Pek­ka Kai­nua, SRK:n toi­min­nal­li­sen osas­ton joh­ta­ja

”Mies läh­ti kyl­vä­mään sie­men­tä. Kun hän kyl­vi, osa sie­me­nes­tä pu­to­si tien lai­taan. Sii­nä jy­vät tal­lau­tui­vat, ja tai­vaan lin­nut söi­vät ne. Osa pu­to­si kal­li­ol­le ja läh­ti kas­vuun, mut­ta oraat kui­vet­tui­vat, kos­ka ei­vät saa­neet maas­ta kos­teut­ta. Osa pu­to­si kes­kel­le oh­dak­kei­ta, ja kun oras kas­voi, kas­voi­vat oh­dak­keet­kin ja tu­kah­dut­ti­vat sen. Mut­ta osa pu­to­si hy­vään maa­han, kas­voi ja tuot­ti sa­ta­ker­tai­sen sa­don.” (Luuk. 8:5–8.)

Lä­he­tys­työ laa­je­nee

Kris­til­li­syy­tem­me pii­ris­sä 1900-lu­vul­la lä­he­tys­työ tar­koit­ti pit­käl­ti ko­ti­maan lä­he­tys­työ­tä. Halu oli kyl­lä teh­dä lä­he­tys­työ­tä myös ul­ko­mail­le, mi­kä­li mah­dol­li­suuk­sia oli­si. Us­ko­vai­set jäi­vät sil­loin odot­ta­maan Ju­ma­lan avaa­mia työ­mah­dol­li­suuk­sia.

Muu­ta­mis­sa Eu­roo­pan mais­sa lä­he­tys­työ käyn­nis­tyi 1980- ja 1990-lu­ku­jen vaih­tees­sa. Vuon­na 1990 käyn­nis­tyi Ve­nä­jän lä­he­tys­työ, joka laa­je­ni ja va­kiin­tui no­pe­as­ti. Kris­til­li­syy­tem­me lä­he­tys­työn yh­te­nä pe­ri­aat­tee­na on ol­lut, et­tä työ­tä teh­dään kut­sut­tu­na. Näin toi­mi­taan edel­leen­kin. Seu­ro­ja läh­de­tään pi­tä­mään uu­del­le alu­eel­le kut­sus­ta.

Vuo­si­tu­han­nen vaih­teen jäl­keen Ju­ma­la on avan­nut mo­nia uu­sia mah­dol­li­suuk­sia lä­he­tys­työ­hön. Mo­nis­sa Af­ri­kan mais­sa on ko­et­tu he­rä­tyk­sen ai­ko­ja. Heti vuo­si­tu­han­nen alus­sa lä­he­tys­työ al­koi To­gos­sa ja Ke­ni­as­sa. Sen jäl­keen työ­mah­dol­li­suuk­sia on avau­tu­nut Gam­bi­as­sa, Gha­nas­sa, Se­ne­ga­lis­sa, Gui­ne­as­sa, Sier­ra Le­o­nes­sa, Li­be­ri­as­sa, Ru­an­das­sa ja vii­mei­sim­pä­nä Ma­la­wis­sa.

Kes­kei­sin­tä sa­no­ma

Kes­kei­sin­tä lä­he­tys­työs­sä on ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Tä­tä­hän Jee­sus it­se teki kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt: teh­käät pa­ran­nus ja us­ko­kaat evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15). Jee­sus lä­het­ti oman­sa ju­lis­ta­maan tätä sa­maa sa­no­maa al­ka­en Je­ru­sa­le­mis­ta ai­na maa­il­man ää­riin as­ti.

Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen sa­mal­la ta­val­la kuin ai­na en­ne­kin. Epä­us­koi­nen ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon us­ko­mal­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min, ja hä­nes­tä tu­lee Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asu­kas. Evan­ke­liu­mi kul­kee us­ko­vais­ten ih­mis­ten mu­ka­na.

Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lai­sil­le: ”Kuin­ka he voi­vat huu­taa avuk­seen sitä, jo­hon ei­vät us­ko? Kuin­ka he voi­vat us­koa sii­hen, jos­ta ei­vät ole kuul­leet? Kuin­ka he voi­vat kuul­la, el­lei ku­kaan ju­lis­ta? Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: ’Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!’ – – Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana.” (Room. 10:14–17.)

Nel­jän­lais­ta kyl­vö­maa­ta

Jee­sus esit­ti ver­tauk­sen nel­jän­lai­ses­ta kyl­vö­maas­ta. Tämä ver­taus on häm­mäs­tyt­tä­vän tark­ka ku­vaus lä­he­tys­työs­tä tä­nä­kin ai­ka­na.

Jee­sus se­lit­ti ver­taus­ta ope­tus­lap­sil­le: ”Ver­taus tar­koit­taa tätä: Sie­men on Ju­ma­lan sana. Tien lai­taan pu­don­nut sie­men tar­koit­taa ih­mi­siä, jot­ka kuu­le­vat sa­nan mut­ta joi­den sy­dä­mes­tä Pa­ho­lai­nen heti tu­lee ot­ta­maan sen pois, jot­ta he ei­vät us­koi­si ja pe­las­tui­si.

Kal­li­ol­le pu­don­nut sie­men tar­koit­taa nii­tä, jot­ka sa­nan kuul­les­saan ot­ta­vat sen iloi­ten vas­taan mut­ta us­ko­vat vain het­ken ai­kaa. Heil­lä ei ole juur­ta, ja niin he ko­e­tuk­seen jou­tu­es­saan luo­pu­vat.

Oh­dak­kei­siin pu­don­nut osa tar­koit­taa nii­tä, jot­ka kuu­le­vat sa­nan mut­ta sit­ten tu­kah­tu­vat elä­män huo­liin, rik­kau­teen ja nau­tin­toi­hin. He ei­vät tuo­ta kyp­sää sa­toa.

Mut­ta hy­vään maa­han pu­don­nut sie­men tar­koit­taa nii­tä, jot­ka sa­nan kuul­tu­aan py­sy­vät sii­nä puh­tain ja ehein sy­dä­min ja kes­tä­vi­nä tuot­ta­vat sa­toa.” (Luuk. 8:11–15.)

Kas­vu tu­lee Ju­ma­lal­ta

Suo­mes­sa seu­roi­hin ei vält­tä­mät­tä usein­kaan tule et­si­viä ih­mi­siä – ai­na­kaan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lol­le. Eri­tyi­ses­ti Af­ri­kan mais­sa seu­roi­hin kut­su­taan naa­pu­rei­ta ja su­ku­lai­sia kuun­te­le­maan. Kyl­vet­ty Ju­ma­lan sa­nan sie­men koh­taa mo­nen­lais­ta maa­pe­rää.

On nii­tä sa­nan­kuu­li­joi­ta, jot­ka tu­le­vat sa­nan­kuu­loon, mut­ta sa­nan sie­men ei eh­di edes al­kaa kas­va­maan. Vi­hol­li­nen nap­paa sie­me­nen heti pois. On nii­tä sa­na­kuu­li­joi­ta, jot­ka ot­ta­vat sa­nan vas­taan ja saa­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon. Joi­den­kin koh­dal­la va­el­lus Ju­ma­lan lap­se­na jää ly­hy­ek­si – ei ole eh­ti­nyt kas­vaa juu­ria, ja eh­kä seu­raa­vis­sa seu­rois­sa kuu­li­ja ei ole­kaan enää pai­kal­la. Hän on myös voi­nut läh­teä toi­sen hen­gel­li­syy­den ti­lai­suu­teen.

Niin lä­he­tys­ken­til­lä kuin Suo­mes­sa­kin on nii­tä, jot­ka us­ko­vat, mut­ta joi­den us­ko tu­kah­tuu elä­män huo­liin, rik­kau­teen ja nau­tin­toi­hin. Syn­ti vie eroon Ju­ma­las­ta. On­nek­si on kui­ten­kin nii­tä­kin, jot­ka Ju­ma­la saa var­jel­la täs­sä us­kos­sa. He py­sy­vät sa­nas­sa ja tuot­ta­vat run­saan sa­don.

Mei­dän työm­me on kyl­vää ja kas­tel­la. Ju­ma­la an­taa kas­vun, jos hy­väk­si nä­kee. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Minä is­tu­tin, Apol­los kas­te­li, mut­ta Ju­ma­la an­toi kas­vun. Is­tut­ta­ja ei siis ole mi­tään, ei myös­kään kas­te­li­ja, vaan kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä, hän suo kas­vun.” (1. Kor. 3:6–7.) Em­me voi lä­he­tys­ken­til­lä tai ko­to­na­kaan ol­la vie­mäs­sä sie­men­tä pel­toon ”sirp­pi kä­des­sä”. Em­me voi yrit­tää ot­taa Ju­ma­lan työ­tä omiin kä­siim­me.

Toi­ses­sa ver­tauk­ses­sa Jee­sus ker­toi sii­tä, mi­ten kyl­vö­työn jäl­keen vi­hol­li­nen teki omaa kyl­vö­työ­tään. Kun vil­ja nou­si oraal­le, nou­si se­as­ta myös rik­ka­vil­jaa. Kun isän­näl­tä ky­syt­tiin, pi­täi­si­kö rik­ka­vil­ja men­nä kit­ke­mään pois, oli vas­taus kiel­tei­nen.

”Te voit­te rik­ka­vil­jaa koo­tes­san­ne nyh­tää sen mu­ka­na veh­nää­kin. An­ta­kaa nii­den kas­vaa yh­des­sä elon­kor­juu­seen as­ti. Kun sen ai­ka tu­lee, minä sa­non kor­juu­vä­el­le: Koot­kaa en­sin rik­ka­vil­ja ja si­to­kaa se kim­puik­si, et­tä se pol­tet­tai­siin. Mut­ta veh­nä kor­jat­kaa ait­taa­ni.” (Matt. 13:29–30.)

Uu­den­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia

Maa­ta­lou­des­sa kyl­vö­työ on ke­hit­ty­nyt hui­mas­ti ai­ko­jen saa­tos­sa. Enää ei mies kan­na kyl­vö­vak­kaa, vaan suu­ret maa­ta­lous­ko­neet ovat työs­sä apu­na. Vaik­ka Ju­ma­lan sa­nan kyl­vä­mi­ses­sä pe­rus­ta ei ole muut­tu­nut ei­kä muu­tu, on toi­min­ta­ym­pä­ris­tö muut­tu­nut.

Jee­sus syn­tyi maan pääl­le ai­ka­na, jol­loin Roo­man val­ta­kun­nas­sa oli ra­ken­net­tu ties­tö kun­toon kaik­ki­al­le tun­net­tuun maa­il­maan. Tie­verk­ko oli val­mii­na Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mi­seen ja lä­he­tys­työ­hön. Us­kon­puh­dis­tuk­sen ai­kaan taas kir­ja­pai­no­tai­to mah­dol­lis­ti ai­van uu­del­la ta­val­la Raa­ma­tun ope­tus­ten le­vit­tä­mi­sen.

Vii­me vuo­si­na in­ter­net on mul­lis­ta­nut maa­il­maa. Tämä nä­kyy myös lä­he­tys­työs­sä. Etäyh­teyk­sin voi­daan pi­tää seu­ro­ja ja kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia eri puo­lil­le maa­il­maa. What­sApp-seu­ra­tal­len­tei­ta lä­he­te­tään vii­koit­tain, ja ih­mi­set eri puo­lil­la maa­il­maa ko­koon­tu­vat nii­den kaut­ta kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa.

Vas­ti­kään on jul­kis­tet­tu net­ti­si­vus­to osoit­tees­sa www.king­do­mof­pe­a­ce.net (=rau­han val­ta­kun­ta). Se on saa­nut hy­vän vas­taa­no­ton. Sii­hen liit­ty­vät some-ti­lit ovat ke­rän­neet sa­to­ja­tu­han­sia seu­raa­jia. Pe­rin­tei­sel­le Ju­ma­lan sa­nan saar­nal­le näyt­täi­si ole­van ky­syn­tää. Si­vu­ja kään­ne­tään pa­ras­ta ai­kaa myös muil­le kie­lil­le kuin eng­lan­nik­si. Nii­den kaut­ta et­si­vä ih­mi­nen voi löy­tää us­ko­vai­set ih­mi­set, ja sitä kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Kym­me­niä ih­mi­siä on jo saa­nut näi­den­kin si­vu­jen kaut­ta pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Täs­sä­kin työs­sä tar­vi­taan työ­vä­keä. Saam­me pyy­tää, et­tä Ju­ma­la an­tai­si pal­ve­lu­miel­tä us­ko­vai­sil­le myös lä­he­tys­työ­hön ja sen tu­ke­mi­seen. Ti­lan­ne on sa­man­lai­nen, mis­tä jo Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­leen: ”Eloa on pal­jon, mut­ta työ­mie­hiä vä­hän. Ru­koil­kaa siis elon Her­raa, et­tä hän lä­het­täi­si työ­mie­hiä elon­kor­juu­seen­sa.” (Luuk. 10:2.)