”Nyt ne Pik­ku­kir­kot tu­le­vat”, lap­set huu­dah­ti­vat in­nois­saan, kun me­nin kant­to­rin kans­sa pi­tä­mään päi­vä­ko­tiin pik­ku­kirk­koa. Ko­ris­sa oli pik­ku­alt­ta­rin vä­li­neet. Pik­ku­sun­ti­ot oli­vat ka­ve­ri­na val­mis­ta­mas­sa alt­ta­ri­pöy­tää ja soit­ta­mas­sa pik­ku­kir­kon aloi­tus- ja pää­tös­kel­lo­ja. Saim­me viet­tää pie­nen har­taus­het­ken las­ten kans­sa. Muis­te­len kai­hol­la näi­tä muu­ta­man vuo­den ta­kai­sia ai­ko­ja.

Var­hais­kas­va­tuk­sen ja esi- ja pe­ru­so­pe­tuk­sen us­kon­nol­li­set ti­lai­suu­det ja toi­mi­tuk­set ovat us­kon­non har­joit­ta­mis­ta. Pe­rus­tus­lain 11 §:n 2 mo­men­tin mu­kaan us­kon­non ja oman­tun­non va­pau­teen si­säl­tyy oi­keus tun­nus­taa ja har­joit­taa us­kon­toa, oi­keus il­mais­ta va­kau­mus ja oi­keus kuu­lua tai ol­la kuu­lu­mat­ta us­kon­nol­li­seen yh­dys­kun­taan. Ku­kaan ei ole vel­vol­li­nen osal­lis­tu­maan oman­tun­ton­sa vas­tai­ses­ti us­kon­non har­joit­ta­mi­seen. Toi­saal­ta pe­rus­tus­lain 11 §:n 2 mo­men­tin tar­koi­tuk­se­na ei ole es­tää mui­den po­si­tii­vis­ta us­kon­non har­joit­ta­mi­sen va­paut­ta.

Us­kon­nol­lis­ten ti­lai­suuk­sien ja toi­mi­tus­ten ai­ka­na on mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan jär­jes­tet­tä­vä vaih­to­eh­tois­ta ja mie­le­käs­tä toi­min­taa (pe­rus­tus­la­ki­va­li­o­kun­ta 2/2014 vp). Vaih­to­eh­toi­sen toi­min­nan tu­lee ol­la, us­kon­nol­lis­ta si­säl­töä lu­kuun ot­ta­mat­ta, luon­teel­taan ja ta­voit­teil­taan mah­dol­li­sim­man sa­man­kal­tais­ta kuin sii­nä ti­lai­suu­des­sa, jon­ka ti­lal­la muu­ta toi­min­taa jär­jes­te­tään.

Var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja esi- ja pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa tu­lee huo­leh­tia myös sii­tä, et­tei us­kon­nol­li­siin ti­lai­suuk­siin osal­lis­tu­mi­ses­ta tai osal­lis­tu­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä ai­heu­du op­pi­laal­le lei­mau­tu­mis­ta tai mui­ta hai­tal­li­sia seu­raa­muk­sia. Olen­nais­ta on, et­tä op­pi­laan huol­ta­jal­le jää to­del­li­nen ja ai­to va­paus va­li­ta, osal­lis­tuu­ko op­pi­las us­kon­nol­lis­ta ai­nes­ta si­säl­ty­viin ti­lai­suuk­siin ja toi­mi­tuk­siin.

Läh­tö­koh­ta­na avoi­muus huol­ta­jiin

Var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­mas­sa pu­hu­taan ny­ky­jään us­kon­to­kas­va­tuk­sen si­jaan kat­so­mus­kas­va­tuk­ses­ta. Kat­so­mus­kas­va­tuk­sen tär­kein läh­tö­koh­ta on luot­ta­muk­sel­li­nen, avoin ja hyvä yh­teis­työ huol­ta­jien kans­sa. Yh­teis­työ pe­rus­tuu ko­din va­kau­muk­sen ja ar­vo­jen kun­ni­oit­ta­mi­seen. Huol­ta­jien kans­sa voi­daan teh­dä yh­teis­työ­tä eri kat­so­muk­siin tu­tus­tut­ta­es­sa. Kat­so­mus­kas­va­tus ja­kaan­tuu nel­jään ko­riin: yleis­si­vis­tä­vä ope­tus, pe­rin­tei­set juh­lat, us­kon­nol­li­set ti­lai­suu­det sekä kas­vun ja hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­nen. Kaik­ki ko­rit ovat käy­tet­tä­vis­sä.

Yleis­si­vis­tä­vä ope­tus ra­ken­tuu mo­ni­nai­sel­le suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ri­pe­rin­nöl­le, huo­mi­oi­den mo­ni­kult­tuu­ri­suu­den ja eri­lai­set kat­so­muk­set. Var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lö­kun­ta kan­taa pe­da­go­gi­sen vas­tuun kat­so­mus­kas­va­tuk­ses­ta ja seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jät toi­mi­vat kat­so­mus­kas­va­tuk­sen asi­an­tun­ti­joi­na ja men­to­rei­na. Ai­kui­nen on mal­li­na sil­le, mi­ten kat­so­muk­siin suh­tau­du­taan ja mi­ten niis­tä pu­hu­taan.

Eri seu­ra­kun­nat ovat myös op­pi­mi­sym­pä­ris­tö­jä var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. Var­hais­kas­va­tuk­ses­sa voi­daan tu­tus­tua ko­ti­kirk­koon op­pi­mi­sym­pä­ris­tö­nä, kirk­ko­vuo­teen ja sen juh­liin sekä tu­tus­tu­taan kris­til­li­seen ja eri us­kon­to­jen tra­di­ti­oon. Päi­vä­ko­deis­sa ja per­he­päi­vä­hoi­dos­sa voi­daan osal­lis­tua kirk­ko­vuo­den juh­liin, ku­ten jou­lu­pol­kuun ja pää­si­äis­va­el­luk­seen.

Us­kon­toon viit­taa­vat pe­rin­tei­set juh­lat, esi­mer­kik­si jou­lu­juh­la tai ke­vät­juh­la, ovat osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria. Kirk­koa ei suo­si­tel­la juh­la­pai­kak­si. Ti­lai­suus voi si­säl­tää us­kon­nol­lis­ta al­ku­pe­rää ole­via tra­di­ti­oi­ta, esi­mer­kik­si Su­vi­vir­ren, En­ke­li tai­vaan -vir­ren tai jou­lu­e­van­ke­liu­min. Yk­sit­täi­sen vir­si tai muut tra­di­ti­oon liit­ty­vät ta­vat ei­vät ole us­kon­non har­joit­ta­mis­ta.

Us­kon­nol­li­set ti­lai­suu­det, ku­ten jou­lu­kirk­ko tai pää­si­äis­kirk­ko, ovat us­kon­non har­joit­ta­mis­ta po­si­tii­vi­sen us­kon­non­va­pau­den pe­ri­aat­teel­la. Näis­tä ti­lai­suuk­sis­ta tie­do­te­taan ajois­sa ko­tei­hin. Lap­sen osal­lis­tu­mi­ses­ta päät­tä­vät huol­ta­jat. Var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lö­kun­ta jär­jes­tää sa­maan ai­kaan suun­ni­tel­lun, pe­da­go­gi­ses­ti ta­voit­teel­li­sen ja sa­man­ve­roi­sen vaih­to­eh­don heil­le, jot­ka ei­vät osal­lis­tu näi­hin us­kon­nol­li­siin ti­lai­suuk­siin.

Kas­vun ja hy­vin­voin­nin tuki on yh­tei­söl­lis­tä ja ta­sa­ver­tais­ta kump­pa­nuut­ta. Sii­nä var­hais­kas­va­tuk­sen omien hy­vin­voin­ti­suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti seu­ra­kun­ta tu­kee var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­töä esi­mer­kik­si las­ten en­nal­ta­eh­käi­se­vän hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­ses­sa, ar­jen yh­teis­työs­sä, hen­ki­lö­kun­nan vir­kis­tys- ja kou­lu­tus­ti­lai­suuk­sien jär­jes­tä­mi­ses­sä tai krii­siyh­teis­työs­sä.

Ope­tus­hal­li­tuk­sen lin­ja ei ole muut­tu­nut

Var­hais­kas­va­tuk­sen kol­mas kori, us­kon­nol­li­set ti­lai­suu­det, on edel­leen käy­tös­sä. Päi­vä­ko­deis­sa voi­daan edel­leen­kin pi­tää pik­ku­kirk­ko­ja eli pie­niä har­taus­ti­lai­suuk­sia. Kou­luis­sa voi­daan pi­tää us­kon­nol­li­sia päi­vä­na­vauk­sia. Po­si­tii­vi­nen us­kon­non­va­paus an­taa sii­hen mah­dol­li­suu­den.

Var­hais­kas­va­tuk­sen ja ope­tuk­sen jär­jes­tä­jät voi­vat kui­ten­kin päät­tää, jär­jes­te­tään­kö toi­min­nan ja ope­tuk­sen yh­tey­des­sä us­kon­nol­li­sia ti­lai­suuk­sia ja us­kon­nol­li­sia toi­mi­tuk­sia. Kun seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät saa­vat mah­dol­li­suu­den to­teut­taa us­kon­nol­lis­ta har­joit­ta­mis­ta päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa, har­taus­ti­lai­suuk­sien ja päi­vä­na­vauk­sien pi­tä­jil­lä on vas­tuu sii­tä, et­tä us­kon­nol­li­nen ti­lai­suus on kuu­li­joil­le po­si­tii­vi­nen ko­ke­mus.

Ope­tus­hal­li­tuk­sen uu­det lin­jauk­set ovat käy­tän­nös­sä sa­mat kuin ai­kai­sem­min. Us­kon­non har­joit­ta­mi­seen liit­ty­vät ti­lai­suu­det ovat kui­ten­kin käy­tän­nös­sä vä­hen­ty­neet var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja esi- ja pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa. Enem­mis­tön oi­keu­det po­si­tii­vi­seen us­kon­non­va­pau­teen jää­vät to­teu­tu­mat­ta. Vi­ra­no­mai­sil­la on pää­tös­val­ta oven avaa­mi­ses­sa ja sul­ke­mi­ses­sa. An­nam­me­ko lap­sil­le mah­dol­li­suu­den ko­kea vie­lä tä­nään­kin: ”Nyt ne Pik­ku­kir­kot tu­le­vat!”

Teks­ti: Pet­ri Sa­to­maa

Ku­vi­tus­ku­va: Sini Pen­na­nen / Kir­kon ku­va­pank­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.5.2019