JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Usko Jumalaan on aarre

Matkaevääksi
15.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.6. 12:20
2022061312200120220615060000

Pet­ri Luk­ka

Ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen ke­rän­neet ajal­lis­ta rik­kaut­ta it­sel­leen ja pyr­ki­neet sil­lä tur­vaa­maan elä­mään­sä. Näin oli Jee­suk­sen­kin ai­ka­na.

Jee­sus esit­ti kuu­li­joil­leen ver­tauk­sen sii­tä, kuin­ka elä­mää ei voi ra­ken­taa omai­suu­den va­raan (Luuk. 12:13–21). Hän ker­toi rik­kaas­ta mie­hes­tä, joka sai maas­taan hy­vän sa­don. Kos­ka mie­hen sato ei mah­tu­nut enää hä­nen ait­toi­hin­sa, päät­ti mies ra­ken­taa suu­rem­mat ai­tat. Tä­män jäl­keen mie­hel­lä oli­si mo­nek­si vuo­dek­si va­ras­tos­saan sa­toa, jon­ka tur­vin hän voi­si seu­raa­vat vuo­det le­vä­tä ja naut­tia elä­mäs­tä. Ver­tauk­ses­sa ku­va­taan, kuin­ka Ju­ma­la sa­noi mie­hel­le: ”Sinä hul­lu! Tänä yö­nä si­nun sie­lu­si vaa­di­taan si­nul­ta ta­kai­sin. Ja kaik­ki, min­kä olet it­sel­le­si va­ran­nut – ke­nel­le se jou­tuu?” (Luuk. 12:20.)

Ver­tauk­sel­la Jee­sus opet­ti kuu­li­joil­leen: ”Näin käy sen, joka ke­rää rik­kaut­ta it­sel­leen mut­ta jol­la ei ole aar­ret­ta Ju­ma­lan luo­na” (Luuk. 12:21).

Raa­mat­tu ker­too mo­nis­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat jou­tu­neet us­kon­sa vuok­si va­lin­nan paik­kaan. Moo­ses eli fa­ra­on ho­vis­sa ai­kan­sa rik­kaim­man val­ti­on ajal­li­sen vau­rau­den kes­kel­lä. Hän kui­ten­kin us­kon sil­min jak­soi kat­sel­la pi­tem­mäl­le. ”Hän näet piti Kris­tuk­sen osak­si tu­le­vaa hä­väis­tys­tä suu­rem­pa­na rik­kau­te­na kuin koko Egyp­tin aar­tei­ta, sil­lä hän kiin­nit­ti kat­seen­sa tu­le­vaan pal­kin­toon” (Hepr. 11:26).

Job taas ky­syy Ju­ma­lal­ta me­ne­tys­ten ja hä­dän het­kel­lä, on­ko hän luot­ta­nut vää­rään voi­maan: ”Olen­ko pan­nut tur­va­ni kul­taan, olen­ko sa­no­nut sil­le: ’Si­nuun minä luo­tan?’ Jos niin olen teh­nyt, olen an­sain­nut tuo­mi­on. Olen­han sil­loin kiel­tä­nyt Ju­ma­lan, joka on tai­vaas­sa.” (Job. 31:24–28.)

Ju­ma­lal­la on vara an­taa ajal­lis­ta­kin siu­naus­ta ja me­nes­tys­tä. Ke­nen­kään ei tule kui­ten­kaan kiin­nit­tää toi­von pe­rus­tus­ta ajal­li­seen me­nes­tyk­seen. Ri­kas­kaan ei elä ikui­ses­ti. ”Mut­ta hen­ke­ään ih­mi­nen ei voi lu­nas­taa, ei hän voi käy­dä kaup­paa Ju­ma­lan kans­sa. Elä­män lun­naat ovat lii­an kal­liit, ne jää­vät iäk­si mak­sa­mat­ta.” (Ps. 49:7–8.)

Jo­kai­sen on hyvä miet­tiä, mi­hin kiin­nit­tää oman sy­dä­men­sä. Mis­tä ha­kee tur­vaa hä­dän het­kel­lä? Va­pah­ta­jan an­si­on täh­den syn­nit saa an­teek­si ai­van il­mai­sek­si. Hä­neen us­ko­vat kuu­le­vat ker­ran kut­sun: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.” (Matt. 25:31.)