Leo Väyrynen
Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus, josta lasketaan aikaa sekä taakse- että eteenpäin. Koska Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat saman pelastusteon osia, niitä juhlittiin alkuaan samana päivänä. Vasta 300-luvulla pitkäperjantai erkani erilliseksi juhlapäiväksi.
Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen eli paastonaika, pääsiäinen ja helluntaihin asti kestävä jälkijuhlan aika. Pääsiäisjakson keskuksen muodostaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.
Paastonaikaa edeltää runsaan kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta paastonaikaan. Tämä aika on tarpeen paastoon valmistautumisessa sekä paaston merkityksen ja sisällön opettamisessa. Vanhan kansan elämässä aika Nuutin päivästä laskiaiseen käsitti selkä- eli härkäviikot, jolloin tehtiin keskitalveen ajoittuvia töitä. Kynttilänpäivää pidettiin yhtenä talven taitekohtana.
Laskiaissunnuntain nimi tulee pääsiäistä edeltävään paastoon laskeutumisesta. Jeesuksen julkinen toiminta saavutti käännekohtansa ja vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkoi. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastettiin.
Paaston aika alkaa
Laskiaissunnuntai, -maanantai ja -tiistai ovat riehakasta karnevaaliaikaa. Sen viettoon on siirtynyt aineksia esikristillisestä kevään ja hedelmällisyyden juhlinnasta.
Suomalainen muunnos karnevaalijuhlista ovat laskiaistiistain mäenlaskut ja rasvaiset ruoat: hernekeitto, rasvarieska ja laskiaispulla. Laskiaistiistaina on syöty vielä tukevasti ennen siirtymistä rasvattomiin paastoruokiin. Carne vale tarkoittaa ’hyvästi liha’.
Pääsiäistä edeltävä paasto alkaa varsinaisesti laskiaissunnuntaita seuraavana keskiviikkona, jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi. Paasto kestää 40 arkipäivää.
Paastonaika huipentuu hiljaiseen viikkoon. Pääsiäisenä paasto vaihtuu iloiseksi Jeesuksen ylösnousemisen juhlaksi. Kuvaavasti laskiainen tarkoittaa paastoon laskeutumista ja pääsiäinen paastosta pääsemistä.
Pääsiäistä edeltävä paasto kutsuu ihmistä tutkimaan itseään ja uskomaan syntinsä anteeksi. Se kehottaa osoittamaan kuuliaisuutta Jumalan tahdolle ja kantamaan ristiä. Paasto kutsuu kerskakulutuksesta kohtuulliseen elämäntapaan, auttamaan puutteessa olevia ja kantamaan vastuuta luonnosta. Luterilaisten ruokavaliota paastonaika ei ole juuri muuttanut. Martti Lutherin mukaan paastoaminen on ”hyvä ulkonainen tapa”, mutta sen avulla ei ansaita autuutta eikä se korvaa uskoa.
Hiljentyen kohti ristiä
Palmusunnuntaina seurakunta lähtee seuraamaan Vapahtajan elämän viimeisiä vaiheita. Sen ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta, Jeesuksen tulosta viimeisen kerran Jerusalemiin.
Palmusunnuntaina alkaa paastonajan viimeinen viikko, jota on kutsuttu suureksi viikoksi, tymintäviikoksi (ru. dymmelvecka) tai piinaviikoksi Jeesuksen kovien kärsimysten vuoksi. Koska Kunnian Kuninkaan alennustietä sopii seurata hiljentyen, puhutaan myös hiljaisesta viikosta.
Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. Se muodostaa keidashetken hiljaisen viikon vietossa. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen.
Viimeisenä yhdessäoloiltana Jeesus nautti oppilaittensa kanssa juutalaisten pääsiäisenviettoon kuuluvan aterian. Sen yhteydessä hän asetti uuden liiton sakramentin, ehtoollisen.
Raamatuntekstit valottavat alttarin sakramentin rikasta sisältöä. Se on uuden liiton Jumalan kansan ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto ja uskon vahvistusateria. Ehtoollispöydässä tunnetaan iloa ja kiitosta pelastuksen lahjasta sekä yhteyttä Kristukseen ja toisiin uskovaisiin. Ehtoollinen on myös toivon ateria, jota sävyttää taivaallisen juhlan odotus.
Englannin kirkossa kiirastorstaita kutsutaan jalkojen pesun torstaiksi siksi, että Jeesus ehtoollisen asettamisen yhteydessä pesi oppilaittensa jalat. Hän halusi tarjota esikuvan siitä, miten kristittyjen tulee rakastaa ja palvella toisiaan. Jalkojenpesuseremoniaa ei evankelis-luterilaisessa kirkossa toimiteta messun yhteydessä kuten katolisessa kirkossa.
Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Pitkäperjantai oli entisaikaan ankara paastopäivä, jota tuli viettää hiljaisesti kotona Kristuksen kärsimyksiä ajatellen. Ei sopinut nauraa, huvitella eikä vierailla naapureissa, vaan piti murehtia kotona hiljaisuudessa Jeesuksen kuolemaa ja omaa syyllisyyttä siihen. Paikoin lapsia piiskattiin Jeesuksen kärsimysten havainnollistamiseksi.
Kansan uskomuksissa se aika, jonka Jeesus oli haudassa, oli pahojen voimien temmellysaikaa. Niitä vastaan suojauduttiin taikamenoin. Lankalauantaita rajoittavina öinä tulevia asioita pyrittiin ennustamaan ja niihin yritettiin vaikuttaa samaan tapaan kuin uudenvuodenyönä. Määräosissa maata pääsiäisnoidat koettivat varastaa naapurien navetoista karja- ja voionnea taikamenoin ja vahingoittamalla eläimiä.
Pääsiäisyönä noitien uskottiin lentävän pirun luo noitasapattia viettämään. Sen torjumiseksi poltettiin kitkerää savua tuottavia pääsiäisvalkeita eli -kokkoja. Niiden uskottiin tuovan myös hyvän satovuoden. Pääsiäisvalkeat palavat paikoin vieläkin, vaikka niiden vanha uskomuspohja on unohtunut.
Aurinko nousee ylös
Aurinko on ylösnousseen Herran vertauskuva, ja auringonnousu symboloi hänen kuolleista nousemistaan. Myös pääsiäisyön messussa sytytettävät kynttilät kuvaavat nousevaa aurinkoa ja kuoleman pimeyden väistymistä. Luontokin riemuitsee Kristuksen voitosta. Entisaikaan väki nousi pääsiäisaamuna katsomaan ilosta tanssivaa aurinkoa. Aurinkoisen pääsiäisen katsottiin ennustavan hyvää vuodentuloa.
Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Tuo sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.
Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisiä Emmauksen tietä kulkeneille opetuslapsille ja muutamille naisille. Matteus kertoo, että Jeesuksen haudalta lähti liikkeelle myös epäuskon viesti, jonka mukaan Jeesus ei noussut kuolleista, vaan opetuslapset varastivat hänen ruumiinsa hautaa vartioineiden sotilaiden nukkuessa. Kuitenkin ilmestykset vakuuttivat opetuslapset Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja jatkuvasta läsnäolosta.
Tiesitkö pääsiäispäivien nimien taustoja?
Pääsiäinen on uudissana, joka viittaa paastosta pääsemiseen. Useissa kielissä Kristuksen ylösnousemisen juhlan nimi on johdannainen pesah-juhlasta, jota juutalaiset ovat viettäneet Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi ja jonka vieton aikoihin Jeesus kuoli ja nousi kuolleista. Sana pesah juontuu heprean ohi kulkemista tarkoittavasta verbistä. Kuoleman enkeli ohitti Egyptissä ne talot, joiden ovien pihtipielet oli sivelty pääsiäislampaan verellä.
Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä säkkiin pukeutumisesta ja tuhkan sirottamisesta pään päälle. Ne olivat katumuksen ja parannuksen ilmauksia jo raamatullisella ajalla ja myöhemmin katolisessa kirkossa. Tuhka kuvaa elämän katoavaisuutta ja samalla evankeliumia, joka puhdistaa synnistä.
Kiirastorstai-nimen taustalla on ollut ruotsin sana skära, puhdistaa. Kansanuskomuksissa kiira on tarkoittanut pahaa, joka tulee karkottaa pihapiiristä taikamenoin. Varhaiskirkossa seurakunnan yhteydestä jonkin rikkomuksen takia poissuljetuille ja tietyt katumusharjoitukset suorittaneille annettiin kiirastorstaina synninpäästö.
Pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista. Sanaa pitkä Jeesuksen pitkään jatkuneiden kärsimysten vuoksi käytetään yleisesti nykyisin vain Pohjoismaissa. Päivää on useissa slaavilaiskielisissä ja unkarissa ja virossa kutsuttu suureksi perjantaiksi ja monissa romaanisissa kielissä pyhäksi perjantaiksi. Englantilaiset puhuvat hyvästä perjantaista. Saksan kielen nimityksessä Karfreitag, valitusperjantai, korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus. Kar on vanhaa saksaa ja merkitsee surua.
Lankalauantai, hiljainen lauantai, on saanut nimensä siitä, että päivä on ollut talven aikana kehrättyjen lankojen värjäys- ja pesupäivä.
Palmusunnuntai on saanut nimensä siitä, että Jeesuksen taittaessa matkaa aasin selässä ihmiset heittivät hänen tielleen palmunoksia. Suomessa palmunoksia ovat pääsiäiskoristuksessa vastanneet pajunoksat. Niitä on asetettu myös alttaripöydälle. Palmunoksa on Kristuksen kuninkuuden ja voiton vertauskuva sekä uskovaisille ikuisen elämän tunnus (Ilm. 7:9).
Miksi mämmiä ja munia?
Pääsiäisenä on vapauduttu paastonajan ruokarajoituksista ja tummien vaatteiden tilalle ovat tulleet iloisenväriset asut. Juutalaiseen pääsiäiseen kuuluu happamaton leipä, jota kansa söi lähdettäessä Egyptistä. Sitä vastaa imelä puuro, mämmi, joka on suomalainen erikoisuus.
Pääsiäinen merkitsee elämän voittoa kuolemasta. Uuden elämän vertauskuvia ovat olleet maalatut tai sipulinkuorivedessä keltaisiksi keitetyt pääsiäismunat.
Munankuori kuvaa Vanhaa testamenttia, joka kätkee sisälleen Uuden testamentin. Se voi kuvata myös hautaa, josta Kristus, elämä, tulee ulos.
Kananmunat ovat olleet myös pääsiäisruokaa. Niiden muunnoksia ovat marsipaani- ja suklaamunat värikkäissä suojuspapereissa.
Pääsiäisajan pöydillä ja postikorteissa on pupuja. Nopeasti lisääntyvinä ne ovat hedelmällisyyden vertauskuvia. Keski-Euroopassa pääsiäispupun on kerrottu jakavan kananmunia lapsille. Uskomus silmät auki nukkuvasta jäniksestä on yhdistetty Jeesukseen, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
Kieltäjä-Pietarissa katumuksen herättänyt kukko komeilee kanan ja pupun ohella pääsiäiskorteissa. Kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla seisova kukko muistuttaa uskossa valvomisen tärkeydestä.
Artikkelin tekstit perustuvat Leo Väyrysen kirjoituksiin teoksessanKirkkovuosi, Uskon tiellä, Raamattuluokkatyön tueksi 3. SRK 2017. Teksti on julkaistu tämän viikon Päivämies-lehdessä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys