Hannu Inkeroinen
Joskus lukiessani Raamatusta Israelin kansan vaiheista esimerkiksi korpivaelluksen osalta mieleeni on noussut ihmetys, kuinka vähän aikaa kansa pysyi uskollisena Jumalan tahdolle. On noussut jopa myötähäpeän tunne: vaikka Jumala osoitti monella lailla ihmeellisen voimansa, pian kansa horjui ja alkoi valittaa tai poikkesi jopa epäjumalanpalvelukseen kultaista vasikkaa palvomaan. Joskus olen ihmetellyt, miksi Raamatussa kerrotaan niin laajasti siitä, kuinka kansa oli tottelematonta Jumalalle.
Kun käännän katseeni tähän aikaan, omaan elämääni ja Jumalan johdatukseen, huomaan, kuinka monesti ja monella tavalla Kaikkivaltiaan suuruus on näkynyt elämässäni. Kuinka helposti siltikin poikkean Jumalan tahdon tieltä ja hairahdun epäilyksiin ja syntiin. Minulle onkin avautunut näköala siihen, kuinka Israelin kansan vaiheiden ja erityisesti korpivaelluksen tapahtumat eivät ensisijaisesti kerrokaan kansan tottelemattomuudesta, vaan Jumalan kärsivällisyydestä omiaan kohtaan.
Tällaista viestiä me tämänkin ajan ihmiset tarvitsemme. Kansan horjuminen tekee inhimilliseksi ja aidoksi, jotenkin todemmaksi nämäkin Raamatun tapahtumat. Tärkein viesti on kuitenkin Jumalan armollisuus, pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Kun Jumala ilmoitti Aabrahamille aikovansa hävittää Sodoman ja Gomorran, Aabraham tinki Jumalalta uskovaisten määrää alemmaksi, jotta Jumala ei toteuttaisi uhkaustaan. Tässäkin Jumala näyttäytyy kärsivällisenä ja hyvänä.
Jeesuksen opetuksen mukaisesti saamme ajatella ja puhutella Jumalaa isäksemme. Meitä ajallisia isiä on monenlaisia. Vaikka tahdon lapsilleni hyvää, kaikkein parasta, silti löydän itsestäni myös toisenlaisia piirteitä kuin vaikkapa kärsivällisyys. Jos havaitsen lapsen tehneen tai jättäneen tekemättä jonkin sovitun asian, usein tuntemiset ovat seuraavanlaisia: ”Joko taas! Ainako sinä! Etkö ikinä?” Ei meistä tässäkään ole Jumalan vertaisiksi.
Meillä kasvattajilla on usein ongelmana se, että kasvatuksen kylvötyössä emme malttaisi jättää aikaa itämiselle, oraalle nousemiselle ja kasvulle. Odotuksemme on, että kun asiasta on sanottu, se nousisi heti oraalle ja tuottaisi hedelmää. Jumala ei kuitenkaan ole tällainen, vaan hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä.
Erityisesti meillä tulisi olla aikaa ja kärsivällisyyttä silloin kun annamme neuvoja ja ohjeita uskonelämää varten. Silloin saamme todella olla kylvömiehinä ja naisina. Siemen on hyvä, sen on mahdollista tuottaa hedelmää kylväjästä riippumatta. Kasvun antaja on aina itse Jumala. Paavali mainitsee kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden yhdeksi hengen hedelmistä. Saamme sitäkin olla pyytämässä kaikkien lahjojen antajalta, Taivaan Isältä.
Jumalan kärsivällisyydestä kertoo myös Jeesuksen opetus, kuinka monta kertaa veljelle, joka katuu, tulisi antaa anteeksi. Raamatun käännöksestä riippuen vastaus on joko seitsemänkymmentäseitsemän tai seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Kummassakin tapauksessa kyseessä on suuri määrä. Omasta kokemuksestakin tiedän, että katuvalle ja syntiin langenneelle Jumalan valtakunnasta saarnataan runsain määrin kaikki synnit anteeksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys