JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Herra varjelee lähtösi ja tulosi”

23.11.2022 12.15

Juttua muokattu:

24.11. 09:51
2022112409514920221123121500

Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Pu­nai­nen hen­ki­lö­au­to sei­soo val­miik­si pa­kat­tu­na vaa­le­an oma­ko­ti­ta­lon pi­has­sa. Kyy­dis­sä on kaik­kea tar­peel­lis­ta mök­ki­mat­kaam­me var­ten: on erä val­miik­si pil­kot­tu­ja polt­to­pui­ta, juo­ma­vet­tä, tu­li­pe­sis­tä koot­tua tuh­kaa, pyy­kis­tä tul­lei­ta vaat­tei­ta – ja ruo­kaa.

En­nen liik­keel­le läh­töä pyy­däm­me vie­lä, et­tä Tai­vaan Isä siu­nai­si ja var­je­li­si mat­kal­la. Läh­dem­me rau­hal­li­sin mie­lin, kun­nes meis­tä jom­pi­kum­pi muis­taa:

– Tu­li­han se kän­nyk­kä?

Tai:

– Se pos­tiin me­ne­vä kir­je unoh­tui sit­ten­kin!

Tai:

– Oli­si­han sin­ne Uf­fil­le­kin ol­lut jo­ta­kin...

Em­me enää kään­ny ta­kai­sin, mut­ta Hei­no­lan tiel­le kyl­lä­kin. Mat­kaa on mö­kil­le pääs­ty­äm­me ker­ty­nyt va­jaat 40 ki­lo­met­riä.

Mök­ki­mat­kam­me pi­tuus on au­tol­la aja­en var­sin koh­tuul­li­nen. Abi­ke­vää­nään tyt­tä­rem­me suo­rit­ti oman ma­ra­to­nin­sa kä­vel­len/höl­kä­ten yk­sin mö­kil­le penk­ka­rien jäl­kei­se­nä päi­vä­nä. Sin­nik­kää­seen lop­pu­tu­lok­seen lie­nee vai­kut­ta­nut vas­taa­mi­nen it­se ase­tet­tuun haas­tee­seen?

Las­ten ol­les­sa vie­lä ko­to­na teim­me su­vi­seu­ra­mat­kat ja su­ku­lais­vie­rai­lut­kin nii­hin ai­koi­hin käy­tös­säm­me ol­leel­la yh­dek­sän hen­gen pik­ku­bus­sil­la. Mat­koil­le va­ra­sim­me eväi­tä, jot­ka söim­me tu­tuik­si tul­leil­la tien­vie­rus­pai­koil­la. Mat­kan ai­ka­na po­jat mer­kit­si­vät pie­niin vih­koi­hin­sa muis­tiin vas­taan tu­le­vien au­to­jen re­kis­te­ri­nu­me­roi­ta. Eräs­tä asi­aa olin eh­ti­nyt jo kum­mas­tel­la. Sik­si ky­syin­kin:

– Mis­tä oi­kein tun­nis­tat­te kaik­ki au­to­jen mer­kit?

– No niis­tä mer­keis­tä, oli vas­tauk­se­na.

Ja minä olin jäl­leen vä­hän tie­tä­väm­pi kuin en­nen. Mat­kan­te­ko su­jui hy­vin myös ka­set­te­ja kuun­nel­les­sa.

– Hii­ri­vaa­ri! lap­sem­me ter­veh­ti­vät hir­vi­vaa­ras­ta ker­to­via lii­ken­ne­merk­ke­jä.

Jos­kus saim­me näh­dä noi­ta met­sän ul­jai­ta asuk­kai­ta li­ve­nä­kin. To­sin tur­val­li­sin­ta oli­si ol­lut ihail­la nii­tä pel­käs­tään Kor­ke­a­saa­ren ai­dan ta­kaa…

– –

Ai­na­kin tääl­lä ete­läs­sä on vie­lä lu­me­ton­ta ja pi­me­ää. Kun lap­set läh­te­vät aa­mui­sin kou­lu­tiel­le, muis­tam­me­han ker­toa heil­le suo­je­lu­sen­ke­leis­tä? Tär­ke­ää on myös muis­tut­taa hei­jas­ti­mien käy­tös­tä.

Van­has­sa ru­kouk­sia si­säl­tä­väs­sä kir­jas­sa on loh­du­tus­ta kai­ke­ni­käi­sil­le kor­ven kul­ki­joil­le. Muis­te­len, et­tä ai­kai­sem­min oli­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen esi­ru­kouk­siin lii­tet­ty myös mat­kal­la ole­vat.

Kir­ja­hyl­lys­säm­me on van­ha, vuon­na 1886 frak­tuu­ral­la pai­net­tu Suo­ma­lai­nen Wir­si­kir­ja evan­ke­lis-lut­he­ri­lai­sil­le seu­ra­kun­nil­le Suo­men Suu­ri­ruh­ti­naan maas­sa. Siel­tä löy­tyy ru­kouk­sia mo­niin elä­män­ti­lan­tei­siin, muun mu­as­sa mat­kan al­ka­es­sa. Vas­taa­vas­ti mu­kaan on lii­tet­ty ko­to­na ole­wais­ten ru­kous mat­kaan läh­te­neit­ten edes­tä. Lai­naan tä­hän pie­nen kap­pa­leen mat­kan al­kuun tar­koi­te­tus­ta ru­kouk­ses­ta:

”O Her­ra kaik­ki­tie­tä­vä Ju­ma­la! Si­nun ni­mees minä alo­tan tä­män mat­kan; an­na py­hän en­ke­lis saat­taa mi­nua niin kuin To­bi­as­ta; it­se ret­kel­lä var­jel­la kai­kes­ta vaa­ras­ta...”

Siu­nat­tua ad­vent­ti­a­jan odo­tus­ta!

Marja-TerttuKomulainen
Kutsu Päivämiehen verkkolehden blogikirjoittajaksi ilahdutti minua, mutta vähän myös huoletti: enhän ollut aikaisemmin kirjoittanut tämänkaltaisia tekstejä. Olen kuuden aikuisen lapsen äiti Kymenlaaksosta. Asumme puolisoni kanssa kahden. Lapsenlapsia meillä on seitsemän. Olen ollut työssä hoitoalalla, mutta kotiäitivuosia minulla on enemmän kuin työvuosia. Toivoisin voivani tuottaa lukijoille ilon ja toivon pilkahduksia arkeen.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys