JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jumalan hyvyys kutsuu parannukseen

Siionin Lähetyslehti
Hartauskirjoitukset
2.2.2016 6.29

Juttua muokattu:

1.1. 23:25
2020010123251120160202062900

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

”Kun kuu­let Ju­ma­lan kut­sun, on ai­ka teh­dä pa­ran­nus.”

Sait­ko kut­sun juh­liin?

– Kyl­lä sain, mut­ten tie­dä mitä pan­na pääl­le.

– Kut­sus­sa­han oli pu­keu­tu­mi­soh­je.

Kut­su­ja on mo­nen­lai­sia. Osaa niis­tä nou­da­te­taan, osaan on es­tei­tä. Yleen­sä juh­laan val­mis­tau­du­taan kut­sun esit­tä­jää kun­ni­oit­ta­en.

Maal­li­sia kut­su­ja ylem­pä­nä on jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le osoi­tet­tu kut­su Ju­ma­lan yh­tey­teen (Luuk. 14:16–23). Sen pe­rus­ta­na on Ju­ma­lan rak­kaus ih­mis­tä koh­taan.

Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen, mut­ta syn­ti tur­me­li tä­män ku­van. Rak­kau­des­saan Ju­ma­la al­koi to­teut­taa syn­tiin jou­tu­neen ih­mi­sen pe­las­ta­mi­sek­si suun­ni­tel­maa, jos­ta oli so­pi­nut Poi­kan­sa kans­sa jo en­nen kuin mi­tään oli luo­tu. Sii­nä Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä ta­kai­sin yh­tey­teen­sä.

Evan­ke­liu­min kut­su

Ju­ma­lan ih­mi­sel­le esit­tä­mä kut­su on myös lah­ja ja ke­ho­tus. Lah­ja ei kui­ten­kaan ole lah­ja, jos sen saa­mi­sek­si pi­tää pon­nis­tel­la. Täy­del­li­sen lah­jan saa ar­mos­ta, lah­jan an­ta­jan hy­väs­tä tah­dos­ta. Ju­ma­lan meil­le osoit­ta­maan lah­jaan, syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­seen, tar­vi­taan us­ko Ju­ma­laan ja hä­nen sa­naan­sa. Ju­ma­lan osoit­ta­ma kut­su si­säl­tää myös ajal­li­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män siu­nauk­sen.

Us­ko on Ju­ma­lan työ (Joh. 6:29; Fil. 1:29). Hän avaa sy­dä­men vas­taa­not­ta­maan us­ko­mi­sen lah­jan. Us­kol­la ih­mi­nen omis­taa Kris­tuk­sen val­mis­ta­man van­hurs­kau­den. Se on tai­vaal­li­siin juh­liin val­mis­tau­tu­mis­ta Isää kun­ni­oit­ta­en ja sii­nä asus­sa, joka ai­no­as­taan kel­paa hä­nen edes­sään.

Ih­mi­nen ei voi an­sai­ta omaa au­tuut­taan, vaan sii­hen tar­vi­taan Ju­ma­lan suu­ri rak­kaus. Tämä rak­kau­den ja hy­vyy­den osoi­tus näh­tiin ja kuul­tiin Jor­dan­vir­ral­la Jee­suk­sen edel­lä­kä­vi­jän Jo­han­nek­sen sa­no­ma­na: ”Kat­so, Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka pois ot­taa maa­il­man syn­nin!” (Joh. 1:29.) Ju­ma­la an­toi Poi­kan­sa so­vi­tuk­sek­si syn­tiem­me edes­tä. Au­tuu­tem­me on tä­män vuok­si täy­del­lis­tä ar­moa.

Hyvä sa­no­ma, evan­ke­liu­mi, kut­suu ih­mis­tä, joka on ka­dot­ta­nut elä­vän yh­tey­den Ju­ma­laan. Lut­her to­te­aa: ”Minä en omas­ta jär­jes­tä­ni, en­kä voi­mas­ta­ni voi Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, mi­nun Her­raa­ni, us­koa, en­kä hä­nen ty­kön­sä tul­la, vaan Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nut evan­ke­liu­min kaut­ta, va­lis­ta­nut mi­nua lah­joil­laan, py­hit­tä­nyt ja var­jel­lut mi­nua oi­ke­as­sa us­kos­sa.”

Kut­su pa­ran­nuk­seen

Ju­ma­lan kut­su­va rak­kaus on ai­na ih­mi­sen par­haak­si. Ju­ma­la pu­hut­te­lee ja he­rät­te­lee ih­mis­tä oman­tun­non ää­nes­sä. Se ta­pah­tuu ih­mi­sen omi­na ko­ke­muk­si­na, elä­män koh­ta­loi­na, eli­nym­pä­ris­tös­sä, luon­nos­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Ai­van eri­tyi­ses­ti hän pu­hut­te­lee ja kut­suu mei­tä luok­seen sa­nas­saan. Sil­loin kun kuu­let tä­män kut­sun, on ai­ka teh­dä pa­ran­nus (Hepr. 3:15).

Ju­ma­la on rak­kau­des­saan kär­si­väl­li­nen ja pit­kä­mie­li­nen. Hän odot­taa het­keä, jol­loin voi­si ol­la ar­mol­li­nen (Jes. 30:18). On kui­ten­kin hyvä muis­taa, et­tei Ju­ma­la nuh­te­le ja kut­su lo­put­to­mas­ti. Ju­ma­lan rak­kau­den kut­su on ai­na va­ka­va asia. Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kaan kut­sun hyl­kää­jät ei­vät pää­se tai­vaa­seen (Luuk. 14:24).

Ih­mi­sel­le on omi­nais­ta siir­tää rat­kai­sun het­keä tuon­nem­mak­si. Moni las­kel­moi ja sa­noo, et­tä te­kee pa­ran­nuk­sen jos­kus myö­hem­min, sit­ten van­hem­pa­na tai kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä.

Roo­ma­lais­kir­jeen koh­ta he­rät­te­lee ih­mis­tä ky­sy­mäl­lä: ”Hal­vek­sit­ko hä­nen hy­vyy­ten­sä ja kär­si­väl­li­syy­ten­sä ja pit­kä­mie­li­syy­ten­sä run­saut­ta, et­kä tie­dä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys ve­tää si­nua pa­ran­nuk­seen?” (Room. 2:4.) Ju­ma­lan pe­las­ta­va rak­kaus koh­dis­tuu ih­mi­seen sel­lai­se­na kuin hän on. Teh­des­sään pa­ran­nuk­sen ih­mi­nen pe­las­taa elä­män­sä (Hes. 18:27).

Kut­sun kuu­lut­ta­jat

Moni ky­se­lee ajas­sam­me: mis­tä löy­dän elä­vän Ju­ma­lan, mis­sä saan ar­mah­duk­sen? Kris­tus it­se pe­rus­ti val­ta­kun­tan­sa maan pääl­le. Jo­han­nes ker­too, kuin­ka uu­si Je­ru­sa­lem las­keu­tui tai­vaas­ta (Ilm. 21:2–3). Tä­hän py­hään kau­pun­kiin, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, on kät­ket­ty Ju­ma­lan sana.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan teh­tä­vä­nä on jat­ku­vas­ti pi­tää esil­lä evan­ke­liu­min hy­vää sa­no­maa. Ju­ma­la on jät­tä­nyt omil­leen vi­ran saar­na­ta so­vi­tus­ta (2. Kor. 5:18). Ju­ma­la vie­lä kut­suu evan­ke­liu­min kaut­ta ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen. Hän odot­taa kär­si­väl­li­ses­ti saa­dak­seen ar­mah­taa ja saat­taa hei­tä val­ta­kun­tan­sa asuk­kaik­si.

Kris­tuk­sen saa­pu­es­sa kun­ni­as­saan ja kirk­kau­des­saan tä­män val­ta­kun­nan asuk­kaat nou­se­vat kut­sun lä­het­tä­jän, tai­vaal­li­sen Isän luo. Evan­ke­liu­mi kan­taa us­ko­jan­sa ikui­seen iloon.

Oi­va Sa­ve­la

Teks­tis­sä kä­si­tel­lään seu­raa­vaa raa­ma­tun­koh­taa: Room. 2:4

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1/2016