Han­na-Ma­ria Jur­mu

Kun muu­ta­mia kym­me­niä vuo­sia sit­ten pe­rus­tim­me puu­a­lan yri­tyk­sen, tuo­tan­toom­me kuu­lui­vat puu­le­lut. Kun si­sus­tus­tuot­teet syr­jäyt­ti­vät puu­le­lu­jen val­mis­tuk­sen, va­ras­toon jäi mo­nen­lai­sia le­lu­jen osia, esi­mer­kik­si kuor­ma-au­ton la­vo­jen ai­hi­oi­ta. La­vat oli­vat puun­vä­ri­siä, ja nii­den kul­mis­sa nä­kyi­vät kau­niit sor­mi­lii­tok­set.

Tuli vuo­si 2007. Nuo­rin sis­ko­ni Ai­no-Si­nik­ka ja hä­nen kih­lat­tun­sa Ant­ti-Ju­ha­ni al­koi­vat suun­ni­tel­la ke­vät­häi­tä. He päät­ti­vät pi­tää hään­sä pää­si­äi­sen ai­koi­hin. Kun häi­den ko­ris­te­lua mie­tit­tiin, joku muis­ti, et­tä meil­lä­hän oli va­ras­tos­sa le­lu­kuor­ma-au­to­jen la­vo­ja! Jos ne maa­lat­tai­siin ke­ve­äs­ti val­koi­sik­si, ne voi­si­vat so­pia so­mis­tus­laa­ti­koik­si ku­kil­le. Sit­ten joku hok­sa­si, eh­kä pää­si­äi­sen tee­mois­ta ins­pi­roi­tu­nee­na, et­tä laa­ti­koi­hin voi­si kas­vat­taa veh­nä­no­ras­ta.

Näin ta­pah­tui. Häis­sä oli pit­kis­sä pöy­dis­sä pit­kis­sä ri­veis­sä kau­niin he­le­än­vih­re­ää veh­nää. So­mis­tuk­ses­ta saat­toi löy­tää mo­nen­lais­ta sym­bo­liik­kaa.

Häi­den jäl­keen veh­nä­no­ras ei men­nyt suo­raan kom­pos­tiin, vaan ter­veys­tie­toi­set van­hem­pa­ni pu­ris­ti­vat sii­tä it­sel­leen vi­ta­mii­ni­juo­maa. Kun le­lu­la­vat oli saa­tu tyh­jik­si, ne siir­tyi­vät taas va­ras­toon.

Tuli vuo­si 2009. Mei­dän per­hees­säm­me oli tu­los­sa en­sim­mäi­set häät. Tyt­tä­rem­me Stii­na päät­ti jär­jes­tää kih­lat­tun­sa Te­pon kans­sa häät ke­sä­kuun alus­sa. Kun tuli het­ki teh­dä pää­tök­siä juh­la­pöy­tien ko­ris­te­lus­ta, joku muis­ti taas tal­lel­la ole­vat kuor­ma-au­ton la­vat! Ne kai­vet­tiin taas esiin, ja täl­lä ker­taa nii­hin is­tu­tet­tiin pie­niä, val­koi­sia or­vok­ke­ja. So­mis­tus oli kau­nis, ja sopi eri­no­mai­ses­ti al­ku­ke­sän häi­hin. Häi­den jäl­keen laa­ti­kot siir­tyi­vät va­ras­toon.

Pian tuli vuo­si 2012 ja Lo­pen Su­vi­seu­rat. Kat­ri-sis­ko­ni kuu­lui opas­te­toi­mi­kun­nan Satu Ra­ti­sen so­mis­tus­ryh­mään. Ky­se­lin Sa­tul­ta ja Kat­ril­ta muis­to­ja kym­me­nen vuo­den ta­kai­ses­ta tai­teel­li­ses­ta pro­jek­tis­ta. Mo­nia asi­oi­ta he muis­ti­vat­kin.

Kun ryh­mäs­sä oli alet­tu miet­tiä jo pal­jon en­nen omaa su­vi­seu­ra­ke­sää seu­ro­jen vi­su­aa­lis­ta il­met­tä, taus­tal­la oli ol­lut aja­tus kau­pun­ki­lais­ten seu­rois­ta. Min­kä­lai­set muo­dot mark­kee­raa­vat kau­pun­kia? Mikä ku­vaa kau­pun­ki­lais­ten luon­toa? Aja­tus be­to­ni­laa­ti­kois­ta il­men­tä­mään kau­pun­ki­lais­ten seu­ro­ja oli pi­tä­nyt hy­lä­tä, kos­ka edel­li­sen vuo­den Su­vi­seu­rois­sa oli sat­tu­nut ole­maan sa­man­kal­tai­nen idea käy­tös­sä.

Ryh­mäs­sä pää­dyt­tiin eri­mal­li­siin ja eri­ko­koi­siin pui­siin laa­ti­koi­hin. Ne kes­ke­nään ryh­mi­tel­ty­nä viit­tai­si­vat kau­pun­ki­tee­maan. Laa­ti­kot maa­lat­tai­siin seu­ro­jen tee­ma­vä­ril­lä, ur­baa­nil­la vaa­le­am­man ja tum­mem­man orans­sin sä­vyil­lä. Osa jä­tet­täi­siin puu­pin­nal­le. Niin­pä ju­lis­te­toi­mi­kun­nan kä­den­tai­ta­jat al­koi­vat val­mis­taa eri­ko­koi­sia laa­ti­koi­ta. Ja kuin­kas muu­ten – le­lu­kuor­ma-au­to­jen la­vat sai­vat kut­sun läh­teä Ter­vo­las­ta Es­poo­seen ko­ris­ta­maan pu­hu­jien ja kut­su­vie­rai­den ruo­ka­lan pöy­tiä. Van­ho­jen va­lo­ku­vien pe­rus­teel­la mat­kaan läh­ti­vät la­vat, joi­ta ei ol­lut maa­lat­tu ai­kai­sem­pia häi­tä var­ten, mut­ta kuu­lui­vat sa­maan la­va­pe­su­ee­seen.

Jo kym­me­nen vuo­den ta­kais­ten Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen so­mis­tusp­ro­jek­tis­sa työ­ta­pa oli ryh­mä­työ­hen­ki­nen. Luo­vil­le ide­oil­le ja aja­tuk­sil­le oli ti­laa; kaik­kien ide­at oli­vat ar­vok­kai­ta, ide­a­rii­hes­sä hei­tet­tyi­hin aja­tuk­siin tar­tut­tiin en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti, ku­kaan ei joh­ta­nut te­ke­mis­tä yl­hääl­tä päin. Asi­oi­den an­net­tiin ta­pah­tua, mikä joh­ti he­del­mäl­li­seen työ­ta­paan ja hy­viin lop­pu­tu­lok­siin.

Kun luo­va ryh­mä miet­ti, mikä ku­vai­si kau­pun­ki­lai­sen ke­sää, pää­dyt­tiin aja­tuk­seen nur­mi­kos­ta. Mikä ku­vas­tai­si­kaan luon­te­vam­min nur­mik­koa kuin veh­nä­no­ras!

Tal­koil­la maa­lat­tui­hin laa­ti­koi­hin ja la­voi­hin kyl­vet­tiin veh­nää. Ku­vien pe­rus­teel­la lop­pu­tu­los on ol­lut vai­kut­ta­va.

Tänä vuon­na Su­vi­seu­rat ovat jäl­leen Lo­pel­la. Satu Ra­ti­nen tii­vis­ti kes­kus­te­lus­sam­me yh­teyt­tä kak­sien Lo­pen seu­ro­jen vä­lil­lä ja tä­män ke­säis­ten seu­ro­jen so­mis­tus­fi­lo­so­fi­aa. Kym­me­nen vuo­den ta­kai­ses­ta pro­jek­tis­ta on edel­leen ja­los­tu­nut työ­ta­pa, jos­sa luo­vas­sa ryh­mäs­sä ide­oi­hin on suh­tau­dut­tu en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti ja avoi­mes­ti. Luo­vuut­ta on ruok­ki­nut aja­tus sii­tä, et­tä ta­va­ra kier­tää. Ta­va­ran hyö­ty­käyt­tö ja ker­ta­käyt­tö­kult­tuu­rin pol­ke­mi­nen ovat ol­leet joh­ta­vi­na aja­tuk­si­na. Nämä aja­tuk­set ovat nä­ky­neet myös tal­koo­työs­sä, jos­sa osal­lis­tu­jat ovat pääs­seet ra­ken­ta­maan yh­des­sä seu­ro­jen vi­su­aa­lis­ta il­met­tä.

Edel­lis­ten Lo­pen su­vi­seu­ro­jen orans­sit le­lu­la­vat ovat ol­leet myös mu­ka­na yh­tei­sö­tai­teen to­teut­ta­mi­ses­sa. Ne ovat saa­neet toi­mia ky­nien ja tus­sien säi­lyt­ti­mi­nä pro­jek­tin eri vai­heis­sa.

Mi­nä­kin sain edel­lis­ten Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen päät­teek­si muis­tok­si yh­den orans­sin la­va­laa­ti­kon. Men­nee­nä pää­si­äi­se­nä sii­nä oli suk­laa­mu­nia.

Olen kuul­lut, et­tä Es­poon rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä on vie­lä kaa­pis­sa kasa orans­se­ja le­lu­au­ton la­vo­ja. Toi­vot­ta­vas­ti nii­tä voi siel­tä ai­na joku na­pa­ta hyö­ty­käyt­töön. Toi­von myös, et­tä me­kin kek­sim­me vie­lä uu­sia käyt­tö­koh­tei­ta jo kak­sis­sa häis­sä pal­vel­leil­le la­voil­le. Ja ku­ka­pa tie­tää, vaik­ka joku val­mis­tai­si näis­tä kai­kis­ta la­vois­ta vie­lä jo­nain päi­vä­nä le­lu­kuor­ma-au­to­ja…