Mitä abor­tis­ta tu­li­si aja­tel­la? Kun tätä poh­di­taan, on syy­tä muis­taa, et­tä ky­sy­mys vie elä­män ja kuo­le­man ää­rel­le, se kä­sit­te­lee herk­kää ja ar­kaa ai­he­pii­riä. Asi­as­ta löy­tyy pal­jon tut­ki­muk­sia, ti­las­to­ja ja va­kau­muk­seen pe­rus­tu­vaa ope­tus­ta. Eri­lai­sia kan­nan­not­to­ja ja nä­ke­myk­siä löy­tyy myös kris­til­li­sis­tä kir­kois­ta.

Täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa py­rin tar­kas­te­le­maan abort­tia Raa­ma­tun ja sen ih­mis­kä­si­tyk­sen poh­jal­ta.

Elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja

Raa­mat­tuun poh­jau­tu­van te­o­lo­gi­sen ajat­te­lun mu­kaan elä­mä on ai­na Ju­ma­lan lah­ja. Kaik­ki pe­rus­tuu Ju­ma­laan, joka on elä­mä it­se ja voi lah­joit­taa elä­män mil­loin ja ke­nel­le ha­lu­aa. Elä­mä ei siis ole syn­ty­nyt ei­kä edel­leen­kään syn­ny tyh­jäs­tä, vaan sil­lä on al­ku Isäs­sä, jon­ka ole­mas­sa­o­lo ylit­tää ajan ra­jat ja ulot­tuu ian­kaik­ki­suu­teen saak­ka. Kun uu­si elä­mä saa al­kun­sa, ta­pah­tuu Ju­ma­lan luo­mis­työ. Tämä ei ole kil­pai­le­va te­o­ria luon­non­tie­teil­le tai kan­na­not­to nii­tä vas­taan, vaan erään­lai­nen us­kon­tun­nus­tus.

Kun Ju­ma­la luo ih­mi­sen, hän ei luo vain abst­rak­tia, yleis­tä elä­mää, vaan ai­na per­soo­nan. Eri fi­lo­so­fi­ois­sa ja aat­teis­sa on pal­jon kes­kus­tel­tu sii­tä, mitä ih­mi­sen per­soo­nal­la tar­koi­te­taan. Te­o­lo­gi­as­sa tä­hän ky­sy­myk­seen on lii­tet­ty ai­na­kin kol­me nä­kö­kul­maa.

Luo­jan ja ih­mi­sen suh­de

En­sin­nä­kin ih­mi­nen on omas­ta ole­mas­sa­o­los­taan tie­toi­nen sub­jek­ti, joka ta­ju­aa elä­vän­sä Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä. Luo­jal­la ja ih­mi­sel­lä on kes­ki­näi­nen suh­de, jo­hon liit­tyy kom­mu­ni­kaa­tio. Ju­ma­la kuu­lee ih­mis­tä, ja ih­mi­nen kuu­lee Ju­ma­lan pu­heen. Toi­sek­si kom­mu­ni­kaa­tio ei ole kah­den, toi­sis­taan täy­sin eril­li­sen ja riip­pu­mat­to­man per­soo­nan vä­lis­tä pu­het­ta, kos­ka Ju­ma­la luo ih­mi­sen ai­na omak­si ku­vak­seen.

Ju­ma­lan ku­val­la ei tar­koi­te­ta te­o­lo­gi­as­sa Ju­ma­lan ja ih­mi­sen sa­man­nä­köi­syyt­tä. Ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva si­ten, et­tä hä­nen si­sim­mäs­sään on luo­mi­sen seu­rauk­se­na "pei­li", jo­hon Ju­ma­lan tah­to hei­jas­tuu. Ju­ma­lan tah­don tun­te­mi­nen liit­tyy näin luo­mi­seen ja tämä omi­nai­suus säi­lyy ih­mi­sel­lä sil­loin­kin, kun hän ei us­ko.

Ju­ma­lan tah­don edes­sä ih­mi­nen tun­tee ole­van­sa vas­tuus­sa Luo­jal­leen te­ke­mi­sis­tään ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­sis­tään. Juu­ri tämä vas­tuun­tun­to on ih­mi­se­nä ole­mi­sen kol­mas piir­re. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vai­ku­tuk­ses­ta Ju­ma­lan tun­te­mi­sen kyky ei ih­mi­sel­lä ole ko­vin kir­kas, mut­ta se ei ole myös­kään ko­ko­naan hä­vin­nyt. Jos Ju­ma­la tah­too ja suo, hän voi sa­nan­sa kaut­ta "pu­hal­taa hii­pu­vaan hiil­lok­seen elä­mää", jon­ka seu­rauk­se­na ih­mi­nen ta­ju­aa en­tis­tä sel­ke­äm­min ole­van­sa Ju­ma­lan edes­sä vas­tuus­sa it­ses­tään. Luo­tu­jen omi­nai­suuk­sien­sa ta­kia ih­mi­nen poik­ke­aa kai­kis­ta muis­ta luon­to­kap­pa­leis­ta.

Mil­loin ih­mi­sen elä­mä al­kaa?

Yk­si pe­rim­mäi­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä liit­tyy juu­ri elä­män al­kuun ja ih­mi­sen syn­ty­mään. Oi­ke­as­taan kan­ta tä­hän ky­sy­myk­seen rat­kai­see ky­sy­myk­sen abor­tin oi­keu­tuk­ses­ta. Raa­ma­tus­ta em­me löy­dä mo­der­nil­le kes­kus­te­lul­le ana­lo­gis­ta tar­kas­te­lua ih­mi­se­lä­män pe­rus­teis­ta. Löy­däm­me kui­ten­kin mo­nia koh­tia, jois­sa kä­si­tel­lään koh­dus­sa ole­vaa elä­mää ja Ju­ma­lan suh­det­ta sii­hen:

"Kuul­kaa mi­nua, te me­ren­saa­ret, ja tar­kat­kaa, kau­kai­set kan­sat. Her­ra on mi­nut kut­su­nut ha­mas­ta äi­din­koh­dus­ta saak­ka, ha­mas­ta äi­ti­ni hel­mas­ta mi­nun ni­me­ni mai­nin­nut." (Jes. 49:1.)

"Sinä olet luo­nut mi­nut si­sin­tä­ni myö­ten, äi­ti­ni koh­dus­sa olet mi­nut pu­no­nut. Minä olen ih­me, suu­ri ih­me, ja kii­tän si­nua sii­tä. Ih­meel­li­siä ovat si­nun te­ko­si, minä tie­dän sen. Minä olen saa­nut hah­mo­ni nä­ky­mät­tö­mis­sä, muo­to­ni kuin sy­väl­lä maan al­la, mut­ta si­nul­ta ei pie­nin­kään luu­ni ole sa­las­sa. Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut." (Ps. 139:13-16).

"Jos mie­het tap­pe­le­vat kes­ke­nän­sä ja louk­kaa­vat ras­kas­ta vai­moa, niin et­tä hän syn­nyt­tää kes­ken, mut­ta va­hin­koa ei ta­pah­du, niin sa­ko­tet­ta­koon syyl­lis­tä vai­mon mie­hen vaa­ti­muk­sen ja rii­dan­rat­kai­si­jan har­kin­nan mu­kaan. Mut­ta jos va­hin­ko ta­pah­tuu, niin an­net­ta­koon hen­ki hen­ges­tä." (2. Moos. 21:22-23.)

"Joka ih­mi­sen ve­ren vuo­dat­taa, hä­nen (Ju­ma­lan) ve­ren­sä on ih­mi­nen vuo­dat­ta­va, sil­lä Ju­ma­la on teh­nyt ih­mi­sen ku­vak­sen­sa" (1. Moos. 9:6).

Lai­nauk­set ovat yk­sit­täi­siä Raa­ma­tun ja­kei­ta. Niis­tä käy kui­ten­kin sel­ke­äs­ti il­mi, et­tä jo si­ki­ö­vai­hees­sa Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mis­tä it­se­näi­se­nä per­soo­na­na. Jo täl­löin ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­mis­työ, ai­nut­ker­tai­sen ar­vo­kas. Elä­mä, jota tu­lee ar­vos­taa ja kun­ni­oit­taa. Luon­nol­li­nen syn­ty­mä ei muu­ta ih­mi­sen ase­maa Ju­ma­lan edes­sä. Juu­ri per­soo­naan kuu­lu­va kes­kus­te­lu­suh­de Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lil­lä on oleel­li­nen osa ih­mi­syyt­tä ja ih­mi­sen per­soo­naa. Tä­män lah­jan jo­kai­nen saa si­ki­ä­mi­ses­sä. Sik­si jo si­ki­öön on suh­tau­dut­ta­va rak­kau­den kak­sois­käs­kyn ja kul­tai­sen sään­nön pe­ri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti.

Abort­ti ja lain­sää­dän­tö

Mi­ten on sit­ten suh­tau­dut­ta­va abort­tiin, jos­sa si­ki­ö­vai­hees­sa ole­van ih­mi­sen elä­mä pää­te­tään lo­pet­taa, sur­ma­ta? Suo­mes­sa abort­tien te­ke­mis­tä sää­del­lään tar­kas­ti lail­la. Läh­tö­koh­ta­na on erot­taa yk­si­lön oi­keu­det ja yh­teis­kun­nan oi­keu­det toi­sis­taan. Jo­kai­nen ras­kaa­na ole­va nai­nen voi pyy­tää abort­tia, jon­ka jäl­keen lää­kä­ri har­kit­see, voi­daan­ko pyyn­tö ole­mas­sa ole­van lain­sää­dän­nön pe­rus­teel­la pan­na täy­tän­töön. Oi­keus pää­tök­sen te­ke­mi­seen ja abor­tin te­ke­mi­seen on vain vi­ra­no­mai­sel­la, jol­le oi­keus lain pe­rus­teel­la on an­net­tu. Käy­tän­nös­sä teh­tä­vän hoi­taa lää­kä­ri. Jos ras­kaa­na ole­va nai­nen it­se ai­heut­taa it­sel­leen abor­tin eli si­ki­ön kuo­le­man, hän syyl­lis­tyy ri­kok­seen.

Esi­val­lan teh­tä­vä­nä­nä on muun mu­as­sa pi­tää huol­ta kan­sa­lais­ten tur­val­li­suu­des­ta ja yh­den­ver­tai­ses­ta koh­te­lus­ta. On ää­rim­mäi­siä ti­lan­tei­ta, esi­mer­kik­si sota- tai vä­ki­val­ta­ti­lan­ne, jol­loin kan­sa­lais­ten puo­lus­ta­mi­sen seu­rauk­se­na ih­mis­hen­kiä me­neh­tyy. Taus­tal­la voi­daan näh­dä lu­te­ri­lai­nen vii­den­nen käs­kyn tul­kin­ta: käs­ky kiel­tää tap­pa­mi­sen, mut­ta esi­val­lal­la on oi­keus tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa puo­lus­taa kan­sa­lai­si­aan jopa ää­rim­mäi­sin kei­noin – il­man et­tä vi­ra­no­mai­nen syyl­lis­tyy käs­kyn rik­ko­mi­seen tai ri­kok­seen. Jos vi­ra­no­mai­nen toi­mii lain vas­tai­ses­ti, mie­li­val­tai­ses­ti tai käyt­tää vä­ki­val­taa koh­tuut­to­mas­ti, hän­kin syyl­lis­tyy ri­kok­seen ja voi saa­da sii­tä ran­gais­tuk­sen.

Kos­ka ih­mi­nen on te­ois­taan vas­tuus­sa Ju­ma­lal­le, on myös esi­val­lan toi­mien oi­keu­tus­ta voi­ta­va ar­vi­oi­da. Pe­ri­syn­nin tuo­ma tur­mel­tu­nei­suus voi nä­kyä sii­nä, et­tä laki te­kee mah­dol­li­sek­si myös sel­lai­sen toi­min­nan, jota Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta on pi­det­tä­vä syn­ti­nä. Esi­merk­ke­jä täs­tä löy­tyy run­saas­ti sekä Raa­ma­tus­ta et­tä his­to­ri­an ta­pah­tu­mis­ta.

Kir­kon ope­tus muut­tu­nut

Sekä or­to­dok­si­kirk­ko et­tä ka­to­li­nen kirk­ko suh­tau­tu­vat sel­ke­än kiel­tei­ses­ti abor­tin te­ke­mi­seen. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa sekä abor­tin te­ki­jä et­tä teet­tä­jä sul­je­taan kir­kol­li­sen yh­tey­den ul­ko­puo­lel­le. Myös lu­te­ri­lai­sen kir­kon ope­tus oli sel­keä 1970-lu­vul­le saak­ka, jol­loin edus­kun­ta hy­väk­syi uu­den abort­ti­lain. Laki teki abor­tin mah­dol­li­sek­si myös niin kut­sut­tu­jen so­si­aa­lis­ten syi­den pe­rus­teel­la. Piis­pa Si­mo­jo­ki ar­vos­te­li lain muu­tos­ta to­te­a­mal­la, et­tä so­si­aa­li­sia syi­tä pi­tää kor­ja­ta so­si­aa­li­sin kei­noin, ei tu­ho­a­mal­la ih­mi­se­lä­mää. Si­mo­jo­en mu­kaan laki osoit­taa, et­tä lain­sää­dän­tö etään­tyy vä­hi­tel­len pe­rin­tei­ses­tä kris­til­li­ses­tä ar­vo­jär­jes­tel­mäs­tä. Si­mo­jo­en jäl­keen kir­kol­li­set kan­na­no­tot abor­tin suh­teen ovat muut­tu­neet hy­väk­sy­väm­pään suun­taan.

Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va va­kau­mus elä­män kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta ei voi muut­tua kult­tuu­ris­ten ja po­liit­tis­ten pai­nei­den vai­ku­tuk­ses­ta. Abort­tiin liit­ty­vä te­o­lo­gia on ai­na sel­keä. Elä­mäs­sä voi kui­ten­kin il­me­tä ää­rim­mäi­siä ti­lan­tei­ta, jol­loin jou­du­taan eet­ti­syy­teen pe­rus­tu­en te­ke­mään vai­kei­ta­kin mo­raa­li­sia va­lin­to­ja. Näin voi ol­la esi­mer­kik­si sil­loin, kun ras­kaa­na ole­van äi­din hen­ki on vaa­ras­sa. Mo­raa­li­nen va­lin­ta aset­tuu täl­löin suo­je­le­maan äi­din elä­mää.

Kris­ti­tyt ei­vät voi jät­tää yk­sin tai hy­lä­tä sel­lais­ta­kaan ih­mis­tä, joka on jos­sa­kin elä­män­ti­lan­tees­sa pää­ty­nyt te­ke­mään abor­tin, mut­ta huo­maa toi­mi­neen­sa vää­rin. Evan­ke­liu­mi Kris­tuk­ses­ta tuo ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen jo­kai­sel­le, joka us­kos­sa ha­lu­aa Va­pah­ta­jaan tur­vau­tua.

Sep­po Sär­ki­nie­mi

kap­pa­lai­nen