Tou­ko­kuu on uu­den elä­män syn­ty­mi­sen ja kas­vun ai­kaa luon­nos­sa. Tou­ko­kuus­sa muis­tam­me myös äi­te­jäm­me, joi­den kaut­ta Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le elä­män ja kas­vul­lem­me hoi­van. äi­tien­päi­vää vie­te­tään ny­ky­ään mo­nis­sa mais­sa. Suo­mes­sa sitä alet­tiin viet­tää vuon­na 1918. Myö­hem­min äi­tien juh­la­päi­väs­tä tuli myös vi­ral­li­nen li­pu­tus­päi­vä. Ko­em­me, et­tä äi­dit an­sait­se­vat oman päi­vän­sä.

äi­tien­päi­vää vie­täm­me mo­nen­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Joku on en­sim­mäis­tä las­taan odot­ta­va äi­ti, joku suu­ren per­heen ko­ti­äi­ti, joku työ­e­lä­mäs­sä mu­ka­na ole­va äi­ti, jon­ka lap­set ovat päi­vä­hoi­dos­sa. Las­ten ja las­ten­las­ten pie­net kä­det val­mis­ta­vat äi­deil­le ja iso­äi­deil­le vä­rik­käi­tä on­nit­te­lu­kort­te­ja. Isät muis­ta­vat äi­te­jä kii­tok­sin ja kuk­ka­sin. Mo­nien äi­dit on jo saa­tel­tu odot­ta­maan ylös­nou­se­muk­sen aa­mua. Jäl­jel­lä ovat rak­kaat muis­tot.

Us­ko­vai­nen äi­ti ja us­ko­vai­nen koti ovat suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. äi­din ru­kouk­set las­ten puo­les­ta ja äi­din opet­ta­ma il­ta­ru­kous jää­vät läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen. Us­ko­vai­ses­sa ko­dis­sa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi on voi­man­läh­de. Se va­paut­taa niin lap­set kuin van­hem­mat­kin tun­toa pai­na­vis­ta asi­ois­ta ja tuo sy­dä­mel­le su­loi­sen rau­han. äi­tien lap­sil­leen opet­ta­mat elä­mä­nar­vot tu­ke­vat hal­ki nuo­ruu­den kiu­saus­ten ja ai­kui­suu­den kii­reis­ten vuo­sien ai­na van­huu­den päi­viin saak­ka. Las­ten, nuor­ten ja van­hem­pien ko­ke­mus omas­ta äi­dis­tä on, et­tä Tai­vaan Isä näki par­haak­si an­taa hä­net juu­ri mi­nul­le äi­dik­si. Hän on mi­nul­le maa­il­man pa­ras äi­ti.

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on kiin­ni­tet­ty huo­mi­o­ta äi­tei­hin, jot­ka ei­vät pys­ty vai­keit­ten elä­män­ti­lan­teit­ten tai elä­män­hal­lin­nan on­gel­mien vuok­si huo­leh­ti­maan riit­tä­väs­ti lap­sis­taan ja per­hees­tään. Tätä var­ten yh­teis­kun­nas­sam­me on tar­jol­la mo­nia per­heit­ten ja las­ten­suo­je­lun tu­ki­muo­to­ja, jois­sa toi­mi­vat am­mat­ti­aut­ta­jat. Tä­mä­kin on Ju­ma­lan lah­ja, joka aut­taa yh­teis­kun­nan pe­rus­so­lua, per­het­tä. Yh­teis­kun­nan tu­li­si tur­va­ta riit­tä­vät re­surs­sit tä­hän työ­hön myös niuk­ke­ne­van ta­lou­den ai­koi­na.

Myös us­ko­vai­set äi­dit tar­vit­se­vat tu­kea kal­liis­sa teh­tä­väs­sään. Puo­li­son, oman per­heen ja iso­van­hem­pien apu on tär­ke­ää. Usein tu­ki­ver­kos­to­na ovat myös toi­set us­ko­vai­set äi­dit ja per­heet. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten per­he- ja di­a­ko­ni­a­työ aut­taa voi­ma­va­ro­jen­sa mu­kaan. Va­paa­eh­tois­ten voi­min to­teu­te­tun tuen ohel­la oh­ja­taan ja roh­kais­taan apua tar­vit­se­via käyt­tä­mään myös yh­teis­kun­nan tar­jo­a­maa mo­ni­puo­lis­ta am­mat­ti­a­pua.

Raa­mat­tu ker­too esi­ku­val­li­sis­ta äi­deis­tä. Heis­tä eh­kä tu­tuim­pia ovat Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa Saa­ra ja Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria. Hei­dän us­kos­saan nä­kyy nöy­ryys ja kuu­li­ai­suus äi­din osaan liit­ty­vil­le Ju­ma­lan lu­pauk­sil­le. Ju­ma­lan sa­nas­sa seu­ra­kun­taa ver­ra­taan äi­tiin (Gal. 4:23–26) tai per­hee­seen (Ef. 2:19). Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta, jota Pyhä Hen­ki joh­taa, on yh­tei­nen äi­tim­me. Se syn­nyt­tää Ju­ma­lal­le lap­sia, hoi­taa ja neu­voo mei­tä Ju­ma­lan sa­nal­la. Tä­män äi­din hoi­dos­sa mei­dän on tur­val­lis­ta ol­la.

Vil­jo Jun­tu­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 5/2014.