Syrjäytyminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävistä haasteista. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, päihteistä tai mielenterveysongelmista. Syrjäytymisen kohdalla puhutaan usein osattomuudesta, joka viestii siitä, että ihminen ei enää kykene täysipainoisesti osallistumaan yhteiskunnan toimintoihin. Valitettavaa on, että syrjäytyminen on usein myös ylisukupolvista eli se saattaa siirtyä vanhemmilta lapsille.
Yhtenä sivistysvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan mittarina pidetään sitä, miten hyvin se huolehtii heikoimmassa asemassa olevistaan. Vahvistamalla ihmisen osallisuutta ja toimijuutta yhteiskunnan jäsenenä ehkäistään samalla hänen syrjäytymistään. Kun kristitty rukoilee päättäjien ja esivallan puolesta, hän voi pyytää, että päättäjillä olisi yhteinen tahto parantaa syrjäytyneiden asemaa yhteiskunnassa.
Myös rauhanyhdistysten toiminnassa on tärkeää, että ihmisellä on aito mahdollisuus olla siinä mukana elämäntilanteesta riippumatta. On hyvä ajoittain kiinnittää huomiota siihen, etteivät toiminta ja tiedotus keskity liiaksi varainkeruun ympärille. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa taloudellisessa ahdingossa olevan tai jaksamisensa kanssa kamppailevan on vaikea löytää itselleen omaa paikkaa. Vaikeuksien keskellä ihminen voi tehdä tällaisista asioista itselleen tarpeettomia uskomisen esteitä.
Kun ihminen on vaarassa syrjäytyä, hän saattaa eristäytyä. Oma elämäntilanne voi aiheuttaa häpeän ja arvottomuuden tunteita. Pitkään jatkunut koronapandemia on vaikeuttanut syrjäytymisriskissä olevien tilannetta. Moni yksinäinen ja syrjään vetäytyvä ihminen saattaa silti sisimmässään kaivata tulevansa löydetyksi. Kristitty saa rukoilla itselleen rohkeutta ja nöyryyttä lähestyä tällaista lähimmäistä. Jumala on luvannut kuulla rukouksemme (Matt. 7:11).
Adventin aika valmistaa tietä jouluun. Samaan aikaan monien ihmisten näköalaa sumentavat elämän kriisit ja koettelemukset. Raamatun sanoma neuvoo meitä omien jouluvalmisteluidemme keskellä muistamaan apua tarvitsevat lähimmäisemme. Jeesus itse opettaa: “Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Saamme rohkaista toisiamme uskomaan siihen lupaukseen, että joulun sanoma kuuluu kaikille. Jeesuksen nimessä ja veressä saarnattu evankeliumi lohduttaa ja antaa elämään uuden näköalan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys