Olet­ko ol­lut jos­kus avun tar­pees­sa ja saa­nut lä­hei­sil­tä ih­mi­sil­tä apua? Eh­kä olet ol­lut jos­sain toi­ses­sa elä­män­vai­hees­sa vuo­ros­ta­si aut­ta­ja­na.

Lä­him­mäis­tään voi aut­taa mo­nin eri ta­voin. Rin­nal­la kul­ke­mi­nen ja toi­sen ih­mi­sen kuun­te­le­mi­nen voi­vat ol­la kai­vat­tu apu ar­jen kuor­mien ja­ka­mi­sek­si vai­ke­as­sa elä­män­vai­hees­sa. Lä­him­mäi­sen puo­les­ta voi myös ru­koil­la.

Toi­si­naan tar­vi­taan konk­reet­tis­ta apua sii­vo­a­mi­seen, kau­pas­sa käyn­tiin tai las­ten hoi­ta­mi­seen. Tal­koil­la töi­den te­ke­mi­nen il­man vas­ta­pal­ve­lus­ta oli ai­em­min ylei­sem­pää. Oli­si suo­ta­vaa, et­tei ar­vo­kas tapa ka­to­ai­si tyys­tin.

Ta­lou­del­li­nen apu on mah­dol­lis­ta

Vält­tä­mä­tön apu voi ol­la tiu­kas­sa ta­lou­del­li­ses­sa ti­lan­tees­sa myös säh­kö­las­kun mak­sa­mis­ta, ruo­ka­kas­sin os­ta­mis­ta, vaa­te­lah­joi­tuk­sen an­ta­mis­ta tai lap­sen har­ras­tuk­sen tu­ke­mis­ta. Täl­lais­ta naa­pu­ri­a­pua voi an­taa tut­ta­val­le oma-aloit­tei­ses­ti.

Mer­kit­tä­vää ta­lou­del­lis­ta apua voi tar­vi­ta työs­sä­käy­vän van­hem­man äkil­li­sen kuo­le­man tai vam­mau­tu­mi­sen tai muun on­net­to­muu­den tai me­ne­tyk­sen vuok­si.

Täl­löin on tär­keä nou­dat­taa ra­han­ke­räys­la­kia, jot­ta avun­saan­ti ei es­ty. Ra­ha­ke­räys voi­daan jär­jes­tää yk­sit­täi­sen hen­ki­lön tai per­heen aut­ta­mi­sek­si, mut­ta sii­hen vaa­di­taan joko pien­ke­räyk­ses­tä teh­tä­vä il­moi­tus tai Po­lii­si­hal­li­tuk­sel­ta ha­et­ta­va ra­han­ke­räys­lu­pa. Pien­ke­räyk­sel­lä on mah­dol­lis­ta ke­rä­tä kor­kein­taan 10 000 eu­roa ker­ral­laan.

Lä­him­mäi­sen aut­ta­mi­nen ei ai­na vaa­di ra­hal­lis­ta pa­nos­tus­ta. Oman ajan an­ta­mi­nen ja tuen tar­jo­a­mi­nen voi ol­la vie­lä tär­ke­äm­pää. Tois­ta ih­mis­tä ja in­hi­mil­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta ei voi kor­va­ta ra­hal­la.

Raa­ma­tus­ta löy­tyy ai­hee­seen liit­ty­viä koh­tia: ”Äl­kää unoh­ta­ko osoit­taa vie­raan­va­rai­suut­ta, sil­lä jot­kut ovat yö­si­jan an­ta­es­saan tul­leet ma­joit­ta­neek­si en­ke­lei­tä. – – Äl­kää myös­kään unoh­ta­ko teh­dä hy­vää ja an­taa omas­tan­ne, sil­lä sel­lai­set uh­rit ovat Ju­ma­lal­le mie­leen.” (Hepr. 13:2,16.)

Ar­vos­tet­tu va­paa­eh­tois­työn te­ke­mi­nen

Jär­jes­töil­lä ja va­paa­eh­tois­ver­kos­toil­la on mer­kit­tä­vä roo­li aut­ta­mis­työs­sä. Joka kol­mas suo­ma­lai­nen te­kee va­paa­eh­tois­työ­tä sään­nöl­li­ses­ti tai sa­tun­nai­ses­ti. Va­paa­eh­tois­työ­hön kan­nus­taa eri­tyi­ses­ti ilo, jota apu tuot­taa sen saa­jal­le. Sa­mal­la te­ki­jä saa hy­vän mie­len aut­ta­mi­ses­ta.

Ih­mi­set ovat niin luon­teil­taan kuin toi­min­ta­ta­voil­taan eri­lai­sia. Jol­le­kul­le aut­ta­mi­nen on luon­te­vaa, osa on jou­tu­nut tie­toi­ses­ti opet­te­le­maan lä­him­mäi­syyt­tä.

Las­ten ja nuor­ten oli­si tär­keä op­pia huo­mi­oi­maan toi­set ih­mi­set ja ope­tel­la aut­ta­maan pyy­teet­tö­mäs­ti. Näi­den tai­to­jen op­pi­mi­nen si­säl­tyy rip­pi­kou­lun ope­tus­suun­ni­tel­maan di­a­ko­ni­an mer­ki­tyk­sen ja lä­him­mäis­ten avun­tar­peen poh­din­ta­na ja konk­reet­ti­se­na aut­ta­mi­se­na. Va­paa­eh­tois­työn te­ke­mi­nen on kir­jat­tu myös pe­ru­so­pe­tuk­sen ja lu­ki­on ope­tus­suun­ni­tel­miin.

Oli­si tär­ke­ää, et­tä nuo­ret pää­si­si­vät mu­kaan myös rau­ha­yh­dis­tyk­sen teh­tä­viin. Osal­lis­tu­mi­nen an­taa mah­dol­li­suu­den ko­kea it­sen­sä tar­peel­li­sek­si ja mer­ki­tyk­sel­li­sek­si sekä löy­tää vah­vuuk­sia ja ke­hit­tää osaa­mis­taan. Ko­ke­muk­sis­ta voi ol­la hyö­tyä esi­mer­kik­si ke­sä­työ­paik­kaa ha­et­ta­es­sa.

Au­ta iloi­sin mie­lin

Ih­mi­sil­lä voi ol­la eri­lai­sia mo­tii­ve­ja aut­taa lä­him­mäi­siä. Raa­mat­tu neu­voo mei­tä aut­ta­maan hy­väl­lä mie­lel­lä: ”Joka an­taa omas­taan, an­ta­koon pyy­teet­tö­mäs­ti – – joka aut­taa köy­hiä, aut­ta­koon iloi­sin mie­lin” (Room. 12:8).

Raa­ma­tun ke­ho­tus aut­taa lä­him­mäi­siä ei ra­joi­tu vain nii­den ih­mis­ten aut­ta­mi­seen, joi­den kans­sa on hy­vis­sä vä­leis­sä. Roo­ma­lais­kir­je neu­voo pyr­ki­mään ai­na hy­vään ja aut­ta­maan myös vi­ha­mie­hiä, an­ta­maan heil­le ruo­kaa ja juo­maa sil­loin kun heil­lä on näl­kä tai jano (Room. 12:17-20).

Avun pyy­tä­mi­nen ja vas­taa­not­ta­mi­nen voi ol­la jos­kus vai­ke­aa. Avun tar­pees­sa ole­va saat­taa sur­ra, et­tä ei pys­ty kor­vaa­maan saa­maan­sa apua. Avun vas­taa­not­ta­mis­ta voi jou­tua opet­te­le­maan.

Aut­ta­mi­nen­kaan ei ole ai­na help­poa, ja ih­mi­nen voi ko­kea it­sen­sä aut­ta­ja­na epä­on­nis­tu­neek­si. Hän eh­kä poh­tii, voi­ko tar­jo­ta apua ja ko­kee­ko toi­nen tar­jouk­sen ken­ties kiu­sal­li­se­na.

Aut­ta­jan voi ol­la myös vai­kea hy­väk­syä, jos au­tet­ta­van elä­mäs­sä ei näy toi­vot­tua muu­tos­ta. Täl­löin voi ru­koil­la, et­tä apu toi­si ih­mi­sen elä­mään edes het­kek­si toi­voa.

Ter­hi Pel­to­kor­pi

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 1.4.2020