Markku Kamula
Yhtenä heinäkuun päivänä tulimme pieneltä lomareissulta ja rupesimme järjestelemään kodin asioita. Kesäseuraradio soi taustalla. Sovimme, että vaimoni lähtee käymään ruokakaupassa ja toimittaa muutaman muun asian samalla, kun minä leikkaan nurmikon. Laitoin kuulokkeet korville ja Kesäseuraradion kuulumaan ja aloitin työn. Kello oli sopivasti juuri viisi iltapäivällä, ja radiosta tuli puheenvuoro lähimmäisyydestä. Sain sen aikana juuri ruohikon leikattua ja tulin sisälle. Hämmästyin, kun vaimo olikin vielä kotona! Sanoi, että ei raskinut lähteä, kun niin mielenkiintoinen puheenvuoro oli kesken.
Vähän samalla tavoin kävi eräänä toisena päivänä, kun olimme asuntovaunussa leirintäalueella lähellä merenrantahietikoita. Oli tosi tuulinen ilma, ja lapset halusivat myrskyaaltoihin uimaan. Mutta eihän siitä lähtemisestä tullutkaan mitään, kun tutun veljen puheenvuoro piti ensin kuunnella ja sitten vielä perään vanha seuratallenne 60-luvulta. Kuunnellessa ja makoillessa aika vierähti mukavasti. Uimaankin kuitenkin kerettiin, ja jos mahdollista, niin tuuli oli kuuntelun aikana yltynyt ja aallot kasvaneet vielä suuremmiksi. Kannatti venyttää lähtöä!
Olisi mielenkiintoista tietää, miten monin eri tavoin Kesäseuraradio on vaikuttanut kuuntelijoiden arkeen. Oliko se koko ajan päällä vai valikoiden? Kuunteliko joku muukin kuin minä sitä vadelmapuskissa könytessä ja lapiohommia tehdessä? Jäikö töitä tekemättä vai jouduttiko kuunteleminen tekemistä? Mitenkäs automatkoilla; halusivatko perheen pienet ja nuoret kuunnella?
Silloin, kun vanhempani vielä elivät, heillä oli Kesäseuraradio aina auki, lähetyksen alusta aivan viimeiseen hetkeen asti. Se oli heille kuin elävä liittymä uskovaisten suureen joukkoon, josta he olivat joutuneet raihnaisuuttaan erkaantumaan vuoteidensa pohjalle. Se oli niin tärkeä, että kerran äitini itki jo muutama päivä ennen heinäkuun loppua, että miten me selviämme, kun kesäseuraradio lakkaa kuulumasta?
Oma äiti olikin mielessäni, kun palvelin edellisenä kesänä Suviseuroissa. Ajattelin, että siellä se äiti lepää sängyssä selällään, käsi vatsan päällä ja toinen käsi koukussa otsan yli vietynä. Makaa pitkällään ja kuuntelee Kesäseuraradiota taukoamatta. Uskoen ja kuulostellen, joko taivaan vieraat tulevat tuomaan kotikutsua. Varmasti hänen kaltaisiaan vuoteeseen sidottuja yksinäisiä on paljon.
Olin viime syksynä tilaisuudessa, jossa oli muutamia kirkollisten järjestöjen ja herätysliikkeiden edustajia keskustelemassa ajankohtaisista asioista. Kerroimme vapaasti ja avoimesti uskostamme ja elämästämme, myös Suviseuroista ja Kesäseuraradiosta. Siitäpä alkoikin oikea kehujen tulva! Taisi jokainen läsnäolija kertoa kuuntelevansa Kesäseuraradiota aktiivisesti. Eräs mies kertoi, että se on hänellä auki koko ajan, olipa hän sitten tekemässä polttopuita, kalastamassa tai mitä tahansa muuta! Kehuja saivat niin ohjelmien taso kuin sisältökin. Aivan paras kanava heidän mielestään. Olimme kyllä aivan samaa mieltä!
Eräs Suviseuroista juttuja kirjoittanut lehtitoimittaja kertoi, että häneltä on kysytty paljon Suviseuroista ja vanhoillislestadiolaisuudesta. Tuo toimittaja kertoi vastanneensa kyselijöille, että tulkaa paikan päälle kuuntelemaan, niin saatte kysymyksiinne vastauksia. Hän painotti vielä erikseen kehottaneensa kuuntelemaan aktiivisesti Kesäseuraradiota – sieltä hänen mukaansa selviävät kaikki asiat! Oli kyllä mukava kuulla tuo hyvä ohje ja vilpitön kehuminen!
Nyt, kun kesäseuraradio on vaiennut, on mukava palata selaamaan arkistoa ja niihin ohjelmiin, joita ei kerennyt kuunnella lainkaan tai joista kuuli vain hätäisesti osan. Joitakin ohjelmia kuten Sattumaa vai Jumalan johdatusta on pitänyt kuunnella muutamaankin kertaan. Myös ne seurapuheet, jotka jäivät töiden tai muiden syiden takia kuuntelematta, on helppo kuunnella jälkeenpäin sopivana ajankohtana.
Oikeastaan ainut huono puoli Kesäseuraradiossa on se, kun se kuuluu vain kuukauden. Olisihan se hienoa, kun resurssit riittäisivät koko koululaisten kesäloman ajan kuuluvaan Kesäseuraradioon. Edes muutamaan lähetystuntiin päivässä. Sehän voisi olla mahdollista, jos riittävän moni niin haluaa ja on valmis tekemään asian eteen töitä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys