Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Oletko koskaan pysähtynyt ihastelemaan Jumalan luomistyön kauneutta sinussa itsessäsi?

On­ko si­nul­la kos­kaan kiu­sauk­sia toi­mia Raa­ma­tun oh­jei­den tai omien ar­vo­je­si vas­tai­ses­ti? Kiu­sauk­sia on mo­nen­lai­sia. Kiu­sauk­sia on mo­nen­lai­sia, ei­kä kaik­kia kiu­saa sa­mat hou­ku­tuk­set, vaik­ka ih­mi­sen pe­rus­tar­peet ovat­kin suun­nil­leen sa­man­lai­sia, ku­ten halu kuu­lua jouk­koon.

Olen kuul­lut mie­len­kiin­toi­sen ha­vain­nol­lis­ta­mi­sen sii­tä, mi­ten sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta kol­men­kym­me­nen päi­vän ajan kai­kil­la ih­mis­tä syn­tiin viet­te­le­vil­lä ta­voil­la. En­sim­mäi­se­nä (Luuk. 4) kiu­saa­ja kiu­sa­si Jee­sus­ta ruu­miil­li­sil­la kiu­sauk­sil­la eli pe­rus­tar­peen täyt­ty­mät­tö­myy­del­lä, nä­läl­lä. Ny­ky­ai­ka­na­kin voi tul­la mo­nien pai­nei­den ja elä­män kuor­mien al­la olo, et­tä ei­hän täs­sä edes kaik­ki pe­rus­tar­peet täy­ty ja ha­lu­ai­si oi­kais­ta hel­pom­paa reit­tiä. Jois­sa­kin ti­lan­teis­sa on­kin ihan oi­kein men­nä hel­pom­man kaut­ta, mut­ta Jee­sus muis­tut­taa sie­lun­vi­hol­li­sel­le, et­tei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä. Ym­mär­sin tä­män niin, et­tä jos mikä ta­han­sa asia tu­lee Ju­ma­lan tah­toa tär­ke­äm­mäk­si, on vaa­ra­na jou­tua eroon Ju­ma­las­ta.

Vai­kut­taa­ko se, kuin­ka ke­hol­li­nen ih­mi­nen on, sii­hen, mil­lai­sia kiu­sauk­sia hä­nel­le tu­lee? Poh­din tätä ys­tä­vä­ni kans­sa. Hän ker­toi, et­tei hän koe vah­vaa viet­te­lys­tä kau­nis­tau­tu­mi­sen suh­teen, mut­ta hän iha­nan re­hel­li­ses­ti tun­nus­ti sor­tu­neen­sa tuo­mit­se­viin aja­tuk­siin nii­den tut­ta­vien koh­dal­la, jot­ka ei­vät ole syys­tä tai toi­ses­ta vas­tus­ta­neet näi­tä kau­nis­tau­tu­mi­sen kiu­sauk­sia. Tämä tuo­mit­se­vuus on lä­hel­lä myös it­se­ä­ni. On­ko hel­pom­paa tuo­mi­ta mui­ta sii­tä, mikä it­sel­le ei ole niin vai­ke­aa, ja on­ko hel­pom­pi tu­kea ja ym­mär­tää sel­lai­sia, jot­ka lan­ke­a­vat sa­man­tyyp­pi­siin kiu­sauk­siin kuin it­se?

It­se olen sil­loin täl­löin ko­ke­nut kiu­saus­ta kau­nis­tau­tua esi­mer­kik­si kyn­si­la­kal­la. Lo­pul­ta vii­mek­si, kun tämä kiu­saus tuli taas mie­lee­ni, muis­tin, mi­ten edel­li­sel­lä ker­ral­la oli käy­nyt: vaik­ka kiil­tä­vän kyn­si­la­kan käyt­tö ei si­nän­sä him­men­nä Ju­ma­lan luo­mis­työn kau­neut­ta, hä­pe­sin kui­ten­kin näyt­tää kyn­si­ä­ni muil­le. Pel­kä­sin, et­tä mi­nut näh­täi­siin tur­ha­mai­se­na, ja lo­pul­ta olo la­kat kyn­sis­sä oli ai­ka tu­ka­la ja hä­pei­le­vä. Olo hel­pot­tui, kun sain la­kat pois.

Mo­nes­ti kau­nis­tau­tu­mi­seen liit­ty­vät asi­at lii­te­tään it­se­tun­to­ky­sy­myk­siin ja esi­mer­kik­si hen­ki­lön omaan si­säi­seen pel­koon, tu­len­ko hy­väk­sy­tyk­si mui­den sil­mis­sä, esi­mer­kik­si il­man meik­kiä. Olen kii­tol­li­nen saa­mas­ta­ni luon­non­mu­kai­ses­ta kau­neus­kas­va­tuk­ses­ta, joka on kan­nus­ta­nut mi­nua luot­ta­maan it­see­ni juu­ri sel­lai­se­na kuin olen. Li­säk­si se on va­paut­ta­nut mi­nut käyt­tä­mään aa­mu­tun­nit enem­män ar­vo­je­ni mu­kaan esi­mer­kik­si nuk­ku­mi­seen kuin vaik­ka­pa meik­kaa­mi­seen. Tar­kas­tel­ta­es­sa kau­nis­tau­tu­mis­ta myös eko­lo­gi­suu­den nä­kö­kul­mas­ta koen tuh­laa­va­ni luo­mu­na vä­hem­män luon­toa.

Toi­se­na sie­lun­vi­hol­li­nen näyt­ti Jee­suk­sel­le kaik­ki maa­il­man val­ta­kun­nat, kun­ni­an ja lois­ton ja kai­ken li­säk­si lu­pa­si vie­lä val­lan hal­li­ta tätä kaik­kea. Kun­ni­an­hi­mo, näyt­tä­mi­sen halu ja ar­vos­tet­tuun jouk­koon kuu­lu­mi­nen voi­vat tun­tua hou­kut­te­le­vil­ta. Pi­de­tään­kö mi­nua edes jär­ke­vä­nä ih­mi­se­nä, jos Ju­ma­la an­taa meil­le vie­lä li­sää lap­sia? Mitä se hait­taa, vaik­ka osal­lis­tui­sin­kin työ­po­ru­kan mu­ka­na vir­kis­tys­päi­vän jat­koil­le? Aja­tel­laan­ko mei­dät eko­lo­gi­suu­den vas­ta­kar­vaih­mi­sik­si, kun li­sään­nym­me luon­nol­li­ses­ti? Saam­me­ko enää lai­naa, jos Tai­vaan Isä an­taa li­sää lap­sia? Hä­pe­ä­kin voi nous­ta pin­taan: olen­ko sil­mä­tik­ku­na näin ison lap­si­kat­raan kans­sa tai kun kul­jen täs­sä us­ko­vien jou­kos­sa?

On­nek­si hä­peä on tun­ne, jota voi op­pia ym­mär­tä­mään pa­rem­min. Sen tun­nis­ta­mi­nen ja sa­noit­ta­mi­nen hel­pot­taa sen kans­sa si­nuik­si tu­le­mi­ses­sa. Nyy­ti ry:n *) si­vuil­la kir­joi­te­taan kau­niis­ti: ”Hä­pe­än kah­leis­ta ir­tau­tu­mi­nen on heik­kou­teen suos­tu­mis­ta, it­sen ra­kas­ta­mis­ta ja hy­väk­sy­mis­tä sel­lai­se­na kuin on, kaik­ki­ne omi­nai­suuk­si­neen ja puut­tei­neen.”

Poh­dim­me ys­tä­vä­ni kans­sa myös sitä, et­tei us­ko­va­na elä­mi­sen tu­li­si ol­la tois­ten us­ko­vais­ten elä­män vah­ti­mis­ta ja "po­lii­si­na" toi­mi­mis­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta myös käs­ke­mäl­lä hän­tä heit­täy­ty­mään vuo­ren­rin­teel­tä alas. Yleen­sä tämä ver­taus on seu­rois­sa se­li­tet­ty si­ten, et­tei Ju­ma­laa ja hä­nen kär­si­väl­li­syyt­tään tu­li­si ko­e­tel­la heit­täy­ty­mäl­lä tie­ten tah­to­en han­ka­luuk­siin. Ym­mär­sin tä­män ver­tauk­sen niin­kin, et­tei mei­dän tule ko­e­tel­la omaa­tun­to­am­me ja sen hoi­toa ää­ri­ra­joil­le, vaan py­syä kuu­li­ai­se­na Ju­ma­lan sa­nal­le. Vaik­ka em­me vah­di­kaan tois­ten te­ke­mi­siä, on us­ko­na­si­ois­ta kes­kus­te­le­mi­nen ja evan­ke­liu­min tar­jo­a­mi­nen ai­na yh­tä tär­ke­ää – elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Mi­nua häm­mäs­tyt­ti huo­ma­ta, mi­ten epä­loo­gi­sia sie­lun­vi­hol­li­sen kiu­sauk­set voi­vat ol­la: heit­täy­tyä vuo­ren­rin­teel­tä! Ei­hän tuol­lai­nen toi­min­ta ole mil­lään ta­val­la eduk­si meil­le ih­mi­sil­le, vaan se vei­si vain jär­kyt­tä­vään kär­si­myk­seen. Sa­moin ih­met­te­lin tuon kyn­si­lak­ka­kiu­sauk­sen koh­dal­la, et­tä mik­si sie­lun­vi­hol­li­nen edes kiu­saa mi­nua tuol­lai­sel­la asi­al­la, jos­ta tie­dän saa­va­ni vain huo­non mie­len ja joka lo­pul­ta vie jon­kin­lai­seen pin­tee­seen, eh­kä sa­lai­luun ja kau­em­mak­si it­ses­tä ja it­sel­le oi­ke­as­ti tär­keis­tä asi­ois­ta.

Lo­pul­ta olen ai­na pää­ty­nyt sii­hen, et­tä Ju­ma­la suu­res­sa vii­sau­des­saan on alus­ta as­ti tien­nyt, mikä meil­le ih­mi­sil­le on hy­väk­si. Kui­ten­kin olem­me in­hi­mil­li­si­nä ih­mi­si­nä niin "lau­ma­e­läi­miä", et­tä erot­tau­tu­mi­nen muis­ta ja tä­män ajan muo­ti­vir­tauk­sis­ta voi ol­la vai­ke­aa. Ai­na luot­ta­mus Ju­ma­lan hy­vään joh­da­tuk­seen­kaan ei ole kor­keim­mil­laan. Asi­ois­ta pu­hu­mi­nen, Sii­o­nin lau­lu­jen kuun­te­lu ja Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ovat hel­pot­ta­neet mi­nua. Mikä si­nua on aut­ta­nut kiu­sauk­sien het­kel­lä?

Ar­mol­li­nen oi­ke­aan oh­jaa­mi­nen kiu­saus­ten ja ar­vo­jen vas­tais­ten va­lin­to­jen koh­dal­la on lä­him­mäi­sen rak­kau­del­lis­ta hoi­ta­mis­ta. Raa­ma­tun va­los­sa asi­oi­ta tar­kas­tel­les­sa asi­oil­le tup­paa löy­ty­mään oi­kea suun­ta. Ar­mo on kai­ken läh­tö­koh­ta: us­koi­han lan­gen­nut­ta Pie­ta­ria use­am­pi tu­hat ih­mis­tä, kun hän pu­hui ereh­ty­neen nä­kö­kul­mas­ta ja tar­jo­si an­teek­si­an­ta­mus­ta epä­on­nis­tu­neil­le syn­ti­sil­le.

*) opis­ke­li­joi­den mie­len­ter­veyt­tä ja opis­ke­lu­ky­kyä edis­tä­vä val­ta­kun­nal­li­nen ja yleis­hyö­dyl­li­nen yh­dis­tys