Paul Waa­ra­nie­mi

Voim­me­ko elää ri­kas­ta elä­mää, vaik­ka meil­lä on ra­jal­li­set tu­lot ja vaa­ti­ma­ton va­ral­li­suus? Saat­taa tun­tua toi­vot­to­mal­ta suun­ni­tel­la elä­mää kiin­tei­den tai ma­ta­lien tu­lo­jen poh­jal­ta, mut­ta kan­nat­taa muis­taa, et­tä kaik­ki mitä olem­me elä­mäs­säm­me saa­neet, on Ju­ma­lan lah­jaa. Hen­ki­lö­koh­tai­nen ko­ke­muk­sem­me on, et­tä mei­tä on siu­nat­tu niin pal­jon, et­tä tu­lem­me toi­meen ja jopa nau­tim­me elä­mäs­tä.

Toki on tot­ta, et­tä mo­net iäk­käät ja elä­köi­ty­mis­tä suun­nit­te­le­vat – ja muut­kin – kamp­pai­le­vat ela­tuk­sen mur­hei­den kans­sa. Mei­tä saat­taa jopa huo­les­tut­taa mah­dol­li­nen kal­liin hoi­don tar­ve elä­mäm­me lop­pu­vai­hees­sa. Vaik­ka ra­hoi­tus­fir­mat ja -neu­vo­jat ovat ar­vo­kas apu, ne­kin saat­ta­vat kyl­vää mie­liim­me epäi­lyk­sen sie­me­niä: ”Äl­kää käyt­tä­kö ra­ho­jan­ne lop­puun, en­nen kuin elin­päi­vän­ne päät­ty­vät.” Elä­ke­läi­set luon­nol­li­ses­ti sääs­tä­vät, suun­nit­te­le­vat ja bud­je­toi­vat elä­mään­sä, miet­ti­vät ter­vey­den­hoi­toa, asu­mis­ta, asun­to­lai­nan mak­sua ja niin edel­leen. Mut­ta huo­lel­li­ses­ta suun­nit­te­lus­ta ja sääs­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta saa­tam­me jou­tua to­te­a­maan, et­tä Ju­ma­la oh­jaa elä­mäm­me ku­lun ai­van eri suun­taan kuin olem­me suun­ni­tel­leet. Mi­ten sii­hen suh­tau­dum­me?

En­sik­si­kin mei­dän täy­tyy to­del­la ot­taa vaa­rin Ju­ma­lan sa­nas­ta: ”Suu­ri rik­kau­den läh­de us­ko kyl­lä on­kin, kun tyy­dym­me sii­hen mitä meil­lä on. Em­me me ole tuo­neet mi­tään mu­ka­nam­me maa­il­maan em­me­kä voi vie­dä mi­tään tääl­tä pois. Kun meil­lä on ruo­ka ja vaat­teet, saam­me ol­la tyy­ty­väi­siä.” (1. Tim. 6:6–8.) Saam­me ol­la kii­tol­li­sia koh­tuu­hin­tai­ses­ta asun­nos­ta, ta­lou­del­li­ses­ta au­tos­ta, huo­keis­ta vaat­teis­ta ja il­mai­sis­ta va­paa-ajan ak­ti­vi­tee­teis­ta. Vaa­ti­mat­to­mat­kin ta­va­rat täyt­tä­vät teh­tä­vän­sä, ja eh­kä huo­maam­me, et­tä vä­hem­män voi it­se asi­as­sa ol­la­kin enem­män – vä­hem­män huol­ta ja enem­män yk­sin­ker­tais­ta iloa. Jot­ta py­sym­me tyy­ty­väi­si­nä omal­la mu­ka­vuu­sa­lu­eel­lam­me, on tär­ke­ää ol­la kii­tol­li­nen kai­kes­ta, min­kä Ju­ma­la on meil­le siu­nan­nut, ei­kä ver­tail­la ti­lan­net­tam­me ja omai­suut­tam­me mui­hin. Ka­de­mie­li ja jat­ku­va ma­te­ri­aa­li­nen kil­voit­te­lu saat­ta­vat vie­dä meil­tä ilon tai ajaa mei­dät har­kit­se­mat­to­miin han­kin­toi­hin ja jopa vel­koi­hin. Ko­ke­muk­sem­me mu­kaan mei­dän on hyvä tyy­tyä omaan elä­män­ta­paam­me ei­kä vil­kuil­la naa­pu­rin uut­ta ve­net­tä.

On ilo oi­val­taa, et­tä ”elä­män par­haat asi­at ovat il­mai­sia” – tai eh­kä pa­rem­min sa­not­tu­na var­sin hal­po­ja. Lah­jois­ta par­hai­ta ovat ih­mi­set ja ko­ke­muk­set. Seu­rat, jois­sa saar­na­taan Ju­ma­lan sa­naa, sekä yh­teen­kuu­lu­vuus ja us­ko­vais­ten ta­los­te­lu tuot­ta­vat meil­le iloa ja, mikä vie­lä­kin tär­ke­äm­pää, hen­gel­lis­tä ra­vin­toa, sil­lä ”em­me elä pel­käs­tään lei­väs­tä” (Matt. 4:4).

Per­heen ja ys­tä­vien kans­sa vie­tet­ty va­paa-ai­ka on yk­si elä­män suu­ris­ta siu­nauk­sis­ta. Kun käym­me ta­paa­mas­sa lä­hei­si­äm­me tai kut­sum­me hei­tä ko­tiim­me, meil­le ker­tyy kal­li­sar­voi­sia muis­to­ja. Au­to­mat­kat, seu­ra­reis­sut, ky­läi­ly ja telt­ta­ret­ket ovat hal­po­ja, mie­len­kiin­toi­sia ja mu­ka­via. Mei­dän ei tar­vit­se mat­kus­taa kal­liil­la hin­nal­la kau­kai­siin ja ek­soot­ti­siin koh­tei­siin. Ny­ky­a­jan maa­il­mas­sa voim­me yl­lä­pi­tää tär­kei­tä ih­mis­suh­tei­ta kau­ka­na asu­vien ys­tä­vien­kin kans­sa pu­he­li­mel­la, pos­til­la tai säh­kö­pos­til­la, teks­ti­vies­teil­lä tai vi­de­o­pu­he­luil­la. Vaik­ka em­me vii­me jou­lu­na saa­neet­kaan ai­kai­sek­si lä­het­tää kort­te­ja, nau­tim­me tosi pal­jon saa­mis­tam­me kor­teis­ta (ja lu­paam­me kyl­lä lä­het­tää kort­te­ja vas­tai­suu­des­sa). Lä­hei­syys ja seu­ra ei­vät mak­sa pal­jon, mut­ta tuot­ta­vat osin­koa.

Koh­tuu­hin­tais­ta elä­mää ri­kas­tut­ta­via ja iloa tuo­via asi­oi­ta ovat myös tai­de, va­lo­ku­vaus, lau­la­mi­nen, soit­ta­mi­nen, lu­ke­mi­nen, luon­to­har­ras­tus, kä­ve­ly, pyö­räi­ly, ui­mi­nen, ka­las­tus, ruu­an­lait­to, lei­po­mi­nen, puu­tar­han­hoi­to ja jopa kir­joit­ta­mi­nen. On myös sekä haas­ta­vaa et­tä haus­kaa et­siä hy­viä tar­jouk­sia. Hal­pa­kau­pat ovat kak­sin­ker­tai­nen siu­naus. Käy­te­tyt ta­va­rat ovat usein hyö­dyl­li­siä löy­tö­jä. Tun­tuu mu­ka­val­ta an­taa käyt­tö­kel­poi­sil­le esi­neil­le uu­si elä­mä sen si­jaan, et­tä ne pää­tyi­si­vät kaa­to­pai­kal­le. Vaik­ka esi­neet ei­vät kes­tä­kään lo­put­to­miin, nii­tä kan­nat­tai­si kui­ten­kin käyt­tää pi­tem­pään ja mo­ni­puo­li­sem­min kuin ny­ky­a­jan pi­ka­ku­lu­tu­se­lä­mäs­sä teh­dään.

Saa­tam­me myös ko­kea kult­tuu­ris­ta pai­net­ta omis­taa ti­la­vam­pi ja ta­sok­kaam­pi asun­to, tyy­lik­kääm­pi au­to tai hie­nom­pia vaat­tei­ta ja ku­lu­tus­ta­va­roi­ta, mut­ta ne meis­tä, jot­ka elä­vät kiin­te­äl­lä tu­lo­ta­sol­la, ovat op­pi­neet so­vit­ta­maan elä­män­ta­pan­sa tu­loi­hin­sa. Ta­lou­del­li­nen pai­ne vie mie­len­rau­han. Sel­lai­si­a­kin asun­to­rat­kai­su­ja on, jot­ka ovat sekä koh­tuu­hin­tai­sia et­tä viih­tyi­siä. Me löy­sim­me Ari­zo­nas­ta jär­ke­vän hin­tai­sen yli 55-vuo­ti­ail­le tar­koi­te­tun alu­een, jos­sa on asun­to­vau­nu­ja ja siir­ret­tä­viä ta­lo­ja. Olem­me hy­vil­lä mie­lin viet­tä­neet siel­lä noin puo­let vuo­des­ta. Aluk­si olim­me alu­een ai­no­at LLC:n seu­ra­kun­nan jä­se­net, mut­ta tänä vuon­na siel­lä asuu jo kah­dek­san muu­ta­kin us­ko­vais­ta pa­ris­kun­taa. Meil­lä on siis pal­jon rak­kai­ta naa­pu­rei­ta, jot­ka tar­jo­a­vat seu­raa, vas­ta­vuo­rois­ta tu­kea ja kimp­pa­kyy­tiä. On ol­lut mu­ka­va pääs­tä pois poh­joi­sen kyl­mäs­tä il­mas­tos­ta ja naut­tia Ari­zo­nan seu­ra­kun­tien ja lou­nais­ten alu­ei­den läm­mös­tä ja pal­ve­luis­ta.

Ol­tu­am­me nyt vii­si vuot­ta eläk­keel­lä olem­me huo­man­neet, et­tä voim­me luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Meil­tä ei ole puut­tu­nut mi­tään, ja olem­me usein to­den­neet, et­tä bud­jet­tim­me ul­ko­puo­lel­le jää­neet han­kin­nat ei­vät it­se asi­as­sa oli­si edes ri­kas­tut­ta­neet elä­määm­me. On hyvä tie­tää, et­tä Ju­ma­la an­taa meil­le kai­ken tar­peel­li­sen sekä ajal­li­ses­ti et­tä hen­gel­li­ses­ti. Raa­mat­tu ei tar­koi­ta ajal­lis­ta köy­hyyt­tä sii­nä koh­das­sa, jos­sa sa­no­taan: ”köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi” (Luuk. 7:22). Sil­ti saam­me Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa us­koa syn­tim­me an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, vaik­ka meil­lä on heik­kouk­sia, epäi­lyk­siä ja in­hi­mil­li­nen tai­pu­mus et­siä maal­li­sia aar­tei­ta ja kiin­tyä nii­hin. Erääs­sä vir­res­sä on koh­ta, joka ki­teyt­tää kau­niis­ti tä­män kir­joi­tuk­sen si­säl­lön: ”Oi ih­mi­nen, va­lit­se par­hain, tuo sie­lu­si Her­ral­le var­hain, se hä­nel­le tuo ko­ko­naan” (VK 521:2).

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Voi­ce of Zi­o­nis­sa maa­lis­kuus­sa 2022