Suo­men si­säl­lis­so­ta oli mo­nien epä­on­nis­ten ta­pah­tu­mien ket­ju, joka joh­ti raa­kaan vä­lien­sel­vit­te­lyyn suo­ma­lais­ten val­kois­ten ja pu­nais­ten kes­ken. Pit­käl­ti ky­sy­mys oli vas­ta it­se­näis­ty­neen val­ti­on si­säi­ses­tä konf­lik­tis­ta, mut­ta toi­saal­ta ta­pah­tu­mat kyt­ki­vät Suo­men en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­siin laa­jem­piin kan­sain­vä­li­siin val­ta­ku­vi­oi­hin Eu­roo­pas­sa. Ku­vi­tus­ku­vas­sa on sak­sa­lai­nen so­ta­lai­va Hel­sin­gis­sä ke­vääl­lä 1918.

Taus­ta­na yh­teis­kun­nal­li­set ja ta­lou­del­li­set on­gel­mat

Maa­il­man­so­dan ai­heut­ta­mat ta­lou­del­li­set on­gel­mat oli­vat so­dan kes­kei­si­nä taus­ta­te­ki­jöi­nä. Suo­mes­sa ko­et­tiin vuon­na 1917 syvä lama, kun emä­maa Ve­nä­jä ajau­tui kaa­ok­seen ja kau­pan­käyn­ti muu­al­le oli mah­do­ton­ta so­dan ta­kia. Mo­nis­ta pe­ru­se­lin­tar­vik­keis­ta oli pu­laa, kos­ka Suo­mi ei ol­lut nii­den suh­teen oma­va­rai­nen. Pai­koin ko­et­tiin suo­ra­nais­ta nä­län­hä­tää.

Työt­tö­myys ja pula kär­jis­ti­vät yh­teis­kun­nal­li­sia jän­nit­tei­tä, joi­ta Suo­mes­sa oli en­nes­tään.

Sota vai de­mok­ra­tia? – va­sem­mis­ton si­säi­nen kiis­ta

Kei­sa­rin ku­kis­tu­mi­nen Ve­nä­jäl­lä ke­vääl­lä 1917 ai­heut­ti val­ta­tyh­ji­ön myös Suo­mes­sa. Ke­sän 1917 kor­val­la Hel­sin­gis­sä poh­dit­tiin kuu­mei­ses­ti sitä, ke­nel­le kor­kein val­ta kuu­luu. Os­ka­ri To­koin (sd.) joh­ta­ma se­naat­ti oli ris­ti­rii­tai­nen. Se­naa­tin jä­se­nis­tä puo­let oli so­si­a­li­de­mok­raat­te­ja, puo­let kuu­lui por­va­ril­li­siin puo­lu­ei­siin. Mo­lem­mil­la ta­hoil­la oli nii­tä, jot­ka suh­tau­tui­vat epä­luu­loi­ses­ti hal­li­tu­syh­teis­työ­hön.

So­si­a­li­de­mok­raa­tit ta­voit­te­li­vat yh­teis­kun­nal­li­sia uu­dis­tuk­sia on­gel­mien rat­kai­se­mi­sek­si. Hei­dän ta­voit­tei­taan ku­vas­taa Me vaa­dim­me -oh­jel­ma, jos­sa edel­ly­tet­tiin torp­pa­ri­va­pau­tus­ta sekä elin­tar­vi­ke­pu­lan ja työt­tö­myy­den te­hok­kaam­paa tor­jun­taa.

So­si­a­li­de­mok­raat­tien kes­kuu­des­sa oli kui­ten­kin eri­mie­li­syyk­siä sii­tä, oli­ko uu­dis­tuk­sia pa­rem­pi ta­voi­tel­la de­mok­raat­ti­sin kei­noin vai oli­si­ko pa­rem­pi ra­di­ka­li­soi­tua val­lan­ku­mouk­sen tiel­le Ve­nä­jän mal­liin.

Neu­vos­to-Ve­nä­jän bol­še­vi­kit yl­lyt­ti­vät suo­ma­lai­sia to­ve­rei­taan val­lan­ku­mouk­seen. Se ai­heut­ti häm­men­nys­tä suo­ma­lai­ses­sa työ­vä­es­tös­sä. So­si­a­li­de­mok­raat­ti­nen puo­lue ja­kau­tui käy­tän­nös­sä kah­tia. Mal­til­li­set so­si­aa­li­de­mok­raa­tit ei­vät kan­nat­ta­neet val­lan­ku­mous­ta.

Val­lan­ku­mous­joh­ta­jat yl­lyt­tä­vät so­taan

Tu­le­va dik­taat­to­ri Jo­sif Sta­lin pis­täy­tyi Suo­mes­sa si­säl­lis­so­dan al­la kan­nus­ta­mas­sa suo­ma­lai­sia to­ve­rei­ta pyr­ki­mään val­taan voi­ma­kei­noin.

Sta­li­nin pu­hees­ta suo­ma­lai­sil­le to­ve­reil­le on säi­ly­nyt leh­ti­ar­tik­ke­li. Sii­nä hän yl­lyt­tää suo­ma­lai­sia muun mu­as­sa näin:

– To­ve­rit! Meil­le on tul­lut tie­to­ja, et­tä tei­dän maas­san­ne on sa­man­lai­nen val­tak­rii­si kuin oli Ve­nä­jäl­lä­kin Lo­ka­kuun val­lan­ku­mouk­sen aat­to­na. -- -- Jos te tar­vit­set­te mei­dän apu­am­me, me an­nam­me sitä teil­le, vel­jel­li­ses­ti ojen­ta­en teil­le kä­tem­me. Täs­tä voit­te ol­la var­mat.

Myös Ve­nä­jän val­lan­ku­mous­joh­ta­ja V. I. Le­nin kan­nus­ti Suo­men so­si­aa­li­de­mok­raat­te­ja val­lan­ku­mouk­sen te­ke­mi­seen: – Nous­kaa, nous­kaa vii­py­mät­tä ja ot­ta­kaa val­ta jär­jes­täy­ty­neen työ­vä­es­tön kä­siin!

Ki­pi­nät sy­tyt­tä­vät so­dan

Ve­nä­läis­ten pu­na­to­ve­rei­den yl­ly­tys vai­kut­ti osal­taan sii­hen, et­tä Suo­men so­si­a­li­de­mok­raat­tien ra­di­kaa­li­sii­pi aloit­ti val­lan­ku­mouk-sen tam­mi­kuus­sa 1918. So­si­a­li­de­mok­raat­ti­ses­sa puo­lu­ees­sa oli kui­ten­kin pal­jon sel­lai­sia, jot­ka vas­tus­ti­vat koko ajan aseel­lis­ta ka­pi­naa.

Käy­tän­nös­sä työ­vä­en enem­mis­tö tem­pau­tui mo­nin pai­koin mu­kaan ka­pi­naan il­man omaa va­lin­taa. Ak­tii­vis­ten joh­ta­jien esi­merk­ki ja kiih­ko­mie­li­nen pro­pa­gan­da tem­pai­si­vat jou­kot mu­kaan­sa var­sin­kin siel­lä, mis­sä val­lan­ku­mous näyt­ti aluk­si me­nes­ty­vän.

Neu­vos­to-Ve­nä­jä tuki pu­nai­sia, Sak­sa val­koi­sia

Suo­mes­sa oli si­säl­lis­so­dan syt­ty­es­sä noin 40 000 ve­nä­läis­tä so­ti­las­ta. Suo­men oma ar­mei­ja oli lak­kau­tet­tu 1900-lu­vun alus­sa, ja sii­tä läh­tien maan puo­lus­ta­mi­nen oli ol­lut ve­nä­läis­jouk­ko­jen vas­tuul­la. Ti­lan­teen mo­ni­mut­kai­suut­ta ku­vaa hy­vin se­kin, et­tä sak­sa­lai­set oli­vat tu­ke­neet aluk­si myös Le­ni­nin bol­še­vik­ke­ja voit­taak­seen Ve­nä­jän.

Val­kois­ten puo­lel­la vai­kut­ti­vat Svin­huf­vu­din se­naat­ti (Suo­men hal­li­tus), suo­je­lus­kun­nat ja jää­kä­rit, kun taas pu­nais­ten puo­lel­la vai­kut­ti­vat Suo­men kan­san­val­tuus­kun­ta, Suo­men Pu­nai­nen kaar­ti ja muut työ­vä­en­jär­jes­tö­jen osas­tot. Näin pu­nai­set ja val­koi­set muo­dos­tui­vat so­dan vas­ta­poo­leik­si.

Suu­rin osa ve­nä­läis­so­ti­lais­ta tah­toi py­syt­täy­tyä konf­lik­tin ul­ko­puo­lel­la. Osa heis­tä kui­ten­kin liit­tyi pu­nais­ten ri­vei­hin. Li­säk­si pu­nai­set sai­vat ve­nä­läi­sil­tä mer­kit­tä­vän osan aseis­tuk­ses­taan.

Val­koi­set puo­les­taan no­jau­tui­vat Sak­saan, joka oli maa­il­man­so­das­sa Ve­nä­jän vas­ta­puo­li. Jo vuo­des­ta 1915 läh­tien suo­ma­lai­sia jää­kä­rei­tä oli ha­keu­tu­nut Sak­saan so­ti­las­kou­lu­tuk­seen. Jää­kä­rit pa­la­si­vat Suo­meen si­säl­lis­so­dan ai­ka­na. Li­säk­si sak­sa­lai­set jou­kot nou­si­vat mai­hin Ete­lä-Suo­mes­sa ke­vääl­lä 1918 ja vai­kut­ti­vat mer­kit­tä­väs­ti so­dan lop­pu­vai­hei­siin esi­mer­kik­si val­taa­mal­la pää­kau­pun­gin Hel­sin­gin pu­nai­sil­ta. Suo­mes­sa sak­sa­lai­set esiin­tyi­vät ”isän­nän el­kein”.

Nuo­ri val­tio jär­jes­tyy val­kois­ten eh­doil­la

Vä­lit­tö­mäs­ti si­säl­lis­so­dan jäl­keen Suo­mel­la oli vah­va po­liit­ti­nen ja ta­lou­del­li­nen riip­pu­vai­suus Sak­sas­ta. Tätä ku­vaa osal­taan se, et­tä Suo­meen suun­ni­tel­tiin sak­sa­lais­ta ku­nin­gas­ta. Suun­ni­tel­ma ka­riu­tui, kun Sak­sa hä­vi­si 1. maa­il­man­so­dan.

Sak­san hä­viö mer­kit­si myös sitä, et­tä Suo­men to­del­li­nen val­ti­ol­li­nen it­se­näis­ty­mi­nen saat­toi to­teu­tua ta­pah­tu­nees­sa muo­dos­saan. Val­ti­ol­li­nen elä­mä ja yh­teis­kun­ta­jär­jes­tys ra­ken­tui­vat voit­ta­neen osa­puo­len, niin kut­su­tun val­koi­sen Suo­men, eh­doil­la, mut­ta il­man ul­ko­mai­den suo­ra­nais­ta vai­ku­tus­ta. Täl­lä oli rat­kai­se­va mer­ki­tys de­mok­raat­ti­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­män säi­ly­mi­sel­le. Puo­lus­tus­voi­mat ra­ken­tui suo­je­lus­kun­ta­or­ga­ni­saa­ti­on poh­jal­le. Moni jää­kä­ri yle­ni up­see­ri­por­tai­kos­sa hui­pul­le as­ti.

Lait­to­mia te­loi­tuk­sia mo­lem­min puo­lin

So­taa en­nen, so­dan ai­ka­na ja so­dan jäl­keen ta­pah­tui raa­ka­lais­mai­sia tap­po­ja sekä pu­nai­sel­la et­tä val­koi­sel­la puo­lel­la. Pu­hu­taan pu­nai­ses­ta ja val­koi­ses­ta ter­ro­ris­ta. On jol­la­kin ta­val­la ym­mär­ret­tä­vää mut­ta ei mis­sään ta­pauk­ses­sa hy­väk­syt­tä­vää, et­tä vi­han, pe­lon ja vas­tak­kai­na­set­te­lu­jen maa­il­mas­sa aseet pu­hui­vat. Pa­tou­tu­neet kos­ton voi­mat ajoi­vat te­koi­hin, joi­ta ei ai­na eh­dit­ty miet­tiä lop­puun saak­ka en­nen kuin se oli jo myö­häis­tä.

Eh­kä kar­mein esi­merk­ki oli­vat so­dan jäl­kei­set van­ki­lei­rit, joil­le jou­tu­neis­ta suu­rin osa oli ta­val­li­sia torp­pa­rei­ta ja työ­läi­siä sekä hei­dän per­heen­jä­se­ni­ään. Kaik­ki so­taan osal­lis­tu­neet py­rit­tiin tuo­mit­se­maan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Tar­koi­tus oli si­nän­sä hyvä, mut­ta se joh­ti käy­tän­nös­sä tu­han­sien ih­mis­ten tar­peet­to­maan kuo­le­maan lei­re­jä vai­van­nei­den nä­län­hä­dän ja tau­tien ta­kia.

Kan­sain­vä­li­nen leh­dis­tön puut­tu­mi­nen asi­aan al­ku­syk­sys­tä 1918 pa­kot­ti edus­kun­nan kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta van­ki­lei­rien olo­suh­tei­den in­hi­mil­lis­tä­mi­seen ja no­peut­ta­maan lei­rien sul­ke­mis­ta.

En­sim­mäi­nen pre­si­dent­ti käyn­nis­tää so­vin­to­työn

Yli­lyön­tien jäl­keen kan­sa vä­hi­tel­len ehey­tyi. De­mok­raat­ti­sen ja so­vin­nol­li­sen lin­jan sym­bo­lik­si nou­si 25. hei­nä­kuu­ta 1919 maan en­sim­mäi­sek­si pre­si­den­tik­si va­lit­tu K. J. Ståhl­berg, joka vai­kut­ti ak­tii­vi­ses­ti van­ki­lei­rien olo­suh­tei­den pa­ran­ta­mi­seen ja pu­na­van­kien ar­mah­duk­siin. Hän sai tu­kea San­te­ri Al­ki­on joh­ta­mal­ta maa­lais­lii­tol­ta.

Ku­vaa­vaa on, et­tä so­si­aa­li­de­mok­raat­tien mal­til­li­set kan­sa­ne­dus­ta­jat, jot­ka oli­vat avoi­mes­ti vas­tus­ta­neet ka­pi­naa, pa­la­si­vat edus­kun­taan pian so­dan päät­ty­mi­sen jäl­keen. Maa­lis­kuus­sa 1919 pi­de­tyis­sä edus­kun­ta­vaa­leis­sa so­si­a­li­de­mok­raat­ti­nen puo­lue pa­la­si suu­rim­man puo­lu­een ase­maan Väi­nö Tan­ne­rin joh­dol­la. Suo­mes­sa pa­lat­tiin de­mok­ra­ti­an tiel­le. Kan­sain­vä­li­ses­ti ai­van ai­nut­laa­tuis­ta oli so­si­a­li­de­mok­raat­tien eli hä­vin­neen osa­puo­len nou­su hal­li­tus­vas­tuu­seen vuon­na 1926, al­le 10 vuot­ta si­säl­lis­so­dan jäl­keen.

Käy­tän­nös­sä meni kui­ten­kin vuo­si­kym­me­niä en­nen kuin si­säl­lis­so­dan haa­vat ar­peu­tui­vat. Yh­teis­kun­nal­li­set uu­dis­tuk­set ja tal­vi­so­dan yh­tei­nen puo­lus­tus­tais­te­lu yli­voi­mais­ta vi­hol­lis­ta vas­taan loi­vat ra­ken­ta­van il­man­pii­rin ja yh­teis­työ­ha­lun en­tis­ten vas­ta­puol­ten vä­lil­le.

Mo­nis­ta asi­ois­ta, eri­tyi­ses­ti lait­to­mis­ta te­loi­tuk­sis­ta ja van­ki­lei­rien ta­pah­tu­mis­ta, on kui­ten­kin voi­tu pu­hua ob­jek­tii­vi­ses­ti vas­ta ny­kyi­sin, tais­te­le­vien osa­puol­ten men­tyä hau­taan. Si­säl­lis­so­dan merk­ki­vuo­si kan­nus­taa nii­den ra­ken­ta­vaan kä­sit­te­le­mi­seen. So­vin­nol­li­set eleet puo­lin ja toi­sin aut­ta­vat edel­leen yh­des­sä eteen­päin.

Pek­ka Tuo­mi­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Mu­se­o­vi­ras­ton ko­ko­el­mat