vuon­na 1954.

Sel­keä ää­nes­tys­tu­los

Tam­pe­reen su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä ke­säl­lä 1954 pi­de­tys­sä vuo­si­ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin pit­kään ja pe­rus­teel­li­ses­ti leh­den pe­rus­ta­mis­ta. Kouk­ka­ri esit­te­li vuo­si­ko­kou­se­dus­ta­jil­le val­miit eh­do­tuk­set Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus- ja ta­lous­suun­ni­tel­mik­si. Esit­te­lyä seu­ra­si vil­kas kes­kus­te­lu, jon­ka ai­ka­na esi­tet­tiin mo­nen­lai­sia nä­kö­kul­mia sekä leh­den pe­rus­ta­mi­sen puo­les­ta et­tä sitä vas­taan.

Jot­kut nä­ki­vät, et­tä sa­no­ma­leh­den pe­rus­ta­mi­nen joh­tai­si Lä­he­tys­leh­den le­vi­kin las­ke­mi­seen. Toi­set epäi­li­vät puo­les­taan, et­tä leh­des­tä tu­li­si lii­an maa­il­mal­li­nen. Esil­le nou­si myös pel­ko sii­tä, et­tä leh­den lu­ke­mi­nen vei­si ai­kaa Raa­ma­tun lu­ke­mi­sel­ta. Jopa kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­sen rak­kau­den pe­lät­tiin rik­koon­tu­van, kos­ka kaik­ki ei­vät kan­nat­ta­neet leh­den pe­rus­ta­mis­ta.

Asia rat­kais­tiin lip­pu­ää­nes­tyk­sel­lä, joh­to­kun­nan esi­tyk­sen mu­kaan. Vuo­si­ko­kouk­sen kan­ta oli sel­keä: pe­rus­ta­mi­sen puo­les­ta ää­nes­ti 181 edus­ta­jaa, ja vas­taan oli 22 edus­ta­jaa. Epä­röi­vät hen­ki­löt­kin saat­toi­vat to­de­ta ää­nes­tyk­sen jäl­keen: ”Kyl­lä tämä on tai­vaal­li­sen Isän tah­to, et­tä tämä Päi­vä­mies nyt al­kaa il­mes­tyä.”

Avus­ta­jat ja asi­a­mie­het

Joh­to­kun­ta va­lit­si uu­del­le leh­del­le kah­dek­san­jä­se­ni­sen toi­mi­tus­neu­vos­ton, jo­hon kuu­lui­vat ro­vas­ti O. H. Jus­si­la, SRK:n sih­tee­ri Kau­no Kemp­pai­nen, opet­ta­ja ja kan­sa­ne­dus­ta­ja Ar­mas Lei­no­nen, maan­vil­je­li­jä Toi­vo Lep­pä­nen, pas­to­ri Yr­jö Lius­vaa­ra, kirk­ko­her­ra Lau­ri Mus­ta­kal­lio, maan­vil­je­li­jä Heik­ki Saa­ri ja ro­vas­ti Paa­vo Vil­ja­nen.

Toi­mi­tus­neu­vos­ton teh­tä­vä­nä oli tu­kea ja avus­taa pää­toi­mit­ta­jaa sekä val­voa leh­den si­säl­töä. Se hah­mot­te­li myös si­säl­töä kos­ke­vat ylei­soh­jeet. Leh­den te­ke­mi­seen osal­lis­tui laa­ja avus­ta­ja­kun­ta, jo­hon kuu­lui pap­pien li­säk­si ”yli­o­pis­to- ja kou­lu­vä­keä –– maan­vil­je­li­jöi­tä, met­sä­mie­hiä ja ka­las­ta­ja­vä­es­töä”.

Päi­vä­mie­hen toi­mi­tus aloit­ti työn­sä Mart­ta ja Yr­jö Kar­ja­lai­sen asun­nos­sa Ou­lus­sa, Num­mi­ka­dun ja To­ri­ka­dun kul­mauk­ses­sa. Leh­den te­ke­mi­seen tar­vit­tiin alus­ta al­ka­en suu­ri jouk­ko si­vu­toi­mi­sia uu­ras­ta­jia, jot­ka aut­toi­vat sekä ai­neis­ton et­tä ti­laa­jien han­kin­nas­sa. Le­vi­kin nos­ta­mi­sek­si va­lit­tiin kak­si pii­ri­a­si­a­mies­tä: Lau­ri Tas­ki­la Raa­hes­ta ja Jan­ne Väns­kä Imat­ral­ta. Jo en­nen en­sim­mäi­sen leh­den il­mes­ty­mis­tä asi­a­mies­ten jouk­ko oli kas­va­nut lä­hes tu­han­teen mie­heen. Tätä työ­tä koor­di­noi leh­den ta­lou­den­hoi­ta­ja­na aloit­ta­nut Sam­po-yh­ti­ön pii­ri­tar­kas­ta­ja Ei­no Kim­pi­mä­ki Tam­pe­reel­ta.

Päi­vä­mie­hen näy­te­nu­me­roi­ta tut­ki­taan Haa­pa­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Ku­vas­sa Emil Ket­tu­kan­gas (vas.), Rei­no Kä­mä­räi­nen, Veik­ko Pen­ti­käi­nen ja Ant­ti Kouk­ka­ri.

”Ra­ken­ta­va ten­dens­si”

Leh­den en­nak­ko­ti­laus­kam­pan­ja on­nis­tui niin hy­vin, et­tä leh­den en­sim­mäi­sen nu­me­ron il­mes­ty­es­sä lo­ka­kuun 7. päi­vä­nä pai­nos oli 21 000 kap­pa­let­ta. Leh­den si­säl­tö va­kiin­tui vä­hi­tel­len. Seu­rau­u­ti­set muo­dos­ti­vat kes­kei­sen osan leh­den si­säl­lös­tä. Myös merk­ki­päi­vä- ja muis­to­kir­joi­tuk­set tu­li­vat alus­ta al­ka­en mu­kaan Päi­vä­mie­heen. Näin ol­len ne hä­vi­si­vät Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­tä, jos­sa kes­ki­tyt­tiin har­taus­teks­tei­hin.

Il­moi­tuk­sia jul­kais­tiin Päi­vä­mie­hes­sä jo al­ku­vai­hees­sa, vaik­ka osa lu­ki­jois­ta koki kau­pal­li­set il­moi­tuk­set so­pi­mat­to­mik­si ja maa­il­mal­li­sik­si. Mar­ras­kuus­sa saar­naa­ja Pek­ka Laa­ti­kai­nen to­te­si leh­des­sä, et­tä sa­no­ma­leh­den on muis­tet­ta­va eli­neh­ton­sa, joi­hin kuu­lu­vat il­moi­tuk­set. ”Nii­hin no­jaa sa­no­ma­leh­den ta­lous, ai­van ku­ten meil­lä­kin jo­kai­sel­la on oma ai­neel­li­nen no­jam­me, niin hen­gel­li­siä kuin lie­nem­me­kin.”

Tam­mi­kuus­sa 1955 toi­mi­tus­neu­vos­ton ko­kouk­ses­sa suo­ri­tet­tiin ar­vio il­mes­ty­nei­den leh­tien si­säl­lös­tä. Ko­kouk­ses­sa muis­tu­tet­tiin, et­tä ”ar­tik­ke­leil­la on py­rit­tä­vä kas­vat­ta­vaan ja ra­ken­ta­vaan ten­dens­siin”.

Yleis­kir­kol­li­nen vai van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen?

Leh­den si­säl­tö haki muo­to­aan koko 1950-lu­vun ajan. Kouk­ka­rin kau­del­la Päi­vä­mies va­kiin­nut­ti ase­maan­sa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ta pe­rin­net­tä ja us­kon­kä­si­tys­tä il­men­tä­vä­nä leh­te­nä. Sa­maan ai­kaan se pyr­ki ole­maan myös Poh­jois-Suo­men alu­een seu­ra­kun­nil­le suun­nat­tu uu­tis­leh­ti. Myös yh­teis­kun­nal­li­sia, ku­ten so­si­aa­li­seen lain­sää­dän­töön liit­ty­viä asi­oi­ta voi­tiin toi­mi­tus­neu­vos­ton mu­kaan kä­si­tel­lä, kun­han muis­tet­tiin väl­tel­lä kaik­kia po­liit­ti­sia vä­ri­tyk­siä.

Us­ko­vais­ten pii­ris­sä leh­ti koh­ta­si mo­nen­lais­ta ar­vos­te­lua, eten­kin Ei­no J. Pie­ti­län pää­toi­mit­ta­ja­kau­del­la, joka al­koi maa­lis­kuus­sa 1958. Pie­ti­lä hoi­ti sa­mal­la pää­sih­tee­rin vir­kaa, jo­ten hä­nen ai­kan­sa ei tah­to­nut riit­tää leh­den te­ke­mi­seen. Tä­män vuok­si hän jou­tui leh­teen lä­he­tet­ty­jen kir­joi­tus­ten li­säk­si poi­mi­maan päi­vä­leh­dis­tä niin kir­kol­li­sia kuin ajan­koh­tai­si­a­kin uu­ti­sia. Yleis­kir­kol­li­nen luon­ne ei miel­lyt­tä­nyt mo­nia leh­den lu­ki­joi­ta, mikä joh­ti le­vi­kin las­kuun.

Ti­lan­net­ta kor­jat­tiin mui­den mu­as­sa avus­ta­ja­ver­kos­toa ke­hit­tä­mäl­lä. Myös kir­ja­pai­noa vaih­det­tiin vä­lil­lä Lii­tos­ta Ka­le­vaan. Hei­kom­mas­ta pai­no­jäl­jes­tä huo­li­mat­ta Lii­ton pai­no va­lit­tiin syk­syl­lä 1959 uu­del­leen, sil­lä sen lä­het­tä­mä tar­jous oli sel­ke­äs­ti edul­li­sem­pi.

FAK­TAA:

Mitä en­sim­mäi­set Päi­vä­mie­het si­säl­si­vät?

•Seu­rau­u­ti­sia

•Kun­ta­e­sit­te­ly­jä: kun­ta- ja seu­ra­kun­ta­vä­en haas­tat­te­lu­ja, kris­til­li­syy­den vai­hei­den ja toi­min­nan esit­te­ly­jä, pai­kal­li­sia lii­keil­moi­tuk­sia

•Im­ma­nu­el: har­taus­kir­joi­tuk­sia

•Las­ten oma sop­pi: ker­to­muk­sia las­ten ar­ki­päi­väs­tä

•Seu­ra­tu­vil­ta ja ko­ti­ve­rä­jil­tä: kris­til­li­syy­den iäk­käi­den työ­mies­ten kuu­lu­mi­sia

•Maa­lais­pa­pin miet­tei­tä: pa­pin kir­joi­tuk­sia ko­ke­muk­sis­taan sekä ajan­koh­tai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta

•Merk­ki­päi­vä- ja muis­to­kir­joi­tuk­sia

•Seu­ra- ja työ­paik­kail­moi­tuk­sia

•Kir­kol­li­sia uu­ti­sia

Teks­ti: Kat­ri Iso­pah­ka­la Ku­vat: SRK:n ar­kis­to

LäH­TEET:

Ari-Pek­ka Pa­lo­la, Evan­ke­liu­min työ laa­je­nee, SRK 2011

Ari-Pek­ka Pa­lo­la, Päi­vä­mie­hen pe­rus­ta­mi­ses­ta 50 vuot­ta, SRK:n Vuo­si­kir­ja 2004.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.2.2014