JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ihmeellinen ihminen

Nykyiset blogit
3.5.2026 13.00

Juttua muokattu:

3.5. 10:14
2026050310143520260503130000

Ari Im­piö

Kuu­lin kym­me­niä vuo­sia sit­ten mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­li­sen pät­kän elä­män­ta­ri­naa, jon­ka ker­toi rai­tis­tu­nut en­ti­nen al­ko­ho­lis­ti. Kuu­lin sen hä­nen it­sen­sä ker­to­ma­na. Hän oli ajau­tu­nut nuo­ruu­des­saan päih­tei­den käyt­tä­jäk­si, al­ko­ho­li­soi­tu­nut ja pai­nu­nut vuo­si vuo­del­ta kur­jem­paan ti­lan­tee­seen.

Kes­ki-iän kyn­nyk­sel­lä hän oli vai­ke­as­sa tien­haa­ras­sa, jois­ta toi­seen suun­taan avau­tui vain ly­hyt lo­pul­li­nen tien­pät­kä, joka oli­si vain sen vii­mei­sen hor­jah­duk­sen pääs­sä. Toi­ses­sa suun­nas­sa nä­kyi lä­hes pys­ty­sei­näl­tä näyt­tä­vä ylä­mä­ki, jon­ka jäl­kei­nen tie jat­ku­nee jon­ne­kin nä­ky­mät­tö­miin.

Hän raa­hau­tui vii­mei­sil­lä voi­mil­laan koh­ti ra­ken­nus­ta, jos­sa jo ai­ko­ja sit­ten hä­nen toi­pu­mi­ses­taan toi­von­sa me­net­tä­nyt vel­jen­sä piti yk­si­tyis­tä psy­ki­at­ris­ta vas­taa­not­toa. Jol­lain kei­noin hä­nen on­nis­tui kul­keu­tua vas­taa­not­to­huo­nee­seen, jos­sa tämä lä­hei­nen psy­ki­at­ri­an am­mat­ti­lai­nen is­tui pöy­tän­sä ta­ka­na val­koi­ses­sa ta­kis­saan. Al­ko­ho­lis­ti sei­soi vel­je­än­sä koh­den ku­ma­ras­sa kes­kel­lä huo­net­ta hai­se­va­na ja va­pi­se­va­na. Het­ken hil­jai­suus, kat­seet koh­ta­si­vat. Al­ko­ho­lis­ti pa­rah­ti vai­me­as­ti: ”Mi­nul­la ei ole enää mi­tään!”

Veli oi­kai­si it­se­ään tuo­lil­laan, nos­ti kä­si­var­ten­sa ris­tiin rin­nal­leen ja kat­se­li to­vin vel­je­ään. Ei sää­lien, ei lem­pe­äs­ti, ei tuo­mi­ten, ei tiu­kas­ti, vaan am­mat­ti­lai­sen tut­ki­val­la kat­seel­la ana­ly­soi­den. Lo­pul­ta hän ot­ti val­koi­sen tak­kin­sa rin­ta­tar­kus­ta ky­nän ja heit­ti sen ke­vy­es­ti lat­ti­al­le hei­dän vä­liin­sä. Hän sa­noi sit­ten rau­hal­li­ses­ti: ”Voi­sit­ko nos­taa tuon ky­nän lat­ti­al­ta ja ojen­taa sen mi­nul­le?” Al­ko­ho­lis­ti häm­men­tyi, miet­ti mie­les­sään, et­tä mitä tämä on ole­vi­naan; ei­hän täs­sä ma­nöö­ve­ris­sä ole jär­jen hi­ven­tä­kään. Ai­kan­sa toi­si­aan tui­jo­tet­tu­aan pyyn­nön saa­nut mies otak­sui et­tei li­sä­oh­jei­ta tule, ol­ka­päi­tään vai­me­as­ti ko­haut­ta­en ku­mar­tui, nos­ti ky­nän ja ojen­si sen pöy­dän ta­ka­na ole­van vel­jen­sä kä­teen.

Vie­lä het­ki hil­jai­suut­ta kun­nes veli al­koi pu­hua: ”Sa­noit äs­ken mi­nul­le, et­tä si­nul­la ei ole mi­tään. Olen ko­vas­ti tois­ta miel­tä, kos­ka tie­sit, mis­tä ta­voi­tat mi­nut; osa­sit oi­ke­aan osoit­tee­seen. Näit rei­tin jo­kai­sen yk­si­tyis­koh­dan; kä­ve­lit tän­ne it­se. Sei­sot omil­la ja­loil­la­si sii­nä lat­ti­al­la. Kuu­lit ja ym­mär­sit mi­nun pyyn­tö­ni. Näit ky­nän, otit pari as­kel­ta, ku­mar­ruit. Otit ky­nän kä­tee­si ja ojen­sit sen mi­nul­le. Si­nul­la on kaik­ki. Mut­ta ku­kaan muu ei puo­les­ta­si pää­tä sitä, mi­ten käy­tät ja hoi­dat kaik­kia ih­meel­li­siä ky­ky­jä­si ja tai­to­ja­si. Olet liu­ot­ta­nut it­se­si päih­teil­lä mil­tei ole­mat­to­miin, mut­ta si­nul­la on vie­lä täy­det mah­dol­li­suu­det al­kaa käyt­tää ky­ky­jä­si ja lah­jo­ja­si ter­vee­seen, in­to­hi­moa täyn­nä ole­vaan ih­mi­se­lä­mään.”

Tätä ker­to­es­saan en­ti­nen al­ko­ho­lis­ti va­kuut­ti tuon vel­jen­sä koh­taa­mi­sen ol­leen sil­loin rat­kai­se­va en­si­as­kel nyt jo vuo­si­kym­me­niä jat­ku­nee­seen päih­teis­tä va­paa­seen elä­mään.

Meis­tä jo­kai­sel­la ei ole kaik­kea tuo­ta, jota ker­to­muk­sen pää­hen­ki­löl­lä oli. Osal­la meis­tä puut­tuu näkö- tai pu­he­ky­ky; liik­ku­mi­nen voi ol­la vai­ke­aa ei­kä kai­kil­la rii­tä ym­mär­rys to­teut­taa pyyn­tö­jä. Sil­ti jo­kai­nen meis­tä on ai­nut­ker­tai­nen lah­ja. Ei ole kah­ta sa­man­lais­ta: ei elä­vää so­lua ei­kä hie­kan­jy­vää.

Tuo to­si­ker­to­mus ker­too pal­jon ih­mi­ses­tä ja ih­mi­syy­des­tä. Mi­nä­kin kir­joit­ta­es­sa­ni teks­tiä pys­tyn muo­dos­ta­maan aja­tuk­sis­ta sa­no­ja ja virk­kei­tä. Sor­mia näp­päi­mis­töl­lä hei­lu­tel­len kir­joi­tan teks­tiä, jota lu­ki­jat ym­mär­tä­vät ai­na­kin osit­tain, mut­ta ei­vät kaik­kea. (Lie­kö yh­tään sa­naa tai sa­na­pa­ria kos­kaan vies­tit­ty niin, et­tä edes joku vies­tin vas­taa­not­ta­jis­ta ko­ki­si sen juu­ri sa­mal­la ta­voin kuin vies­ti­jä?) Kir­joit­ta­mi­sen li­säk­si näen ja kä­ve­len. Ja pal­jon muu­ta.

Maan pääl­lä ol­les­saan Jee­sus – Ju­ma­la ja ih­mi­nen – teki yli ym­mär­ryk­sen me­ne­viä ih­me­te­ko­ja. Sil­ti ih­mi­sis­tä sil­loin­kin vain har­vat us­koi­vat.

Olen ih­me, sinä olet ih­me. Tä­hän kun tie­toi­ses­ti py­säh­tyy, ih­me on se­kin, et­tä us­kom­me yhä sa­moin kuin ope­tus­lap­set sil­loin rei­lu pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten. Mitä ih­me­te­ko­ja täs­sä vie­lä erik­seen tar­vit­tai­siin?

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin verkkotoimitus at srk.fi.
4.5.2026

Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton. Ps. 98:1

Viikon kysymys