JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Menikö kuppi nurin?

Nykyiset blogit
27.10.2025 14.31

Juttua muokattu:

27.10. 14:36
2025102714360520251027143135

Ilk­ka Jy­rin­ki

Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä ”jol­ta­kin meni kup­pi nu­rin”, ”ot­ti ki­la­rit”, ”pa­loi käpy”, ”al­koi vaah­toon” tai nuo­rem­pi ver­sio ”ru­pes ra­keen”. Tuol­lai­seen ti­lan­tee­seen em­me var­maan ku­kaan ha­lua jou­tua tai jos jou­dum­me, ha­lu­ai­sim­me sii­tä ti­lan­tees­ta mah­dol­li­sim­man pian pois.

Olet­ko jos­kus ol­lut täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa? Yleen­sä sii­nä on vai­kea ol­la so­vit­te­le­va­kin osa­puo­li, kos­ka kans­sa­kump­pa­nit ovat niin voi­mak­kaas­ti asi­as­ta eri miel­tä, et­tä läm­möt ovat nous­seet sie­tä­mät­tö­män kor­ke­al­le ja ”kä­vyt ovat pa­la­neet”. Yk­sin on hel­pom­pi läm­me­tä, mut­ta hel­pom­pi myös vii­le­tä ja su­laa.

Jos ko­to­na per­heen kans­sa aa­mul­la ku­pit me­ne­vät nu­rin niin, et­tä mai­toa on enem­män pöy­däl­lä ja pöy­dän al­la kuin ku­pis­sa, saat­taa van­hem­mil­la­kin men­nä her­mot. Sil­loin so­pi­mi­nen on pai­kal­laan. Kun on saa­nut us­koa evan­ke­liu­min, on hyvä jat­kaa päi­vää. It­sel­lä­ni­kin on sel­lai­sia ko­ke­muk­sia, kun lap­set vie­lä sy­liä tal­la­si­vat.

Vii­me ke­sä­nä kor­jai­lin van­han tu­van ik­ku­noi­ta. Talo on suo­je­lu­koh­de. En­ti­se­nä ra­ken­ta­ja­na ru­pe­sin läm­pe­ne­mään eri­lai­sil­le di­rek­tii­veil­le, suo­si­tuk­sil­le, sään­nöil­le ja la­ki­py­kä­lil­le, jot­ka mie­les­tä­ni nos­ta­vat ra­ken­nus­kus­tan­nuk­sia. Läm­pö mie­les­sä­ni nou­si ja nou­si. Sit­ten ta­pah­tui jo­ta­kin pe­rin kum­mal­lis­ta. Kat­se­lin avo­nai­ses­ta ak­ku­nas­ta joen sel­kää. Kau­kai­sil­le vuor­ten kuk­ku­loil­le pais­toi au­rin­ko ja oli läm­min. Ve­din rai­kas­ta il­maa keuh­koi­hi­ni, huo­kai­sin sy­vään. Sit­ten ikään kuin joku ker­toi mi­nul­le, mi­ten mi­nun tu­li­si aja­tel­la ja käyt­täy­tyä.

Ta­ju­sin, et­tä se­hän on oma­tun­to. Se he­rät­ti miet­ti­mään tätä maa­ta, nii­tä isiä ja äi­te­jä, jot­ka ra­ken­si­vat it­se­näi­sen maan, kor­jai­li­vat näi­tä van­ho­ja ra­ken­nuk­sia, kor­ja­si­vat vil­jaa ja hoi­ti­vat kar­jaa. Te­ki­vät­kö he kai­ken tä­män, myös de­mok­ra­ti­an sään­töi­neen, tur­haan? Ei, jou­dun kyl­lä to­te­a­maan.

On pal­jon maa­il­man­kolk­kia, jois­sa on hal­lit­se­ma­ton kaa­os. On siis pa­rem­pi, et­tä on hal­lit­tu kaa­os. Usein kaa­os on­kin vain omas­sa pääs­sä kaik­ki­ne pyy­tei­neen. Täy­tyi myön­tää it­sel­le­ni, et­ten sit­ten­kään ole oi­ke­as­sa. Jos on kui­ten­kin vä­hän eri miel­tä, voi ke­hit­tää asi­oi­ta – mut­ta koh­tuus kai­kes­sa, sa­noo oma­tun­to.

Per­hees­sä­ni kaik­kien las­ten ol­les­sa ko­to­na saat­toi ol­la jos­kus hal­lit­se­ma­ton kaa­os: Erää­nä ke­sä­aa­mu­na lap­set kir­ma­si­vat ulos, ovi jäi au­ki ja ki­li­pu­kit ko­pis­te­li­vat pa­ri­sän­gyl­le, jos­sa puo­li­so­ni syöt­ti vau­vaa. Sii­tä pu­kit juok­si­vat pi­hal­le, ja toi­nen puk­ki sar­vil­laan heit­ti yh­den pie­nis­tä po­jis­ta nur­mi­kol­le. Sil­loin oli hil­kul­la men­nä kup­pi nu­rin. Puo­li­sol­la­ni ei näin käy­nyt, ja usein ihai­lin­kin hä­nen hy­viä her­mo­jaan. Täs­tä­kin sel­vi­sim­me ti­laa­mal­la vuo­hil­le kyy­din la­vi­am­mil­le lai­tu­mil­le.

On ih­meel­lis­tä, mi­ten us­ko var­je­lee ja elä­män saa näh­dä suu­re­na lah­ja­na, jon­ka tai­vaal­li­nen Isä an­toi. Hän an­toi ke­hoom­me elä­män hen­gen, mut­ta mu­kaam­me Py­hän Hen­gen. Ei­kö siis juu­ri Pyhä Hen­ki he­rä­tä oman­tun­non ”top­pau­tu­maan tun­nol­leen”, niin kuin tääl­lä Poh­jan­maal­la ruu­ka­taan sa­noa? On­han se vaan mah­ta­va olo, kun ku­pit on nos­tet­tu lau­ta­sel­le oi­kein päin, ne on kah­via täyn­nä ja asi­at so­vit­tu.

Niin, hil­jaa hyvä tu­lee, ei­pä ho­su­ta. Kei­tän kah­vit, lai­tan kau­nis­ta sel­lo- ja hui­lu­mu­siik­kia soi­maan Kuu­les­ta. On kii­tol­li­nen mie­li. Tai­vaal­li­nen Isä, var­je­le maa­tam­me. Var­je­le myös aja­tuk­sem­me, sa­nam­me ja te­kom­me, vie vii­mein pe­ril­le.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin verkkotoimitus at srk.fi.
28.10.2025

Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. 1. Moos. 15:6

Viikon kysymys