Sau­li Ter­va­nie­mi

Olet­ko jos­kus kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä Suo­mi on luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta? Moni var­mas­ti on. Mikä luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta on ja mik­si se on tär­keä? Mitä sii­tä seu­rai­si, jos me­net­täi­sim­me luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan? Tar­kas­te­len täs­sä ar­tik­ke­lis­sa näi­tä ky­sy­myk­siä en­nen kaik­kea yh­teis­kun­nal­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta kä­sin.

Mitä on luot­ta­mus yh­teis­kun­nas­sa?

Luot­ta­mus on en­si­si­jai­ses­ti ih­mis­ten vä­li­sen toi­min­taan liit­ty­vä kä­si­te. Ih­mis­suh­teis­sa kaik­ki ra­ken­tuu luot­ta­muk­sen va­raan. Il­man kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­ta ei ole mi­tään. Kun luot­ta­mus on sy­vää, on tur­val­lis­ta ja hyvä ol­la. Sa­mal­la mah­dol­lis­tuu yh­tei­nen toi­min­ta. Tämä pä­tee kai­kis­sa ih­mis­suh­teis­sa.

Ih­mis­ten yh­teis­työs­tä ra­ken­tuu yh­teis­kun­ta. Se pe­rus­tuu en­si­si­jai­ses­ti ar­vo­jen va­raan. Ar­vot ovat poh­ja­na lain­sää­dän­nöl­le ja laa­jem­min toi­min­ta­kult­tuu­ril­le. Meil­lä lain­sää­dän­nön taus­tal­la vai­kut­taa vah­vas­ti lu­te­ri­lai­nen kris­til­li­syys ja sen ar­vo­maa­il­ma.

Jois­sa­kin yh­teis­kun­nis­sa ih­mi­set ei­vät luo­ta oi­keu­teen, päät­tä­jiin, po­lii­siin, ei­vät­kä toi­siin­sa. Yleen­sä täl­lai­sis­sa mais­sa ins­ti­tuu­ti­ot toi­mi­vat hei­kos­ti ja ih­mis­ten va­paa­ta toi­min­taa ra­joi­te­taan. Täl­löin yh­teis­kun­nan ei ko­e­ta ole­van pie­nen ih­mi­sen puo­lel­la, vaan jopa sitä vas­taan. Oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det ei­vät ole ta­sa­pai­nos­sa ja yh­tei­söl­li­syys on heik­koa.

Luot­ta­muk­seen pe­rus­tu­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa asi­at ovat juu­ri päin­vas­toin. Ih­mi­set us­ko­vat sii­hen, et­tä he yleen­sä saa­vat tasa-ar­vois­ta, oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua. Naa­pu­ria pi­de­tään ys­tä­vä­nä. Täl­lai­sis­sa mais­sa on yleen­sä vah­va de­mok­ra­tia, toi­mi­vat ins­ti­tuu­ti­ot ja vi­reä kan­sa­lai­syh­teis­kun­ta. On ko­ke­mus sii­tä, et­tä yh­teis­kun­ta toi­mii kan­sa­lai­sen par­haak­si. Ih­mi­sil­lä on va­paus toi­mia ak­tii­vi­ses­ti ja ylei­ses­ti ko­e­taan yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Mitä syi­tä meil­lä on luot­taa?

Suo­mi on mal­lie­si­merk­ki luot­ta­mu­syh­teis­kun­nas­ta. Meil­lä on tur­val­li­nen, tasa-ar­voi­nen, hy­vin kou­lu­tet­tu, vau­ras ja oi­keu­den­mu­kai­nen val­tio. Suo­ma­lais­ten ylei­nen luot­ta­mus toi­siin­sa ja laa­jem­min yh­teis­kun­taan on kan­sain­vä­li­ses­ti ver­tail­tu­na kor­ke­al­la ta­sol­la. Ti­lan­ne on sa­man­kal­tai­nen myös muis­sa Poh­jois­mais­sa.

Pe­rus­ta­na luot­ta­muk­sel­le on hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta, joka ko­e­taan ylei­ses­ti toi­mi­va­na ja oi­keu­den­mu­kai­se­na. Tämä to­de­taan tois­tu­vas­ti eri­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.

Meil­lä on siis mo­nia syi­tä aja­tel­la, et­tä asum­me maa­il­man par­haas­sa maas­sa. On kaik­ki syyt luot­taa sii­hen, et­tä eläm­me meil­le hy­vää tah­to­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa. Hy­väl­le on kui­ten­kin help­po so­keu­tua.

Luot­ta­mus on pää­o­maa, va­ral­li­suut­ta, jon­ka ar­voa ei voi mi­ta­ta ra­has­sa. Se kui­ten­kin mah­dol­lis­taa ja suo meil­le täy­sin kor­vaa­mat­to­mia asi­oi­ta. Sel­lai­sia, joi­ta em­me tule aja­tel­leek­si. Tääl­lä lap­set voi­vat men­nä yk­sin kou­luun ja ovi voi­daan jät­tää jos­kus lu­kit­se­mat­ta.

Tämä on yh­tey­des­sä sii­hen, kun re­hel­li­syyt­tä pi­de­tään usein pe­ri­suo­ma­lai­se­na luon­teen­laa­tu­na ja ylei­ses­ti ja­et­tu­na tär­ke­ä­nä ar­vo­na. Meil­lä on luot­ta­muk­sel­le pit­kät pe­rin­teet.

Asi­at ei­vät Suo­mes­sa­kaan ole täy­del­li­ses­ti. On oi­kein, et­tä epä­koh­tiin puu­tu­taan ja asi­oi­ta pa­ran­ne­taan. Suo­ma­lai­sil­la on ol­lut ja yhä on hy­viä syi­tä luot­taa sii­hen, et­tä näin ta­pah­tuu.

Mitä jos em­me luo­ta?

Luot­ta­mus ei syn­ny it­ses­tään. Se ra­ken­tuu hil­jal­leen, ajan kans­sa. Myös yh­teis­kun­nan ta­sol­la kyse on an­sai­tus­ta luot­ta­muk­ses­ta. Mitä luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan ra­pau­tu­mi­ses­ta seu­rai­si?

Vuon­na 1918 kär­jis­ty­nyt epä­luot­ta­mus ja käy­ty si­säl­lis­so­ta oli seu­raus­ta muun mu­as­sa sii­tä, et­tä hy­vin­voin­tie­rot oli­vat kas­va­neet lii­an suu­rik­si ja kan­sa oli ja­kau­tu­nut. Osa suo­ma­lai­sis­ta us­koi, et­tä yh­teis­kun­ta ei rat­kai­se hei­dän on­gel­mi­aan. Seu­rauk­se­na oli kan­sal­li­nen ka­tast­ro­fi.

Luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta ra­ken­net­tiin si­säl­lis­so­dan ja myö­hem­pien so­tien jäl­kei­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta van­hat ja­ko­lin­jat säi­lyi­vät pit­kään. Kris­til­li­seen poh­jaan no­jau­tu­va yh­te­näis­kult­tuu­ri, li­sään­ty­nyt vau­raus ja vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta va­kaa ja oi­keu­den­mu­kai­sek­si ko­et­tu yh­teis­kun­ta vei­vät luot­ta­mus­ta eteen­päin.

Mil­lai­sia ny­ky­a­jan uh­kat sit­ten ovat? Muun mu­as­sa tätä ky­sy­mys­tä poh­di­taan val­ti­o­neu­vos­ton teet­tä­mis­sä kah­des­sa se­lon­te­os­sa, jot­ka kos­ke­vat si­säis­tä tur­val­li­suut­ta ja puo­lus­tus­ta. Mo­lem­mat on jul­kais­tu tänä vuon­na.

Se­lon­te­ois­sa pu­hu­taan pal­jon hyb­ri­di- ja in­for­maa­ti­o­vai­kut­ta­mi­ses­ta. Tä­män niin sa­no­tun laa­ja-alai­sen vai­kut­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on syö­dä yh­teis­kun­taa si­säl­tä­päin: hor­jut­taa kan­sa­lais­ten tur­val­li­suu­den­tun­net­ta, kyl­vää va­lein­for­maa­ti­o­ta ja ai­heut­taa epä­luot­ta­mus­ta ja häm­men­nys­tä. Ta­voit­tee­na on rik­koa yh­te­näi­syyt­tä ja kään­tää ih­mi­siä toi­si­aan vas­taan. Ja­kaan­tu­nut kan­sa oli­si heik­ko.

Si­säi­sen tur­val­li­suu­den se­lon­te­os­sa to­de­taan, et­tä ja­kau­tu­mi­sil­mi­öt haas­ta­vat luot­ta­mus­ta. Täs­tä esi­merk­ki­nä käy ko­ven­tu­nut kes­kus­te­luil­ma­pii­ri yh­teis­kun­nas­sam­me. Tämä nä­kyy var­sin­kin in­ter­ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la. Li­säk­si eri­lai­nen häi­rin­tä, joka koh­dis­tuu esi­mer­kik­si po­lii­tik­koi­hin ja vi­ran­hal­ti­joi­hin, on li­sään­ty­nyt. Myös pan­de­mia-ai­ka on tuo­nut esiin yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­via si­säi­siä jän­nit­tei­tä.

Luin hil­jat­tain tut­ki­muk­ses­ta, jos­sa to­det­tiin, et­tä mie­li­pi­teen krii­si uh­kaa län­ti­siä de­mok­ra­ti­oi­ta. Tut­ki­jat tar­koit­ti­vat, et­tä jär­ke­vän kes­kus­te­lun mah­dol­lis­ta­mi­sek­si on ol­ta­va tie­tyt pe­rus­fak­tat, jois­ta kaik­ki ovat sa­maa miel­tä. Mi­kä­li näin ei ole, kes­kus­te­lu muut­tuu mah­dot­to­mak­si. Se ei joh­da mi­hin­kään.

Yh­teis­kun­taam­me voi­daan siis haa­voit­taa hor­jut­ta­mal­la luot­ta­mus­ta, joka on kai­ken toi­min­tam­me pe­rus­ta­na. Jos ylei­nen epä­luot­ta­mus le­vi­ää yh­teis­kun­taan laa­jem­min, on vaa­ra­na, et­tä ha­jaan­num­me toi­si­aan ky­räi­le­viin lei­rei­hin. Lo­pul­ta voi­sim­me pää­tyä ti­laan, jos­sa kan­sa­lai­set ei­vät luot­tai­si toi­siin­sa ei­vät­kä yh­teis­kun­taan. Mie­tin, ovat­ko yh­teis­kun­nal­lis­ta luot­ta­mus­tam­me ha­jot­ta­vat voi­mat jo osit­tain saa­vut­ta­neet ta­voi­tet­taan.

Mitä voim­me teh­dä luot­ta­muk­sen hy­väk­si?

Il­mas­ton­muu­tos, ta­lousk­rii­sit, pa­ko­laisk­rii­sit ja vii­mei­sek­si pan­de­mia luo­vat epä­var­muut­ta ja uh­kan tun­tua. On tär­ke­ää, et­tä asi­ois­ta kes­kus­tel­laan ja eri­lai­sia nä­kö­kul­mia kuun­nel­laan. Me­di­a­lu­ku­tai­to ja kriit­ti­nen ajat­te­lu ovat ny­ky­päi­vän tär­kei­tä tai­to­ja. Ris­ti­rii­to­jen rat­kai­se­mi­nen kes­kus­te­lun kaut­ta ra­ken­taa luot­ta­mus­ta.

Oli­si ai­van oleel­lis­ta, et­tä mie­li­pi­teet pe­rus­tui­si­vat par­haa­seen saa­ta­vil­la ole­vaan tie­toon. Eläm­me kui­ten­kin tie­to­tul­van kes­kel­lä. Voi ol­la vai­kea tie­tää, mitä us­koa. On koh­tuu­ton­ta edel­lyt­tää, et­tä jo­kai­nen kan­sa­lai­nen muo­dos­tai­si kai­kis­ta asi­ois­ta pe­rus­teel­li­sen mie­li­pi­teen­sä. Har­va meis­tä on to­del­li­nen asi­an­tun­ti­ja ko­vin­kaan mo­nes­sa asi­as­sa. Jou­dum­me lo­pul­ta siis luot­ta­maan jo­hon­kin. Ajat­te­len, et­tä vi­ra­no­mais­vies­tin­tään, asi­an­tun­ti­joi­hin ja hy­vää tah­to­vaan yh­teis­kun­taan on tur­val­lis­ta luot­taa.

Elä­vän us­kon kes­kei­nen omi­nai­suus on luot­ta­mus. Kun us­kom­me Ju­ma­laan, se si­säl­tää aja­tuk­sen, et­tä luo­tam­me hä­neen ja hä­nen joh­da­tuk­seen­sa. Täs­tä on va­paut­ta­vaa huo­ma­ta, et­tä vas­tuu­ta kan­ta­va esi­val­tam­me on Ju­ma­lan tur­val­li­suut­ta tuo­va lah­ja meil­le. Luot­ta­va pu­heem­me ja asen­teem­me luo myön­teis­tä il­ma­pii­riä kans­saih­mi­siin. Suu pu­huu täs­sä­kin sitä mitä sy­dän tun­tee.

Läh­teet:

Häk­ki­nen, Sep­po. ”Ko­ro­na­e­pi­de­mia opet­ti, et­tä luot­ta­mu­syh­teis­kun­ta on säi­ly­tet­tä­vä vah­va­na”. Mie­li­pi­de­kir­joi­tus Itä-Häme-leh­des­sä 23.6.2020.

Jou­si­lah­ti, Ju­lia. ”Luot­ta­mus on yh­teis­kun­nan lii­ma.” Sit­ran ar­tik­ke­li 19.09.2013.

Jääs­ke­läi­nen, Jou­ko. Luot­ta­mu­syh­teis­kun­nan ar­vot, oi­keu­det ja vel­vol­li­suu­det. Lau­sun­to edus­kun­nan tu­le­vai­suus­va­li­o­kun­nal­le, 2018.

Kou­vo, Ant­ti. Luot­ta­muk­sen Läh­teet: Ver­tai­le­va tut­ki­mus yleis­ty­nyt­tä luot­ta­mus­ta syn­nyt­tä­vis­tä me­ka­nis­meis­ta. Tu­run yli­o­pis­to, 2014.

Saa­ri. Juho. Hy­vin­voin­ti­val­tio eri­ar­vois­tu­nees­sa yh­teis­kun­nas­sa. Toi­mi-hank­keen sel­vi­tys­hen­ki­lön ra­port­ti, 2019.

Val­ti­o­neu­vos­ton se­lon­te­ko si­säi­ses­tä tur­val­li­suu­des­ta. Val­ti­o­neu­vos­ton jul­kai­su­ja 2021:48.

Val­ti­o­neu­vos­ton puo­lus­tus­se­lon­te­ko. Val­ti­o­neu­vos­ton jul­kai­su­ja 2021:78.

Val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön tie­do­te 4.5.2021: ”OECD:n luot­ta­mu­sar­vi­oin­ti an­taa Suo­mel­le suo­si­tuk­sia toi­mis­ta, joil­la voi­daan vah­vis­taa kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta hal­lin­toon ja jul­ki­siin ins­ti­tuu­ti­oi­hin.”

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 1.12. il­mes­ty­nees­sä Päi­vä­mies-leh­des­sä.