JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Koska nauraa toukokuu

4.5.2026 15.15

Juttua muokattu:

4.5. 15:05
2026050415055620260504151500

Marika Kälkäjä

Mie­les­tä­ni tou­ko­kuu on iha­na kuu­kau­si. Au­rin­gon ja va­lon, toi­von kuu­kau­si. Pit­kä tal­vi on ta­ka­na, ja voin ais­tia jo ke­sän, joka on ihan pian tääl­lä. Leh­det puh­ke­a­vat pui­hin, ja ku­kat he­rää­vät pik­ku­hil­jaa lois­toon­sa. Odo­tan jo in­nol­la, nou­se­vat­ko vii­me syk­sy­nä is­tut­ta­ma­ni tulp­paa­nit kuk­ka­pen­kis­sä. Ja mi­ten­hän käy pie­nis­tä sie­me­nis­tä kas­vat­ta­mil­le­ni tsin­ni­oil­le, kii­na­nas­te­reil­le ja tuok­su­pie­luk­sil­le? En­tä pie­nil­le kei­jun­me­kon aluil­le tai juu­ra­kois­ta kas­vat­ta­mil­le­ni daa­li­oil­le? Ai­ka näyt­tää, on­nis­tuin­ko, sil­lä ko­ke­muk­se­ni kuk­kien kas­vat­ta­mi­ses­ta on vie­lä mel­ko vä­häi­nen.

Kat­sel­les­sa­ni ik­ku­nas­ta ulos näen, mi­ten Ou­lu­jo­ki vir­taa va­paa­na tal­ven jää­kah­leen jäl­jil­tä. Luon­to­ret­kel­lä voin ihail­la kos­ken kuo­hu­ja ja kuul­la, kuin­ka lin­nut soit­ta­vat kil­paa ke­vät­kon­sert­te­jaan. Ke­vät on tääl­lä!

Kou­lu­lai­set kir­maa­vat pian ke­sä­lai­tu­mil­le ja voi­vat huo­let­to­mas­ti heit­tää rep­pun­sa nurk­kaan ja huo­kais­ta tal­ven aher­ruk­sen jäl­keen: Ah, iha­naa, mikä va­paus!

Tou­ko­kuus­sa on myös äi­tien ihan eri­tyi­nen päi­vä, äi­tien­päi­vä. Mi­nus­ta on iha­naa seu­ra­ta las­ten hy­ker­ryt­tä­vää, kut­kut­ta­vaa jän­ni­tys­tä, kun he sa­las­sa pii­lot­te­le­vat as­kar­te­le­mi­aan yl­lä­tyk­siä, ja hei­dän jän­ni­tyk­sen­sä on lä­hes kä­sin kos­ke­tel­ta­vis­sa. Toi­si­naan tun­nen it­se­ni­kin mel­kein lap­sek­si, kun hei­dän jän­ni­tyk­sen­sä tart­tuu mi­nuun­kin.

Äi­tien­päi­vän aa­mu­na saan nuk­kua pit­kään, jos vain un­ta riit­tää. Jos­kus uni lop­puu en­nen ai­ko­jaan, ja eh­din kuun­nel­la aa­mun puu­has­te­lu­ja. Saa­tan eh­tiä jo to­vin odot­taa, mil­loin he tu­le­vat on­nit­te­lu­lau­lua lau­la­maan – ai­na ovat tul­leet. Pala kur­kus­sa hei­dän lau­lu­aan sit­ten kuun­te­len ja ihas­te­len toi­nen tois­taan iha­nam­pia as­kar­te­lu­ja ja kort­te­ja. Saan vie­lä käy­dä val­miik­si ka­tet­tuun aa­mu­pa­la­pöy­tään rak­kai­de­ni kans­sa. Kyl­lä mi­nua hem­mo­tel­laan!

Us­kon, et­tä täl­lai­nen on tyy­pil­li­nen äi­tien­päi­vän aa­mu mo­nes­sa ko­dis­sa.

Myös lap­suu­des­ta­ni muis­tan, et­tä äi­tien­päi­vä oli eri­tyi­nen, juh­lal­li­nen. Myös me ka­toim­me äi­dil­lem­me aa­mi­ai­sen, an­noim­me kort­te­ja ja lau­loim­me. Lap­suu­des­sa­ni me­nim­me äi­tien­päi­vä­juh­laan sil­loi­sen ko­ti­sii­o­nim­me rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Äi­dit sai­vat ku­kan rin­ta­pie­leen, mi­nun­kin äi­dil­le­ni lai­tet­tiin sel­lai­nen. Kat­se­lin äi­ti­ä­ni ihail­len: hän näyt­ti kau­niil­ta. Äi­dit sai­vat naut­tia kau­niis­ta oh­jel­mas­ta ja juo­da vie­lä lei­vos­kah­vit rau­has­sa. Erääs­sä äi­tien­päi­vä­juh­las­sa muis­tan esit­tä­nee­ni ys­tä­vän kans­sa lau­lun Äi­deis­tä par­hain.

Rak­kaak­si lau­luk­si on jää­nyt lap­suu­des­ta­ni mie­leen myös vir­si 467. Lau­loim­me sitä äi­dil­lem­me:

"Oi Jee­sus, siu­naa äi­tiä, suo rau­han, on­nen päi­viä. Pois pyy­hi mur­heen kyy­ne­leet. Hy­väk­si kai­ken, Jee­sus, teet.

Kun äi­ti mei­tä pal­ve­lee ja puo­les­tam­me ru­koi­lee, niin kuu­le äi­din huo­kaus ja an­na huo­liin loh­du­tus.

Näin ole hyvä äi­dil­le ja tur­va meil­le kai­kil­le. Suo, et­tei mei­tä mi­kään saa si­nus­ta, Jee­sus, erot­taa.

Nyt kä­det yh­teen lii­täm­me ja äi­dis­täm­me kii­täm­me. Lah­joi­ta, Jee­sus lau­pi­as, äi­dil­le ilo au­tu­as."

Tämä vir­si soi usein mie­les­sä­ni äi­tien­päi­vän ai­kaan, ja se on kuin ru­kous ny­kyi­sin myös it­sel­le­ni. Äi­tiy­teen liit­tyy mo­nen­lai­sia tun­tei­ta: niin huo­lia kuin ilo­ja­kin. On tur­val­lis­ta, kun voin kai­kes­sa kään­tyä Tai­vaan Isän puo­leen ja luot­taa, et­tä hän kan­taa jo­kai­se­na päi­vä­nä mei­tä äi­te­jä, isiä, lap­sia ja ihan jo­kais­ta.

Toukokuun tulppaanit Latvian Riiassa 2024

Toukokuun tulppaanit Latvian Riiassa 2024

Marika Kälkäjä

Iloit­kaam­me tou­ko­kuus­ta, sen läm­mös­tä ja au­rin­gos­ta sekä pian koit­ta­vas­ta ke­säs­tä, kas­vun ih­mei­tä seu­ra­ten. Mie­les­tä­ni Ei­no Lei­no kir­joit­taa osu­vas­ti tou­ko­kuus­ta:

"Tun­net­te­ko tou­ko­kuun?

Tun­nen minä tou­ko­kuun

täh­ti­sil­män, nau­ru­suun,

pie­nen pik­ku vei­ja­rin.

Käy­pi kär­vän as­ke­lin,

pa­nee sor­met sil­mil­len­sä,

nau­raa al­ta kul­mien­sa,

nau­raa meil­le, nau­raa teil­le,

nau­raa kai­kel­le ky­läl­le.

Kuka py­syy to­ti­se­na,

kos­ka nau­raa tou­ko­kuu?

Ur­puun purs­kah­taa­pi puu,

unel­moi­hin mie­li nuo­ri,

lau­laa kaik­ki lin­nut pie­not

miks ei mie­len toi­vot vie­not?

Lau­la­kaat­te lin­nut kaik­ki,

lin­nut pie­net tou­ko­kuun!"

MarikaKälkäjä
Olen nainen, päivänvalon näin ensi kertaa maaliskuussa 1981. Minulla on mies ja olen äiti usealle kullanmurulle, isoäitikin saan jo olla muutamalle pikkuiselle. Lapset sulattavat sydämeni kerta toisensa jälkeen. Olen empaattinen ja ihmisläheinen. Koirakin minulla on. Liikunta on henkireikäni ja sille pyrin löytämään aikaa. Työskentelen perheyrityksessämme. Palautetta saa lähettää osoitteeseen marika.kalkaja@gmail.com.
4.5.2026

Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton. Ps. 98:1

Viikon kysymys