Ul­la Ha­lo­nen

Tänä sun­nun­tai­aa­mu­na aja­tuk­se­ni vii­pyi­le­vät ei­li­sen läm­pi­mis­sä tun­nel­mis­sa. Saim­me osal­lis­tua rau­ha­nyh­dis­tyk­sen kuo­ron ret­ki­päi­vään, joka päät­tyi yh­tei­seen ai­kuis­ten il­taan toi­mi­ta­lol­lam­me. Il­lan ai­hee­na oli rak­kaus. Se sopi hy­vin rak­kai­den mat­ka­ys­tä­vien kans­sa vie­te­tyn päi­vän jäl­kei­seen mie­len­ti­laa­ni.

Kes­kus­te­lus­sa tuli kau­niis­ti ja hu­mo­ris­ti­sel­la­kin ta­val­la il­mi, et­tä rak­kaus pu­huu eri­lai­sia kie­liä. Tois­ten rak­kaus il­me­nee enem­män te­koi­na kuin suul­li­si­na tun­nus­tuk­si­na. Se on uh­rau­tu­mis­ta ja vai­van­nä­köä toi­sen puo­les­ta: ruu­an­lait­ta­mis­ta, ren­kai­den vaih­toa, keit­ti­ön sii­vous­ta tai au­ton put­saa­mis­ta lu­mes­ta. Ajat­te­len, et­tä myös an­ta­mi­nen ja ja­ka­mi­nen ovat te­ko­jen rak­kaut­ta. Kii­rei­ses­sä ja ma­te­ri­a­lis­min täyt­tä­mäs­sä maa­il­mas­sa mo­nil­la on eni­ten pu­laa ajas­ta. Ihai­len ih­mi­siä, joil­la on tai­to ja ym­mär­rys py­säh­tyä oi­ke­al­la het­kel­lä toi­sen ih­mi­sen luo ja käyt­tää ai­kaan­sa rin­nal­la kul­ke­mi­seen. Mi­ten tai­ta­vas­ti toi­set osaa­vat­kin pu­hua rak­kau­den kie­lel­lä!

Rak­kaus pu­huu myös kos­ke­tuk­ses­sa. Toi­set ky­ke­ne­vät sii­hen vain har­voin ja vain tiet­ty­jen ih­mis­ten kans­sa. It­se olen men­nei­nä vuo­si­na usein tus­kail­lut huo­noa kie­li­pää­tä­ni. Mi­nua on kui­ten­kin loh­dut­ta­nut se, et­tä "vaik­ka minä pu­hui­sin ih­mis­ten ja en­ke­lien kie­lil­lä, mut­ta mi­nul­la ei oli­si rak­kaut­ta, oli­sin minä vain he­li­se­vä vas­ki tai ki­li­se­vä kul­ku­nen" (1. Kor. 13:1). Rak­kau­den kiel­tä voi kui­ten­kin nä­kö­jään op­pia huo­nos­ta kie­li­pääs­tä huo­li­mat­ta – ei­kä sii­hen tar­vi­ta edes sa­no­ja. Mi­nul­le on yhä luon­te­vam­paa si­lit­tää per­heen­jä­se­niä ja kos­ket­taa mui­ta ih­mi­siä ohi­men­nen.

Yri­tän toki ak­tii­vi­ses­ti ais­tia, mil­loin tätä kiel­tä so­pii pu­hua, jot­ta en yli­tä miel­lyt­tä­vän ja epä­miel­lyt­tä­vän vä­lis­tä yk­si­löl­lis­tä ra­jaa. Erääl­lä iäk­käi­den ih­mis­ten ryh­mäl­le pi­tä­mäl­lä­ni lu­en­nol­la pu­huin kos­ke­tuk­sen mer­ki­tyk­ses­tä hy­vin­voin­nin nä­kö­kul­mas­ta. Ker­roin pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, et­tä jos tääl­lä on kos­ke­tus­ta vail­la ole­via ih­mi­siä, voin lu­en­non jäl­keen an­taa ha­lauk­sia. Oli hä­kel­lyt­tä­vää ja kos­ket­ta­vaa, kun pu­hee­ni jäl­keen osal­lis­tu­jat aset­tui­vat etee­ni jo­noon saa­dak­seen ha­lauk­sen.

Raa­ma­tus­sa rak­kau­den kä­si­te ja sen il­mai­se­mi­nen esiin­ty­vät usein. Olen miet­ti­nyt tun­net­tua koh­taa, jos­sa ke­ho­te­taan ra­kas­ta­maan mui­ta niin kuin it­se­ään. Ke­ho­tuk­seen si­säl­tyy suu­ri ajal­li­nen­kin vii­saus. Se ki­teyt­tää aja­tuk­sen sii­tä, et­tä en­sin täy­tyy op­pia ra­kas­ta­maan it­se­ään, jot­ta voi ra­kas­taa mui­ta. Tämä pe­ri­aa­te ko­ros­taa it­se­ar­vos­tuk­sen ja it­se­myö­tä­tun­non mer­ki­tys­tä sekä osoit­taa, et­tä it­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen ja hy­vin­voin­ti ovat rak­kau­den ja­ka­mi­sen ja pal­ve­le­mi­sen kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­miä. Olen huo­man­nut tä­män myös omal­la koh­dal­la­ni. Kun olen op­pi­nut ar­mol­li­suut­ta ja lem­peyt­tä it­se­ä­ni koh­taan, mi­nun on ol­lut hel­pom­pi ra­kas­taa myös mui­ta. Osoit­ta­ma­ni rak­kaus näyt­tää myös ta­val­la tai toi­sel­la ker­tau­tu­van ja pa­laa­van luok­se­ni.

Pu­hut­tu rak­kau­den kie­li ei ole kai­kil­le help­poa. Eräs si­sar ker­toi pu­heen­vuo­ros­saan sil­loin täl­löin ky­se­le­vän­sä puo­li­sol­taan, ra­kas­taa­ko tämä edel­leen hän­tä. Hä­nen puo­li­son­sa rak­kaus ei kui­ten­kaan jää­nyt ke­nel­le­kään epä­sel­väk­si, tämä kun us­kal­tau­tui tun­nus­ta­maan sen jul­ki­ses­ti. Ta­pah­tu­mas­ta muis­tui mie­lee­ni raa­ma­tun­koh­ta, jos­sa Jee­sus ky­syy Pie­ta­ril­ta kol­me ker­taa sa­maa asi­aa hie­man eri sa­noin. Ku­ten ku­kaan muu­kaan meis­tä, myös­kään Pie­ta­ri ei ky­en­nyt aga­pe-rak­kau­teen suh­tees­sa Ju­ma­laan. Raa­mat­tu ko­ros­taa­kin, et­tä täl­lai­nen ju­ma­lal­li­nen rak­kaus, jota Jee­sus Pie­ta­ril­ta ky­syi, on Ju­ma­las­ta läh­töi­sin. Se on täy­sin eh­do­ton­ta, ei­kä vä­li­tä sii­tä, mil­lai­nen rak­kau­den koh­de on ja on­ko hän sen ar­voi­nen.

Ret­ki­päi­vän lou­nas­tau­ol­la kes­kus­te­lim­me ra­kas­ta­mi­sen kult­tuu­rie­rois­ta. Yh­dys­val­lois­ta ko­toi­sin ole­va si­sar ker­toi, mi­ten hä­nen ko­ti­maas­saan on ai­van ta­val­lis­ta ra­kas­taa (love) ai­van kaik­kea. Suo­men kie­les­sä tun­neil­mai­sut ovat eng­lan­nin kie­len tuo­mien vai­kut­tei­den yleis­ty­mi­ses­tä huo­li­mat­ta edel­leen hil­li­tym­piä. Muu­tos­ta kui­ten­kin ta­pah­tuu, ja myös mi­nun vies­tin­näs­sä­ni rak­kaus esiin­tyy yhä use­am­min. Jos olen työ­reis­sus­sa, What­sap­pin per­he­ryh­mään tu­lee tut­tu, ra­kas­ta­vas­ta hy­vä­nyön toi­vo­tuk­ses­ta ker­to­va kir­jai­nyh­dis­tel­mä hy­mi­öi­den kera.

Avi­o­lii­tos­sa mi­nul­le on kir­kas­tu­nut, et­tä puo­li­soi­den vä­li­seen rak­kau­teen kuu­luu olen­nai­ses­ti saat­to­mie­he­nä toi­mi­mi­nen. Opet­te­lim­me jo seu­rus­te­lu­ai­ka­na so­pi­maan asi­oi­ta niin, et­tei au­rin­ko las­ke vi­ham­me yl­le. Sit­tem­min täs­tä on tul­lut sa­na­ton so­pi­mus pyy­tää evan­ke­liu­mia joka il­ta – tun­tui mil­tä tun­tui. Rak­kaus Kris­tuk­ses­sa on kan­na­tel­lut myös ajal­lis­ta rak­kaut­ta. Suur­ta ajal­lis­ta ja tai­vaal­lis­ta rak­kaut­ta on siu­na­ta tois­ta pyy­tä­mät­tä­kin. Sitä kiel­tä ei voi osa­ta lii­an hy­vin.