Lap­sen oi­keu­det vaa­li­vat lap­se­na ole­mi­sen va­paut­ta.

Lap­suu­des­sa luo­daan ih­mi­sen elä­män pe­rus­ta, ra­ken­ne­taan sen pe­rus­tur­val­li­suus. Lap­sel­le on alus­ta al­ka­en elin­tär­ke­ää tun­tea ole­van­sa ra­kas­tet­tu. Hä­nen oi­keu­ten­sa on kas­vaa tur­val­li­ses­sa huo­len­pi­dos­sa. Lap­sen oi­keuk­siin kuu­luu pal­jon asi­oi­ta, jot­ka unoh­tu­vat hel­pos­ti meil­tä kas­vat­ta­jil­ta.

Pe­rus­tar­pei­den li­säk­si lap­sel­la on oi­keus tul­la kuul­luk­si hän­tä kos­ke­vis­sa asi­ois­sa. Hä­nel­lä on oi­keus il­mais­ta mie­li­pi­teen­sä hän­tä kos­ke­vis­sa asi­ois­sa ikä­ta­son­sa mu­kai­ses­ti. Hä­nel­lä on oi­keus saa­da tie­toa. Lap­sel­la ei saa teet­tää työ­tä, joka hait­taa hä­nen kou­lun­käyn­ti­ään tai vaa­ran­taa hä­nen ter­veyt­tään.

Las­ten oi­keuk­sien ää­rel­lä on hyvä poh­tia omaa van­hem­muut­taan ja omaa las­ta yk­si­löl­li­se­nä ih­mi­se­nä. Oi­keu­den to­teu­tu­mi­nen on van­hem­man vas­tuul­la.

Pär­jää­mi­sen kult­tuu­ri

Teen par­hail­laan työ­tä ma­ta­lan kyn­nyk­sen lap­si­per­hei­den pal­ve­lua ke­hit­tä­väs­sä Lap­si­ri­kas-hank­kees­sa. Olen kah­den vuo­den ai­ka­na saa­nut jär­jes­tää sa­doil­le per­heil­le ar­jen apua. Pit­kän uran jäl­keen las­ten­suo­je­lus­sa on ol­lut he­rät­tä­vää koh­da­ta per­hei­tä il­man vi­ra­no­mai­sen vel­vol­li­suut­ta.

Olen häm­men­ty­nyt sii­tä, mi­ten avoi­mes­ti per­heen van­hem­mat lä­hes­ty­vät mi­nua ar­jen tar­peis­sa ja ker­to­vat luot­ta­vai­ses­ti hy­vin­kin haas­ta­vis­ta asi­ois­ta. Täl­lais­ta en ole koh­dan­nut ai­em­mas­sa vir­ka­teh­tä­väs­sä.

Jo­kai­sen elä­mään voi tul­la ti­lan­tei­ta, jol­loin elä­män haas­teet nou­se­vat yli­voi­mai­sik­si. Meil­lä suo­ma­lai­sil­la on vah­va pär­jää­mi­sen kult­tuu­ri. Se on toi­saal­ta hyvä asia. Voi­ma­va­ram­me ovat kui­ten­kin ra­jal­li­set.

On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­sel­la oli­si ym­pä­ril­lään lä­hei­siä, joi­den puo­leen voi kään­tyä. Olen työs­sä­ni koh­dan­nut sen, et­tä mo­net nuo­ret per­heet asu­vat kau­ka­na lä­hei­sis­tään. Omien ys­tä­vien pii­ri on myös sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Ihai­len sitä, mi­ten pal­jon ih­mi­set aut­ta­vat toi­si­aan.

On kui­ten­kin tär­ke­ää poh­tia yh­tei­söl­li­ses­ti sitä, et­tä rien­täi­sim­me aut­ta­maan ih­mi­siä eri elä­män­ti­lan­teis­sa. Kuka ta­han­sa meis­tä voi elä­mäs­sä jou­tua en­na­koi­mat­to­mas­ti­kin avun tar­vit­si­jak­si. Raa­ma­tus­ta nou­se­va lä­him­mäi­sen­rak­kaus on suu­rim­pia ar­vo­ja, mitä voim­me yh­tei­söl­li­ses­ti kaik­ki to­teut­taa. Tu­e­taan sii­nä toi­si­am­me!

Elä­män haas­ta­vat ti­lan­teet

Elä­män haas­teet voi­vat jos­kus nous­ta niin kor­ke­ak­si, et­tä per­heen kaik­ki jä­se­net voi­vat huo­nos­ti. Per­het­tä voi koh­da­ta ta­lou­del­li­nen ah­din­ko, työt­tö­myys, sai­raus, mie­len­ter­vey­den on­gel­mat, päih­de­on­gel­mat tai vai­ke­at ai­em­mas­ta elä­mäs­tä nous­seet trau­mat. Myös nuo­ren ih­mi­sen elä­mäs­sä voi tul­la mu­kaan eri­lai­sia vai­keuk­sia. Huu­meet ja päih­teet kos­ket­ta­vat tänä päi­vä­nä myös kris­tit­ty­jä per­hei­tä.

Per­heet saat­ta­vat il­man apua ja tu­kea ajau­tua ti­lan­tee­seen, jos­sa jon­kun per­heen­jä­se­nen vai­ke­an ti­lan­teen mu­ka­na vyyh­ti al­kaa pur­kau­tua. Las­ten­suo­je­luil­moi­tus voi läh­teä liik­keel­le esi­mer­kik­si kou­lun huo­len vuok­si. Asi­aa ei ole ky­et­ty aut­ta­maan op­pi­las­huol­lol­li­sin kei­noin tai en­nal­ta­eh­käi­se­väl­lä tu­el­la. On tär­ke­ää lä­him­mäi­sel­le ol­la hä­nen tu­ke­naan, mut­ta kan­nus­taa myös ha­ke­maan am­ma­til­lis­ta apua.

Lii­an pit­kään jat­ku­nut vai­kea ti­lan­ne per­hees­sä voi ol­la en­nen pit­kää vyyh­ti, jos­sa al­kaa ta­pah­tua va­hin­ko­ja. Nii­den kor­jaa­mi­nen on ai­na pit­kä tie. Sik­si­pä kan­nat­ta kuul­la lä­him­mäi­sen her­kät vies­tit avun tar­pees­ta.

Oi­keus kos­ke­mat­to­muu­teen

Työs­sä­ni olen näh­nyt, et­tä vä­ki­val­ta ja sek­su­aa­li­nen hy­väk­si­käyt­tö ovat sekä las­ta et­tä ai­kuis­ta pa­him­min vau­ri­oit­ta­via ja trau­ma­ti­soi­via asi­oi­ta. Olen jou­tu­nut usein he­rät­te­le­mään per­heen van­hem­paa ja re­a­li­soi­maan hä­nel­le ti­lan­teen va­ka­vuut­ta.

Vä­ki­val­ta ja sek­su­aa­li­nen hy­väk­si­käyt­tö ovat ri­ko­soi­keu­den pii­riin kuu­lu­via asi­oi­ta. Sekä vä­ki­val­lan koh­de et­tä vä­ki­val­lan käyt­tä­jä ovat mo­lem­mat suu­ren avun tar­pees­sa. Oi­keus kos­ke­mat­to­muu­teen kos­kee myös ai­kui­sia.

Lap­set ovat vä­ki­val­ta­per­heis­sä nä­ky­mät­tö­miä. Usein vä­ki­val­taa koh­dan­nut van­hem­pi­kaan ei ky­ke­ne suo­je­le­maan las­ta. Lap­si kul­kee usein kuin var­jo­na ai­kui­sen ta­ka­na. Kun ai­kuis­ta he­rät­te­lee asi­an va­ka­vuu­del­la, hän ker­too, et­tei ole ky­en­nyt ajat­te­le­maan lap­sen ase­maa.

On tär­ke­ää, et­tä me lä­him­mäi­si­nä em­me hyl­kää ke­tään te­ko­jen­sa vuok­si. Vä­ki­val­lan te­ki­jä tar­vit­see myös tu­kea. Ih­mi­sil­lä on mah­dol­li­suus oi­ke­an avun pii­ris­sä kun­tou­tua elä­mäs­sään. Te­ki­jä jou­tuu usein kär­si­mään lain edes­sä te­ke­män­sä asi­an.

Kos­ket­ta­vaa on se, kuin­ka esi­mer­kik­si lap­set sel­vi­ä­vät pa­rem­min elä­mäs­sä, kun heil­lä on tie­to sii­tä, et­tä van­hem­mat saa­vat apua vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa. Van­hem­pi ja lap­si voi­vat lä­hen­tyä toi­si­aan, kun asi­at on hoi­det­tu tur­val­li­ses­ti ja asi­oi­ta kä­si­tel­ty te­ra­peut­ti­ses­ti.

Mis­tä apua lap­sil­le ja per­heil­le?

Eläm­me hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa, jos­sa on­nek­si hy­vin ar­ki­sis­sa ym­pä­ris­töis­sä on pal­jon avun ja tuen tar­jo­a­jia per­heil­le. Heti lap­sen syn­ty­es­sä van­hem­mat saa­vat tu­kea neu­vo­las­ta. Kou­lu­ter­vey­den­huol­to ja op­pi­las­huol­to ovat kou­lun ta­hol­ta ai­na käy­tet­tä­vis­sä. Per­he­neu­vo­lat, mie­len­ter­veys­pal­ve­lut ja kir­kon per­he­a­si­oi­den neu­vot­te­lu­kes­kuk­set ovat pe­rus­pal­ve­lua. Tänä päi­vä­nä ei tar­vit­se poh­tia lei­mau­tu­mis­ta tai hä­ve­tä avun ha­ke­mis­ta.

Kou­luis­sa poh­di­taan ny­ky­ään mie­len­ter­vey­den tär­keyt­tä ai­van eri ta­sol­la kuin sii­tä on pu­hut­tu ai­em­min. Nuo­rem­pi ikä­pol­vi ha­keu­tuu­kin hel­pom­min avun pii­riin. Jo­kai­sel­la on oi­keus pal­ve­luun sitä tar­vi­tes­saan. Van­hem­mat saa­vat tu­kea ja oh­jei­ta van­hem­pai­nil­lois­sa ja eri jär­jes­tö­jen ta­pah­tu­mis­sa.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ti­lai­suuk­sis­sa on pal­jon yh­teis­tä poh­ti­mis­ta lap­suu­den mer­ki­tyk­ses­tä. Kan­nat­taa ol­la avoin kai­kel­le yh­teis­kun­nan jär­jes­tä­mäl­le tu­el­le. Olen vuo­sien var­rel­la koh­dan­nut pää­a­si­as­sa po­si­tii­vis­ta suh­tau­tu­mis­ta iso­jen per­hei­den haas­tei­siin. Per­heel­tä saa­te­taan ky­syä hen­ki­lö­koh­tai­seen va­kau­muk­seen liit­ty­viä asi­oi­ta. Ky­sy­jä ky­syy saa­dak­seen ym­mär­ryk­sen, mikä au­tet­ta­val­le on tär­ke­ää.

Apua ko­din­hoi­toon

So­si­aa­li­huol­to­la­ki uu­dis­tui vuon­na 2015. Se toi ta­kai­sin kun­tien vel­vol­li­suu­dek­si jär­jes­tää ko­din­hoi­dol­lis­ta apua per­hei­siin. Suo­mes­sa lak­kau­tet­tiin lap­si­per­hei­den ko­ti­pal­ve­lu 1990-lu­vun alus­sa. Se oli suu­ri yh­teis­kun­nal­li­nen vir­he. Tä­män jäl­keen ovat las­ten­suo­je­lul­li­set toi­men­pi­teet ja las­ten­suo­je­lun kus­tan­nuk­set kas­va­neet.

Jo­kai­sel­la per­heel­lä on oi­keus ky­syä omas­sa elä­män­ti­lan­tees­saan ko­din­hoi­dol­lis­ta apua ar­keen. Kun­nat ovat luo­neet sii­hen omia kri­tee­rei­tään, jois­ta kes­kus­tel­laan par­hail­laan. Ta­voit­tee­na päät­tä­jil­lä on löy­tää kai­kil­le Suo­men kan­sa­lai­sil­le ta­sa­puo­li­ses­ti toi­mi­va ko­din tuen jär­jes­tel­mä.

Au­te­tuk­si tu­le­mi­nen on tär­keä ko­ke­mus. Jo­kai­sel­la sen ko­ke­mus on hen­ki­lö­koh­tai­nen. Kun koh­taa hau­raas­sa ti­lan­tees­sa ole­via ih­mi­siä, on lä­hes­tyt­tä­vä hil­jaa, kuun­nel­len ja kuul­len. Am­mat­ti­lai­se­na olen op­pi­nut nöy­ryyt­tä vuo­sien var­rel­la. Ei ole yh­tä ta­paa aut­taa ei­kä yh­tä mal­lia aja­tel­la.

An­ne-Ma­ria Tak­ku­la

Pro­jek­ti­pääl­lik­kö, per­he­te­ra­peut­ti

Ku­vi­tus­ku­va: Ee­ro Au­tio

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.5.2018