”Nyt ne Pikkukirkot tulevat”, lapset huudahtivat innoissaan, kun menin kanttorin kanssa pitämään päiväkotiin pikkukirkkoa. Korissa oli pikkualttarin välineet. Pikkusuntiot olivat kaverina valmistamassa alttaripöytää ja soittamassa pikkukirkon aloitus- ja päätöskelloja. Saimme viettää pienen hartaushetken lasten kanssa. Muistelen kaiholla näitä muutaman vuoden takaisia aikoja.
Varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Toisaalta perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.
Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään.
Varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia. Olennaista on, että oppilaan huoltajalle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältyviin tilaisuuksiin ja toimituksiin.
Lähtökohtana avoimuus huoltajiin
Varhaiskasvatussuunnitelmassa puhutaan nykyjään uskontokasvatuksen sijaan katsomuskasvatuksesta. Katsomuskasvatuksen tärkein lähtökohta on luottamuksellinen, avoin ja hyvä yhteistyö huoltajien kanssa. Yhteistyö perustuu kodin vakaumuksen ja arvojen kunnioittamiseen. Huoltajien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä eri katsomuksiin tutustuttaessa. Katsomuskasvatus jakaantuu neljään koriin: yleissivistävä opetus, perinteiset juhlat, uskonnolliset tilaisuudet sekä kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen. Kaikki korit ovat käytettävissä.
Yleissivistävä opetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, huomioiden monikulttuurisuuden ja erilaiset katsomukset. Varhaiskasvatuksen henkilökunta kantaa pedagogisen vastuun katsomuskasvatuksesta ja seurakuntien työntekijät toimivat katsomuskasvatuksen asiantuntijoina ja mentoreina. Aikuinen on mallina sille, miten katsomuksiin suhtaudutaan ja miten niistä puhutaan.
Eri seurakunnat ovat myös oppimisympäristöjä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa voidaan tutustua kotikirkkoon oppimisympäristönä, kirkkovuoteen ja sen juhliin sekä tutustutaan kristilliseen ja eri uskontojen traditioon. Päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa voidaan osallistua kirkkovuoden juhliin, kuten joulupolkuun ja pääsiäisvaellukseen.
Uskontoon viittaavat perinteiset juhlat, esimerkiksi joulujuhla tai kevätjuhla, ovat osa suomalaista kulttuuria. Kirkkoa ei suositella juhlapaikaksi. Tilaisuus voi sisältää uskonnollista alkuperää olevia traditioita, esimerkiksi Suvivirren, Enkeli taivaan -virren tai jouluevankeliumin. Yksittäisen virsi tai muut traditioon liittyvät tavat eivät ole uskonnon harjoittamista.
Uskonnolliset tilaisuudet, kuten joulukirkko tai pääsiäiskirkko, ovat uskonnon harjoittamista positiivisen uskonnonvapauden periaatteella. Näistä tilaisuuksista tiedotetaan ajoissa koteihin. Lapsen osallistumisesta päättävät huoltajat. Varhaiskasvatuksen henkilökunta järjestää samaan aikaan suunnitellun, pedagogisesti tavoitteellisen ja samanveroisen vaihtoehdon heille, jotka eivät osallistu näihin uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Kasvun ja hyvinvoinnin tuki on yhteisöllistä ja tasavertaista kumppanuutta. Siinä varhaiskasvatuksen omien hyvinvointisuunnitelmien mukaisesti seurakunta tukee varhaiskasvatuksen henkilöstöä esimerkiksi lasten ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin tukemisessa, arjen yhteistyössä, henkilökunnan virkistys- ja koulutustilaisuuksien järjestämisessä tai kriisiyhteistyössä.
Opetushallituksen linja ei ole muuttunut
Varhaiskasvatuksen kolmas kori, uskonnolliset tilaisuudet, on edelleen käytössä. Päiväkodeissa voidaan edelleenkin pitää pikkukirkkoja eli pieniä hartaustilaisuuksia. Kouluissa voidaan pitää uskonnollisia päivänavauksia. Positiivinen uskonnonvapaus antaa siihen mahdollisuuden.
Varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjät voivat kuitenkin päättää, järjestetäänkö toiminnan ja opetuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia ja uskonnollisia toimituksia. Kun seurakunnan työntekijät saavat mahdollisuuden toteuttaa uskonnollista harjoittamista päiväkodeissa ja kouluissa, hartaustilaisuuksien ja päivänavauksien pitäjillä on vastuu siitä, että uskonnollinen tilaisuus on kuulijoille positiivinen kokemus.
Opetushallituksen uudet linjaukset ovat käytännössä samat kuin aikaisemmin. Uskonnon harjoittamiseen liittyvät tilaisuudet ovat kuitenkin käytännössä vähentyneet varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa. Enemmistön oikeudet positiiviseen uskonnonvapauteen jäävät toteutumatta. Viranomaisilla on päätösvalta oven avaamisessa ja sulkemisessa. Annammeko lapsille mahdollisuuden kokea vielä tänäänkin: ”Nyt ne Pikkukirkot tulevat!”
Teksti: Petri Satomaa
Kuvituskuva: Sini Pennanen / Kirkon kuvapankki
Julkaistu Päivämiehessä 15.5.2019
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys