JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Luonnon arvostaminen kannustaa sen suojeluun

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
21.6.2019 6.04

Juttua muokattu:

30.12. 10:32
2019123010320020190621060400

Ju­ma­lan voi­ma nä­kyy eri­tyi­ses­ti luo­mi­ses­sa. Ju­ma­la kat­se­li luo­mis­työn­sä tu­lok­sia ja näki, et­tä se kaik­ki oli hy­vää. Ju­ma­la on an­ta­nut ih­mi­sil­le kau­niin maan, kaik­ki sen pie­net ja suu­ret ih­meet: jär­vet, vuo­ret, eläi­met ja kas­vit.

Luon­to muis­tut­taa sii­tä, mi­ten hy­vän työn Luo­ja on niis­sä teh­nyt. Muo­van­nut tyh­jäs­tä, alus­ta lop­puun, vir­heet­tö­min tu­lok­sin. ”Alus­sa loi Ju­ma­la tai­vaan ja maan. Maa oli au­tio ja tyh­jä, pi­meys peit­ti sy­vyy­det, ja Ju­ma­lan hen­ki liik­kui vet­ten yl­lä.” (1. Moos. 1–2.)

Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­le on tal­len­net­tu Ju­ma­lan luo­mis­työ ja sa­mal­la se, kuin­ka Ju­ma­lan tah­to on myös vas­tuut­taa luo­man­sa ih­mi­nen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luon­toa.

Raa­ma­tun ker­to­mus luo­mis­työs­tä on ”Ker­to­mus sii­tä, kuin­ka tai­vas ja maa sai­vat al­kun­sa sil­loin kun ne luo­tiin. Sii­hen ai­kaan, kun Her­ra Ju­ma­la teki maan ja tai­vaan, ei maan pääl­lä ol­lut vie­lä yh­tään pen­sas­ta ei­kä edes ruo­ho ol­lut nous­sut esiin, sil­lä Her­ra Ju­ma­la ei ol­lut an­ta­nut sa­teen kas­tel­la maa­ta ei­kä ih­mis­tä vie­lä ol­lut maa­ta vil­je­le­mäs­sä.” (1. Moos. 2. 4–5.)

Voi­ma­va­ra ja ilon­tuo­ja

Ih­mi­nen saa käyt­tää luon­non­va­ro­ja elääk­seen, mut­ta sa­mal­la hä­nen tu­li­si suo­jel­la luon­toa ja ym­pä­ris­töä. Elä­mä on täyn­nä Luo­jan ih­mei­tä: luon­to, lä­hei­set, tuok­sut, vä­rit ja ai­van kaik­ki. On hyvä aja­tel­la myös omaa jäl­ki­kas­vu­aan; min­kä­lai­sen eli­nym­pä­ris­tön ha­lu­aa heil­le jät­tää?

Luon­to on ih­mi­sel­le suu­ri voi­ma­va­ra: se rau­hoit­taa ja an­taa mie­len­mai­se­maan ai­van uut­ta nä­kö­kul­maa ar­jen kii­rei­den kes­kel­lä. Maan­vil­je­li­jä nä­kee lä­hel­tä, kuin­ka vil­jel­ty maa an­taa kas­vun ja sa­don. Hän pää­see nä­ke­mään to­dek­si luon­non rik­kau­den.

Ny­ky­ai­ka nos­taa voi­mak­kaas­ti esil­le il­mas­toon liit­ty­viä ky­sy­myk­siä ja huo­lia. Yk­si suu­rim­mis­ta huo­le­nai­heis­ta näyt­tää ole­van il­mas­ton kan­to­ky­ky ja luon­non saas­tu­mi­nen. On ar­vo­kas­ta, et­tä pu­hu­taan luon­toon ja il­mas­toon liit­ty­vis­tä asi­ois­ta, sil­lä ne ovat suur­ta Ju­ma­lan lah­jaa.

Luon­non ti­las­ta ei kan­na­ta ah­dis­tua lii­kaa, kun jo­kai­nen omal­ta koh­dal­taan huo­leh­tii luon­nos­ta ja kes­tä­väs­tä ku­lu­tuk­ses­ta. Ju­ma­la loi luon­non meil­le ilok­si, ei on­gel­mak­si. Ju­ma­la on näh­nyt hy­väk­si, et­tä ih­mi­nen pi­tää vas­tuul­li­ses­ti huol­ta luon­nos­ta.

Ju­ma­lan kä­sis­sä kaik­ki

Luon­non he­rää­mi­nen tal­ven unes­ta ja ke­sän tuo­ma vih­reys tuo ai­na uu­des­taan lä­hel­le sen, kuin­ka suu­ret ja ih­meel­li­set tai­vaal­li­sen Isän ai­voi­tuk­set ovat. Suo­mes­sa asuk­kaat saa­vat naut­tia puh­tais­ta jär­vis­tä, hiih­tää val­koi­sil­la han­gil­la ja hen­git­tää rai­kas­ta il­maa.

Kun ih­mi­nen tie­dos­taa lah­jan ar­von ja vas­tuun­sa, hän tah­too toi­mia Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti. Myös us­kon lah­ja on jo­kai­sel­le oma­koh­tai­nen, ja sitä kan­nat­taa hoi­taa niin, et­tä pää­see ker­ran tai­vaan ko­tiin.

Ju­ma­la val­mis­ti Po­jas­saan ih­mi­sil­le tien sin­ne, mis­sä kaik­ki on täy­del­lis­tä, mis­sä ih­mi­nen ei enää omil­la toi­mil­laan saas­tu­ta. Näis­sä­kin asi­ois­sa voi luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Ju­ma­lan kä­sis­sä on kaik­ki ei­kä mi­tään ta­pah­du hä­nen tie­tä­mät­tään.

Teks­ti: Tuo­mo Kel­lo­kos­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Erk­ki Ala­saa­re­la

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 19.6.2019

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys