”Suu­ret kii­tok­set, et­tä lä­he­tit teks­ti­si Päi­vä­mie­heen blo­gi­näyt­teek­si! On­kin ilo ker­toa, et­tä kut­sum­me si­nut en­si vuo­dek­si Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tik­si.”

Tu­lin niin iloi­sek­si lu­et­tu­a­ni tuon Päi­vä­mie­hen toi­mi­tuk­ses­ta saa­ma­ni säh­kö­pos­tin. Otin luot­ta­mus­teh­tä­vän nöy­räs­ti vas­taan.

Olin huo­man­nut Päi­vä­mie­hes­sä Ha­lu­at­ko blo­gis­tik­si? -il­moi­tuk­sen muu­ta­mia viik­ko­ja ai­em­min. Il­moi­tus hy­päh­dyt­ti jo­tain si­säl­lä­ni. Us­kal­tai­sin­ko ha­kea? Jä­tin leh­den avoi­mek­si hel­lan pääl­le. Jos se vaik­ka kut­sui­si myö­hem­min. Sul­jin leh­den kui­ten­kin jon­kin ajan pääs­tä ja tait­te­lin sen pois. Ei, en ha­ki­si.

Vie­lä­kö­hän löy­täi­sin sen Päi­vä­mie­hen, jos­sa oli se blogi-il­moi­tus, huo­ma­sin ajat­te­le­va­ni vii­kon pääs­tä. Et­sin leh­den kä­sii­ni ja re­vin il­moi­tuk­sen jää­kaa­pin oveen. Sa­laa toi­voin, et­tä joku per­heen­jä­se­nis­tä sa­noi­si, et­tä hae, äi­ti, ih­mees­sä blo­gis­tik­si!

Ku­kaan ei pu­hu­nut mi­tään. Lie­kö oli­vat huo­man­neet koko il­moi­tus­ta kaik­kien mui­den tär­kei­den il­moi­tus­ten se­as­ta. Jää­kaap­pim­me oves­sa on täl­lä het­kel­lä kak­si ham­mas­lää­kä­ri-il­moi­tus­ta, yk­si ys­tä­vä­per­heen osoi­te­lap­pu, kym­me­nes­tä lap­ses­ta jää­kaap­pi­mag­neet­te­ja yh­teen­sä 23, Ti­ge­ris­tä os­tet­tu viik­ko­ka­len­te­ri, jota ei ole muis­tet­tu täyt­tää, yk­si äi­tien­päi­vä­kort­ti, pari pii­rus­tus­ta sekä usei­ta epä­vi­ral­li­sia ras­ti­lis­to­ja eri­lais­ten unel­mien to­teut­ta­mis­ta var­ten.

Mie­tin lu­ke­mi­a­ni Päi­vä­mie­hen blo­gi­kir­joi­tuk­sia. Usein kävi niin, et­tä aloi­tet­tu­a­ni jos­ta­kin blo­gis­ta luin kir­joi­tuk­sen toi­sen­sa pe­rään, kos­ka kaik­ki oli­vat niin iha­nia. Oli ol­lut voi­maan­nut­ta­vaa sa­mais­tua tois­ten äi­tien kir­joi­tuk­siin. Oli sil­miä avaa­vaa tu­tus­tua toi­sen­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­van maa­il­maan. Mie­tin usein myös kir­joit­ta­jan tyy­liä. Oli­ko kir­ja- vai pu­he­kie­lel­lä? To­si­a­si­oi­hin pa­neu­tu­va vai mie­li­ku­vil­la lei­kit­te­le­vä? Niin mo­nen­lai­sia, kaik­ki mie­len­kiin­toi­sia. Niin tai­ta­via!

Epä­sym­met­ri­nen, rö­pe­lö­reu­nai­nen ha­kuil­moi­tus jäi jää­kaa­pin oveen pit­käk­si ai­kaa, vil­kai­sin sitä ai­na vä­lil­lä ohi­men­nen. Toi­saal­ta ha­lut­ti lä­het­tää näy­te­teks­ti an­net­tuun säh­kö­pos­ti­o­soit­tee­seen, toi­saal­ta ajat­te­lin, et­ten ole so­pi­va hen­ki­lö blo­gis­tik­si. Kyn­nys lä­het­tää näy­te­teks­ti oli kor­kea, vaik­ka se oli val­mii­na pääs­sä­ni. Olen har­ras­ta­nut kir­joit­ta­mis­ta koko elä­mä­ni, pie­nes­tä ty­tös­tä läh­tien päi­vä­kir­jan si­vuil­le on tal­len­tu­nut mie­tin­tö­jä elä­mäs­tä.

En­sim­mäi­nen teks­ti­ni liit­tyi Eli­na-ni­mi­seen nuk­kee­ni. Pölk­ky­kir­jai­mil­la kir­joi­tet­tu ku­vi­tel­tu ta­ri­na, jon­ka lau­seet kaar­si­vat hie­man alas­päin teks­tin jat­ku­es­sa. ”Ajat­te­le Eli­na, jos minä oli­sin Ma­ria ja sinä oli­sit Jee­sus-lap­si. Mi­nul­la oli­si hir­veä hätä, kun He­ro­des yrit­täi­si tap­paa si­nut.” Kä­sit­te­lin tu­tun raa­ma­tun­ker­to­muk­sen he­rät­tä­miä tun­tei­ta kir­joit­ta­mal­la sii­tä. Näin olen teh­nyt tä­hän päi­vään as­ti. Kir­joi­tus­te­ra­pi­aa.

Asi­at aset­tu­vat pääs­sä­ni ker­to­mus­muo­toon. Myös se, et­tä vas­ti­kään to­teu­tui elä­mä­ni eh­kä suu­rin unel­ma: sain haa­vei­le­ma­ni opis­ke­lu­pai­kan. Us­ko­mat­to­mal­la ta­val­la jär­jes­tyi kou­luun pää­sy täs­sä elä­män­ti­lan­tees­sa, kun kym­me­nen­nen lap­sen äi­tiys­lo­ma lop­pui. Tai­vaan Isän jär­jes­te­le­mä ai­ka­tau­lu, ajat­te­len.

Kä­sit­te­lin tätä ih­meel­lis­tä asi­aa muo­dos­ta­mal­la sii­tä ta­ri­nan ai­vo­je­ni kir­joi­tus­te­ra­pi­a­so­puk­kaan. Erää­nä päi­vä­nä kes­ken di­gi­taa­li­sen ter­vey­den­huol­lon teh­tä­vän kir­joi­tin sen siel­tä ulos ja lä­he­tin blo­gis­ti­ha­kuun.

Ja täs­sä nyt kir­joi­tan en­sim­mäis­tä blo­gi­teks­ti­ä­ni. Toi­von, et­tä te lu­ki­jat sai­sit­te tart­tu­ma­pin­taa kir­joi­tuk­sis­ta­ni. Voi­sit­te eh­kä sa­mais­tua, eh­kä saa­da ver­tais­tu­kea tai uu­sia aja­tuk­sia. En­nen kaik­kea toi­von, et­tä sai­sin ilah­dut­taa tei­tä.