Mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu net­ti­ai­ka­na? poh­ti SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Mark­ku Sep­pä­nen Lem­pää­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä 24.4. pi­de­tys­sä jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa. Kir­jo­jen ja lu­ku­tai­don vaa­li­mi­nen on tär­ke­ää. On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­kiä, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä.

Hil­jak­koin eräs jo 95 ikä­vuo­den saa­vut­ta­nut us­ko­vai­nen van­ha täti sa­noi mi­nul­le rau­hal­li­ses­ti il­man min­kään­lais­ta kat­ke­ruut­ta: ”Elä­mä on tais­te­lua keh­dos­ta hau­taan.”

Jäin miet­ti­mään tätä sa­non­taa. Ym­mär­sin il­mai­sun hy­vin van­huk­sen koh­dal­la, joka jo ha­lu­si pääs­tä le­poon. Yk­si­näi­syys, sai­rau­det ja elä­män­vä­sy­mys oli voit­ta­nut. Saa­tam­me­han me nuo­rem­mat­kin tun­tea vä­sy­mys­tä.

Mut­ta on­ko elä­mä tais­te­lua jo keh­dos­ta al­ka­en, sitä mie­tin. Var­maan täl­lä tar­koi­te­taan sitä, et­tä jo pie­ni vau­va it­kul­laan ja rau­hat­to­muu­del­laan jou­tuu il­mai­se­maan, et­tä tar­vit­see huo­len­pi­toa, äi­din­mai­toa tai puh­taut­ta. Al­kaa­ko näin elä­män tais­te­lu jo en­sim­mäi­ses­tä syn­ty­mä­par­kai­sus­ta?

Uu­si kir­ja

Van­huk­sen sa­non­ta tuli mie­lee­ni, kun ajat­te­lin sitä, kuin­ka lap­set ke­hi­tyk­sen eri vai­heis­sa jou­tu­vat koh­taa­maan mo­nia uu­sia asi­oi­ta jo omas­sa ko­dis­saan, mut­ta eten­kin siir­ty­es­sään ko­din elä­mäs­tä var­hais­kas­va­tuk­seen, päi­vä­ko­tiin, esi­kou­luun ja kou­luun.

Tä­hän las­ten ke­hi­tys­vai­hee­seen tart­tuu tä­nään jul­kis­tet­ta­va An­ne Lind­for­sin las­ten­kir­ja Täy­so­su­ma Ras­mus! Kir­ja on it­se­näi­nen jat­ko-osa te­ki­jän ai­kai­sem­mal­le te­ok­sel­le Ras­mus, kar­hun­ke­syt­tä­jä. Uu­des­sa kir­jas­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ras­muk­sen esi­kou­lu on al­ka­nut, mut­ta kaik­ki ei ole­kaan sel­lais­ta kuin Ras­mus oli ku­vi­tel­lut. On eri­lai­sia ta­po­ja ja sään­tö­jä, jot­ka tun­tu­vat Ras­muk­ses­ta ihan vää­ril­tä. Ka­ve­rei­ta­kaan ei tah­do löy­tyä. On­nek­si löy­tyy Jon­te, jon­ka avul­la Ras­mus voit­taa pel­kon­sa ja löy­tää paik­kan­sa es­ka­ris­sa.

Uu­si kir­ja ker­too, et­tei es­ka­rin aloit­ta­mi­nen ole ai­na help­poa. Jos jää il­man ka­ve­ria, voi tul­la halu pii­lou­tua tai ve­täy­tyä yk­si­näi­syy­teen ja omaan haa­ve­maa­il­maan­sa. Uu­des­sa elä­män­vai­hees­sa lap­si tar­vit­see tur­val­li­sen van­hem­man huo­len­pi­toa, ym­mär­rys­tä ja eri­tyi­ses­ti rak­kaut­ta.

Esi­kou­lun ta­vat voi­vat poi­ke­ta ko­din ta­vois­ta. Tämä saat­taa ai­heut­taa ris­ti­rii­taa lap­sen oman aja­tus­maa­il­man ja es­ka­ris­sa val­lit­se­vien ta­po­jen vä­lil­lä. Jos­kus las­ten teot voi­vat näyt­tää oh­jaa­jien ja van­hem­pien mie­les­tä tot­te­le­mat­to­muu­del­ta, mut­ta to­del­li­suu­des­sa ne voi­vat­kin joh­tua las­ten ta­vas­ta aja­tel­la asi­oi­ta ai­van toi­sin kun van­hem­mat luu­le­vat. Tämä on hyvä kaik­kien ai­kuis­ten ja kas­vat­ta­jien muis­taa.

Mo­net lap­set saat­ta­vat ol­la sa­mas­sa ti­lan­tees­sa kuin Ras­mus. Aa­mu­läh­döt, esiin­ty­mi­set mui­den edes­sä, myö­häs­ty­mi­nen tai kil­pai­lut tois­ten kans­sa ovat to­del­la suu­ria asi­oi­ta pie­nen lap­sen maa­il­mas­sa. Iloi­set ret­ket ja lei­rit es­ka­ri­to­ve­rei­den, van­hem­pien ja iso­van­hem­pien kans­sa eh­kä nou­se­vat elä­män ko­ho­koh­dik­si. Lap­set koh­taa­vat elä­mäs­sään myös vaa­ra­ti­lan­tei­ta, jois­ta sel­vi­ä­mi­nen on var­je­lus­ta, jos­sa en­ke­lit ovat ol­leet mu­ka­na. Kai­ke­ni­käi­set lap­set jou­tu­vat jos­kus ole­maan te­ke­mi­sis­sä myös sai­rau­den ja kuo­le­man kans­sa. Elä­män vai­keu­det opet­ta­vat mei­tä kaik­kia ru­koi­le­maan.

Nyt jul­kis­tet­ta­vas­sa kir­jas­sa us­ko­na­si­at ovat luon­te­vas­ti läs­nä, ai­van sa­mal­la ta­val­la kuin ne ovat us­ko­vai­sen ko­din elä­mäs­sä. Sy­dä­mes­täm­me saa­toim­me alus­sa yh­tyä las­ten­vir­ren sa­noi­hin: ”Ys­tä­vä sä lap­sien, kat­so mi­nuun pie­ne­hen. Min­ne käyn­kin maa­il­mas­sa, sinä olet hoi­ta­mas­sa. On­ni tääl­lä vaih­te­lee, tai­vaan Isä suo­je­lee.”

Uu­den kir­jan kie­li on hy­vää ja ker­ron­ta elä­vää. Kir­jas­sa lap­sen ko­ke­mus­maa­il­ma tu­lee hy­vin esil­le. Sii­nä on tai­do­kas Sil­ja-Ma­ria Wi­her­saa­ren ku­vi­tus. Ku­vat an­ta­vat kir­jal­le tär­ke­än oman ar­von­sa, kiin­nos­ta­vuu­ten­sa ja tun­nel­man­sa.

Mik­si las­ten­kir­jo­ja tar­vi­taan?

On sa­not­tu, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on las­ten ja las­ten­mie­lis­ten val­ta­kun­ta. Ju­ma­lan kan­sa on ai­na ol­lut myös lu­ki­ja­kan­saa ja lau­la­vaa kan­saa. Nämä mää­rit­te­lyt ku­vaa­vat mie­les­tä­ni hy­vin kaik­ki­na ai­koi­na elä­nei­den us­ko­vais­ten elä­mää. Ha­lu­am­me opet­taa ja kas­vat­taa lap­si­am­me niin, et­tä he py­syi­si­vät us­ko­mas­sa ja ko­ki­si­vat tur­val­li­suut­ta ja huo­len­pi­toa. Tätä tu­ke­maan on jul­kais­tu myös kris­til­li­syy­tem­me opin ja hen­gen mu­kais­ta kir­jal­li­suut­ta. Kris­til­li­syy­tem­me las­ten­kir­jo­ja on his­to­ri­an ai­ka­na jul­kais­tu kym­me­niä.

Voi­sim­me nyt ky­syä, mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu tänä net­ti­ai­ka­na. Har­va tä­nä­kään ai­ka­na lop­pu­jen lo­puk­si ky­see­na­lais­taa las­ten­kir­jan mer­ki­tys­tä, vaik­ka pe­rin­tei­nen kir­ja on saa­nut­kin mo­nia kil­pai­li­joi­ta. Yhä use­am­man kä­des­sä on tab­let­ti pe­lei­neen ja ani­maa­ti­oi­neen.

Ha­lu­an täs­sä ti­lai­suu­des­sa pu­hua ta­val­li­sen kir­jan, eri­tyi­ses­ti las­ten­kir­jan mer­ki­tyk­ses­tä ja sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on lu­kea lap­sil­le. Suo­mes­sa on vie­lä eri­no­mai­nen mah­dol­li­suus vaa­lia lu­ku­har­ras­tus­ta. Suo­ma­lai­set kir­jas­tot ovat maa­il­mas­sa ai­nut­laa­tui­sia. Kir­jas­toih­mi­set ovat ilok­se­ni ker­to­neet, et­tä las­ten­kir­jan suo­sio ei ole vä­hen­ty­nyt, vaik­ka muu­ten lai­naus­lu­vut ovat­kin las­ke­neet. Olet­te var­maan huo­man­neet, et­tä kris­til­li­syy­des­säm­me­kin jul­kais­taan vuo­sit­tain 10–12 uut­ta kir­jaa. Nii­tä hank­ki­mal­la voim­me myös tu­kea kris­til­li­syy­den työ­tä.

Mo­nin pai­koin lap­sil­le kui­ten­kin lu­e­taan lii­an vä­hän. Van­hem­mat voi­vat ol­la vä­sy­nei­tä ja kii­rei­siä. Pie­nim­mil­lä oli­si vie­lä in­toa kuun­nel­la ja lu­kea, mut­ta se näyt­tää huo­no­ne­van 5–6. luo­kil­la. Heil­lä jo lu­ke­mi­sen pi­täi­si ol­la ke­vyt­tä ja viih­dyt­tä­vää. Tämä huo­les­tut­taa.

Eri­tyi­nen huo­li on poi­kien lu­ku­tai­dos­ta. Tär­kein paik­ka lu­ku­tai­don ke­hit­ty­mi­sel­le on koti. Van­hem­pien mer­ki­tys täs­sä on rat­kai­se­va jo en­nen kuin lap­si it­se osaa lu­kea. Kun lap­sel­le lu­e­taan, hä­nen po­si­tii­vi­nen sa­na­va­ras­ton­sa kart­tuu. Se vai­kut­taa kie­lel­li­seen ke­hi­tyk­seen ja lap­sen mie­li­ku­vi­tuk­seen. Hyvä sa­na­va­ras­to an­taa pa­rem­mat eväät pär­jä­tä kou­lus­sa ja myö­hem­min työ­e­lä­mäs­sä.

Hyvä kir­ja ei ole uha­na­lai­nen

Luu­len ja toi­von, et­tä kir­ja ei ole ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä ja me ai­kui­set ym­mär­räm­me lu­ke­mi­sen mer­ki­tyk­sen. Mo­nil­le van­hem­mil­le kir­ja on ra­kas. Kir­jan si­säl­tö on ai­na rat­kai­se­va. Kris­til­li­syy­tem­me kir­jois­sa on sy­viä aja­tuk­sia. Tär­keim­mis­sä lu­ku­het­kis­sä on ai­na ar­jen kes­kel­lä myös sa­no­ma Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta, joka aut­taa mei­tä.

Mie­les­tä­ni on erit­täin tär­ke­ää, et­tä teh­dään si­säl­löl­tään hy­viä las­ten­kir­jo­ja. Hy­väs­tä las­ten­kir­jas­ta tyk­kää­vät kaik­ki, niin lap­set kuin ai­kui­set ja iso­van­hem­mat­kin! Kir­jas­ta nou­see kes­kus­te­lu­nai­hei­ta ja lu­ke­mi­nen ke­hit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta, joka li­sää mah­dol­li­suuk­sia sel­viy­tyä elä­mäs­sä.

Lu­e­taan yh­des­sä!

Tä­nään minä ha­lu­an ol­la kir­ja­vink­kaa­ja­na: ot­ta­kaa­pa kä­teen­ne uu­si Ras­mus-kir­ja ja lu­ke­kaa sitä ko­deis­san­ne! On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­ki, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä. Yh­des­sä ol­ta­es­sa lap­set tun­te­vat tur­val­li­suut­ta. Sa­mal­la ko­e­taan kaik­kien tar­vit­se­maa lä­hei­syyt­tä.

Lu­ku­het­ket jää­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen – nii­tä muis­tel­laan vie­lä sil­loin­kin, kun it­se ol­laan äi­te­jä tai isiä. Lu­ku­het­kis­sä voi­daan sa­mal­la pu­hua myös elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta. Lap­sil­le kir­jat ovat rak­kai­ta. He muis­ta­vat kii­tol­li­se­na myös tei­tä kir­jo­jen te­ki­jöi­tä.

Toi­vot­ta­vas­ti edel­leen ym­mär­räm­me oi­ke­an las­ten­kir­jan ar­von ja vaa­lim­me lap­sil­le lu­ke­mi­sen pe­rin­net­tä ko­deis­sam­me. Elä­män­ti­lan­teet vaih­te­le­vat ja mah­dol­li­suu­det vaih­te­le­vat. Vaik­ka em­me oli­si ai­na ym­mär­tä­neet lu­ke­mi­sen ar­voa tai jak­sa­neet lu­kea lap­sil­lem­me, voim­me vie­lä­kin aloit­taa lu­ke­mi­sen las­ten ja las­ten­las­ten­kin kans­sa.

Mark­ku Sep­pä­nen

SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja

Ar­tik­ke­li on ly­hen­nel­mä SRK:n las­ten­kir­jan Täy­so­su­ma, Ras­mus! jul­kis­ta­mis­pu­hees­ta