JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pohdintaa päätepysäkillä

Nykyiset blogit
18.1.2021 11.45

Juttua muokattu:

18.1. 11:43
2021011811433920210118114500

Sii­tä on yli kak­si vuot­ta, kun kir­joi­tin en­sim­mäi­sen teks­ti­ni Päi­vä­mie­hen blo­giin. Nyt kir­joi­tan vii­mei­se­ni blo­gis­ti­na.

Ai­ka on men­nyt no­pe­as­ti. Mon­ta teks­tiä syn­tyi, mon­ta jäi syn­ty­mät­tä. Jot­kin asi­at ovat men­neet suun­ni­tel­lus­ti. Elä­mä on kui­ten­kin osoit­ta­nut ar­voi­tuk­sel­li­suu­ten­sa ja ar­vaa­mat­to­muu­ten­sa.

Ku­lu­nut ai­ka on ol­lut mo­nin ta­voin pal­kit­se­vaa. Kii­tos teil­le kai­kil­le, jot­ka olet­te teks­te­jä­ni lu­ke­neet ja vai­vau­tu­neet lä­het­tä­mään pa­lau­tet­ta. On ol­lut joka ker­ta ih­meel­lis­tä, kun tun­te­mat­to­mat ih­mi­set ovat näh­neet vai­vaa ja lä­hes­ty­neet. Mo­nia mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lui­ta on käy­ty. Yh­den uu­den ys­tä­vän­kin olen saa­nut pa­laut­tei­den avul­la. Pal­kit­se­vaa on ol­lut myös kir­joit­ta­mi­nen. Teks­tin val­mis­tu­mi­nen on tun­tu­nut ai­na yh­tä hie­nol­ta.

Toi­saal­ta kir­joit­ta­mi­nen on eri­kois­ta puu­haa. Jos­kus ai­he on val­mii­na ja teks­ti tu­lee kuin it­ses­tään. Toi­si­naan tuot­ta­mi­nen tök­kii. Aja­tuk­set ovat sol­mus­sa. Voi ol­la, et­tä jo­kin ai­he on kiin­nos­ta­va ja sii­tä ha­lu­ai­si jo­tain sa­noa, mut­ta ei sit­ten­kään tie­dä, mitä. Pal­jon on myös kiin­ni sii­tä, mil­lais­ta elä­mä on kir­joit­ta­mis­het­kel­lä.

Al­ku­ai­koi­na ai­kaa kir­joit­ta­mi­seen oli enem­män. Vii­meis­te­lin opin­to­ja­ni yli­o­pis­tol­la. Kir­joi­tin muu­ten­kin pal­jon, ja tein teks­te­jä sii­nä si­vus­sa. Sit­tem­min työ­e­lä­mä on ol­lut pal­jon uu­vut­ta­vam­paa. Koen, et­tä teks­te­jä ei voi vain run­ta­ta – el­lei sitä sit­ten tee työk­seen. Luo­misp­ro­ses­si vaa­tii ai­kaa, ole­mis­ta, jopa tyl­syyt­tä. Sil­loin aja­tuk­set kyp­sy­vät. Vä­ki­sin kir­joit­ta­mi­nen juu­ri Päi­vä­mie­hen blo­giin ei ole tun­tu­nut hy­väl­tä.

Toi­se­na blog­ga­ri­vuo­te­na kir­joit­ta­mi­ses­ta ei tul­lut oi­kein mi­tään. Ha­lu­ja oli pal­jon, ai­kaa ja jak­sa­mis­ta vä­hän. Vuo­si oli hy­vin ras­kas. Vii­me hel­mi­kuun alus­sa elä­mäm­me muut­tui saa­tu­am­me tie­tää ke­säl­lä syn­ty­vän lap­sem­me kas­vai­mes­ta. Sit­tem­min kaik­ki elä­mi­sen vä­rit ja sä­vyt on ko­et­tu. Sai­raa­lat Ou­lus­sa ja Hel­sin­gis­sä ovat tul­leet tu­tuik­si. Mon­ta ker­taa oli tun­ne, et­tä pai­noim­me eteen­päin kuin put­kes­sa, pää ku­ma­ras­sa ja es­tei­tä tiel­tä rai­va­ten.

Edel­li­ses­sä teks­tis­sä­ni kir­joi­tin leik­kauk­ses­ta, jota odot­te­lim­me. Se to­teu­tet­tiin syys­lo­ma­vii­kol­la Hel­sin­gis­sä. Ris­kit oli­vat niin isot, et­tä nii­tä ei us­kal­ta­nut juu­ri ää­neen mai­ni­ta. Ope­raa­tio on­nis­tui kui­ten­kin yli odo­tus­ten, ja kas­vain saa­tiin nä­ky­vil­tä osin pois­tet­tua lä­hes täy­sin. Lop­pu­syk­sy ku­lui ta­sai­ses­ti ko­din ja sai­raa­lan vä­lil­lä. Tä­hyi­lim­me koh­ti vuo­den lop­pua.

Lo­pul­ta koit­ti tuo ai­na odo­tet­tu, mut­ta täl­lä ker­taa ai­van eri­tyi­sen har­taas­ti kai­vat­tu jou­lu. Sel­vi­sim­me! Yh­täk­kiä oli ai­kaa hen­gäh­tää. Oli vain yk­si lah­ja­toi­ve: Sai­sim­me­pa ol­la yh­des­sä ko­to­na! Ja me saim­me. Rau­has­sa, kii­reet­tä, pie­ni­muo­toi­seen tyl­sis­ty­mi­seen saak­ka. En­si ker­taa sit­ten tou­ko­kuun em­me ole käy­neet sai­raa­las­sa mo­neen viik­koon. Kuin­ka ih­meel­li­ses­tä se voi­kaan tun­tua!

Nyt on ol­lut ai­kaa miet­tiä rau­has­sa, set­viä aja­tuk­si­aan. Kaik­kien vas­toin­käy­mis­ten jäl­keen on voi­nut tun­tea kii­tol­li­suut­ta. On us­ko­ma­ton­ta, et­tä tyt­tä­rem­me on sel­vin­nyt kai­kis­ta leik­kauk­sis­ta. Nyt meil­lä on ilo­nam­me jo hie­man yli puo­li­vuo­ti­as, au­rin­koi­nen ja iloi­nen nei­ti. Va­sen­ta jal­kaa ei ole ja oi­kea ei toi­mi, mut­ta elä­mi­sen iloa se ei ole ra­joit­ta­nut. Saam­me joka päi­vä ih­me­tel­lä sitä, mi­ten iha­na ja ih­meel­li­nen tyt­tö meil­le on an­net­tu. Ru­kouk­sem­me kuul­tiin. Meil­le an­net­tiin voi­mia jak­saa. Lap­sem­me sel­vi­si.

Nyt on al­ka­nut uu­si vuo­si. Ku­kaan ei tie­dä, mitä se pi­tää si­säl­lään it­se kul­le­kin. On kui­ten­kin hyvä suh­tau­tua tu­le­vaan tur­val­li­sin ja luot­ta­vai­sin mie­lin. Siu­nat­tua uut­ta vuot­ta kai­kil­le!

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys