Mark­ku Ka­mu­la

"Tääl­lä on niin hyvä ol­la, et­tä mik­si em­me ra­ken­tai­si kau­pun­kia, jos­sa oli­si vain us­ko­vai­sia?" Olin it­se vie­lä nuo­ri, kun kuu­lin tä­män poh­din­nan. Asi­aa poh­ti­va mies oli saa­nut jon­kin ai­kaa sit­ten pa­ran­nuk­sen ar­mon. Hä­nel­le oli tul­lut aja­tus maan­pääl­li­ses­tä on­ne­las­ta Su­vi­seu­rois­sa, jois­sa hän oli ol­lut en­sim­mäis­tä ker­taa. Aja­tus­ta eteen­päin kul­jet­ta­es­saan mies ker­toi ym­mär­tä­neen­sä, et­tä maan pääl­le ei voi ra­ken­taa pa­ra­tii­sia. Jos tuol­lais­ta us­ko­vais­ten kau­pun­kia alet­tai­siin ra­ken­taa, ei me­ni­si kau­aa, kun asi­at me­ni­si­vät mah­dot­to­maan mal­liin. It­sek­kyys, ah­neus ja ka­teus kun ei­vät läh­de ih­mi­ses­tä edes pa­ran­nuk­sen kaut­ta, ja sie­lu­jen vi­hol­li­nen hää­räi­li­si mie­lel­lään sot­ke­mas­sa asi­oi­ta ih­mis­ten kes­kel­lä myös us­ko­vais­ten kau­pun­gis­sa. On­han se tut­tu vie­ras Su­vi­seu­rois­sa­kin. Sik­si on pa­ras­ta, et­tä su­vi­seu­ra­kau­pun­ki pu­re­taan ja sen vä­li­ai­kai­set asuk­kaat pa­laa­vat ar­ki­sil­le pai­koil­leen.

Voi kuu­los­taa us­ko­mat­to­mal­ta, mut­ta juu­ri nyt Su­vi­seu­ro­jen pur­ka­mi­nen on ajan­koh­tai­nen asia. Ni­mit­täin kun Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­jät suun­nit­te­le­vat seu­ro­jen ra­ken­ta­mis­ta ai­van vii­mei­siä piir­to­ja myö­ten, me tääl­lä ete­läs­sä val­mis­tau­dum­me nii­den pur­ka­mi­seen. Tal­ven ja ke­vään ai­ka­na tie­do­tam­me tu­le­vas­ta pur­ku-ura­kas­ta, ke­rääm­me si­tou­tu­nei­ta pur­ka­jia ja kou­lu­tam­me pur­ka­mi­ses­ta vas­taa­via hen­ki­löi­tä. Pää­vas­tuu täs­tä on vuo­den 2025 Su­vi­seu­ro­jen kent­tä­toi­mi­kun­nal­la.

Pu­das­jär­ven vas­tuun­kan­ta­jil­ta saim­me hy­vän mal­lin pur­ka­mi­ses­ta tie­dot­ta­mi­seen, ja sitä olem­me nyt to­teut­ta­neet. Ja­oim­me saa­mam­me mal­lin mu­kai­ses­ti hal­lin­non työ­ryh­män ja pur­ku­pääl­li­köi­den kans­sa vuo­rot ja pyy­sim­me kai­kil­ta vuo­den 2025 jär­jes­te­ly­vas­tuus­sa ole­vil­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­tä so­pi­van ajan tam­mi-hel­mi­kuul­ta, jol­loin voi­sim­me tul­la ker­to­maan tu­le­vas­ta pur­ku­työs­tä. Nyt nuo pur­kuin­fot ovat ta­ka­na ja seu­raa­vat as­ke­leet, ku­ten var­si­nai­set pur­ku­kou­lu­tuk­set, edes­sä.

Kä­vin it­se pur­ku­pääl­lik­kö Ve­lin kans­sa en­sin Kou­vo­las­sa. Oli mu­ka­va käy­dä van­has­sa ko­ti­sii­o­nis­sa ja ta­va­ta nii­tä ih­mi­siä, jot­ka yli 30 vuot­ta sit­ten ot­ti­vat mi­nut, vai­mo­ni ja muu­ta­man vii­kon ikäi­sen vau­vam­me läm­pi­mäs­ti vas­taan. Mo­nen sa­dan ki­lo­met­rin pääs­tä tul­lei­na meil­lä ei ol­lut aluk­si yh­tään tut­tua ih­mis­tä koko Kaak­kois-Suo­mes­sa. Pian meil­lä kui­ten­kin oli sis­ko­ja, vel­jiä, isiä ja äi­te­jä tar­peel­li­nen mää­rä. Hei­dän an­ta­maan­sa rak­kaut­ta ja läm­pöä to­ti­ses­ti tar­vit­sim­me!

Pur­kuin­fon aluk­si kat­se­lim­me su­vi­seu­ra­tun­nel­miin joh­dat­ta­van ku­va­koos­teen ja lau­loim­me sa­mal­la Sii­o­nin lau­lun Kau­nis aa­mu­au­rin­kom­me. Kun aloin pi­tää esit­te­lyä, ky­syin läs­nä­o­li­joil­ta, kuin­ka moni on jo haa­veil­lut ja suun­ni­tel­lut en­si ke­sän Su­vi­seu­roi­hin läh­te­mis­tä. Sil­mä­mää­räi­ses­ti ar­vi­oi­tu­na val­ta­o­sa nos­ti kä­ten­sä. Sit­ten ker­roin Lo­pel­la 2025 jär­jes­tet­tä­vien Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­sees­ta ja sii­tä it­sel­le­ni nou­se­vis­ta aja­tuk­sis­ta. Seu­raa­van dian koh­dal­la ker­roin niis­tä ar­vois­ta, joi­den oh­jaa­mi­na ha­lu­am­me teh­dä jär­jes­te­lyi­tä toi­siim­me ja Tai­vaan Isään luot­ta­en, toi­sil­lem­me ar­mol­li­si­na, an­ne­tun vas­tuun kan­ta­en ja iloi­ten yh­tei­ses­tä työs­täm­me ja us­ko­mi­sen lah­jas­ta. Ker­ta­sin vie­lä jär­jes­te­ly­a­lu­een vas­tui­den ja­kau­tu­mi­sen yh­dis­tyk­sil­le ja toi­mi­kun­tiin.

Oman avaus­pu­heen­vuo­ro­ni jäl­keen Veli ker­toi, min­kä­lai­ses­ta vas­tuus­ta Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen pur­ka­mi­ses­sa on kyse. Saim­me kuul­la, et­tä jo­kai­ses­ta yh­dis­tyk­ses­tä tar­vi­taan usei­ta ryh­män ve­tä­jiä ja ku­hun­kin ryh­mään kym­me­nen pur­ka­jaa. Kuu­lim­me, et­tä lo­ma­mat­ka on hyvä suun­ni­tel­la niin, et­tä pää­sem­me kaik­ki osal­li­sek­si tuos­ta pur­ka­mi­ses­ta, joka par­haim­mas­sa ta­pauk­ses­sa on iki­muis­toi­nen elä­mys. Veli ko­ros­ti, et­tä pur­ku­työ teh­dään rau­hal­li­ses­ti ja tur­val­li­suus huo­mi­oi­den, ja ke­hot­ti tä­hän liit­ty­en jo­kais­ta ot­ta­man mu­kaan hei­jas­ti­mil­la va­rus­te­tun huo­mi­o­lii­vin. Omat työ­ka­lut on syy­tä ot­taa mu­kaan, ku­ten ak­ku­po­ra­ko­nei­ta ja Torx 25 -ruu­vaus­kär­kiä. Tär­ke­ää oli kuul­la, et­tä ruo­kaa ja juo­maa on tar­jol­la kai­kil­le tal­koo­lai­sil­le per­he­vä­ki­neen.

Kuu­lim­me myös, et­tä var­si­nai­sen pur­ku­työn li­säk­si kaik­ki pu­ret­ta­vat ma­te­ri­aa­lit pa­ka­taan ja koko seu­ra-alue sii­vo­taan, jo­ten työ­tä on nuo­ris­ta al­ka­en kai­kil­le, jot­ka kyn­nel­le ky­ke­ne­vät. In­fon jäl­keen lau­loim­me Sii­o­nin lau­lun Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut. Vä­li­a­jal­la jut­te­lim­me vie­lä jär­jes­te­ly­vas­tuis­ta ja muis­te­lim­me kah­vi­pöy­däs­sä van­ho­ja, eten­kin vuo­si­na 1974 ja 1984 Hol­lo­las­sa jär­jes­tet­ty­jä Su­vi­seu­ro­ja ja vuo­den 2007 Su­vi­seu­ro­ja Val­ke­a­las­sa.

Seu­raa­va­na sun­nun­tai­na koh­ta­sim­me taas Ve­lin kans­sa, täl­lä ker­taa Lap­peen­ran­nas­sa. Siel­lä­kin mei­dät otet­tiin vas­taan niin läm­pi­mäs­ti ja run­sain tar­joi­luin, et­tä meil­lä yl­si­vät hy­myt sil­miin ja kor­viin as­ti. Pää­sim­me en­nen pur­kuin­fon al­ka­mis­ta pöy­tään, jos­sa oli kah­den­lais­ta pit­saa, mo­nen­lais­ta me­hua, kah­via ja vaik­ka mitä muu­ta. Mu­ka­na­ni ol­lut Kert­tu­li-tyt­tö tai­si huo­ma­ta vain Geis­ha-kon­veh­dit, joi­ta hän pis­te­li suu­hun­sa mel­koi­sen mää­rän.

So­vim­me kah­vi­tel­les­sa Ve­lin kans­sa, et­tä pi­de­tään esit­te­ly sa­mal­la kaa­val­la kuin vii­me vii­kol­la, kos­ka se tun­tui toi­mi­val­ta ja mu­ka­val­ta mal­lil­ta.

Oh­jaa­ja kuu­lut­ti jo ti­lai­suu­den al­ka­mi­ses­ta, kun tun­sin tas­kus­sa­ni tä­räh­dyk­sen. Ta­ju­sin, et­tä pu­he­lin oli jää­nyt pääl­le. Ajat­te­lin en­sin, et­tä lai­tan vain pu­he­li­men len­to­ti­laan en­kä lue saa­pu­nut­ta vies­tiä, jot­ta voin pa­rem­min kes­kit­tyä esit­te­ly­pu­heen­vuo­roo­ni. Ute­li­ai­suut­ta­ni luin kui­ten­kin vies­tin. Kyy­ne­leet tul­vah­ti­vat sil­mii­ni ja sy­dän hy­päh­ti rin­nas­sa­ni, kun luin vies­tin, jon­ka lo­pus­sa oli sy­dä­ne­mo­ji. Vies­tis­sä ker­rot­tiin, et­tä yk­si ra­kas lä­him­mäi­nen on ha­lun­nut us­koa epä­us­kon­sa an­teek­si ja saa­nut tul­la ta­kai­sin Isän ko­tiin. Mi­nul­la oli kyl­lä ilon tun­teis­sa pi­tä­mis­tä! Mie­tin, et­tä osaan­ko pi­tää pur­kuin­fon ai­van kuin mi­tään ei oli­si ta­pah­tu­nut, vai pal­jas­tan­ko jo­ten­kin tä­män suu­ren ilon? Ajat­te­lin, et­tä pi­dän asi­an tois­tai­sek­si oma­na tie­to­na­ni. Pää­tin, et­tä vaik­ka asia on­kin niin iso, et­tä tai­vaan en­ke­lit­kin sii­tä iloit­se­vat, kes­ki­tyn nyt sii­hen asi­aan, jon­ka vuok­si olen tän­ne tul­lut.

Niin me pi­dim­me Ve­lin kans­sa pur­kuin­fon. Ky­syin taas, kuin­ka moni on jo haa­veil­lut en­si ke­sän Su­vi­seu­rois­ta ja ker­roin kun­kin dian koh­dal­la sii­hen kuu­lu­vis­ta asi­ois­ta. Omas­sa pu­heen­vuo­ros­saan Veli vie­lä buus­ta­si ky­sy­mäl­lä uu­des­taan, et­tä saa­tai­siin­ko kaik­kien käsi nou­se­maan en­si ke­sän Su­vi­seu­roi­hin läh­dön suh­teen? Ja kun suun­nil­leen kaik­ki kä­det nou­si­vat, saat­toi Veli to­de­ta, et­tä kyl­lä se näyt­tää tuo pur­ku­hom­ma jär­jes­ty­vän.

In­fon jäl­keen lau­loim­me taas Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut. Lau­la­es­sa­ni ajat­te­lin, et­tä näin sinä, Isä, olet mi­nun ai­noa tur­va­ni ja toi­vo­ni, ja niin myös si­nun, vas­ta pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut lä­him­mäi­se­ni siel­lä kau­ka­na. Oli hyvä ol­la.