En muis­ta lap­suu­te­ni en­sim­mäi­sis­tä vuo­sis­ta mi­tään. Pik­ku­hil­jaa muis­to­jen ko­riin al­kaa ker­tyä ta­va­raa. Tun­nel­mia, tuok­su­ja, ää­niä. Pa­pan tuo­hi­käp­py­räl­lä sy­tyt­tä­mä raa­su pönt­tö­uu­nis­sa ja koi­vu­puun tuok­su. Äi­din te­ke­mä pe­ru­na­muu­si puo­luk­ka­hil­lol­la ja tyy­ty­väi­set ruo­kai­li­jat. Lei­kit yk­sin, si­sa­rus­ten tai naa­pu­rin las­ten kans­sa. Kuk­kien ke­rää­mi­nen tien­var­sil­ta, luon­non ih­mei­den ihas­te­lu ja vil­li­kis­san ke­syt­tä­mi­nen. Pääs­ky­set, leh­mät lai­tu­mel­la ja ke­sän tuok­sut. Tur­val­li­suus.

Kou­lun aloi­tus, uu­det vel­vol­li­suu­det. Uu­sia ys­tä­viä kou­lus­sa ja mie­lui­sia kou­lu­teh­tä­viä. Il­mas­sa vä­lil­lä huo­lien tun­tua. Äi­din sai­raus ja ki­vut, pit­kiä pois­sa­o­lo­ja ko­toa vaa­ti­vat hoi­dot. Kir­jeet ja soi­tot äi­dil­le. Ikä­vä. Vas­tuu­ta ko­ti­töis­tä ja pik­ku­si­sa­rus­ten hoi­dos­ta. Va­lo­ku­vis­sa lap­sia ja heis­tä huo­leh­ti­via ai­kui­sia. Kui­ten­kin tur­val­lis­ta.

Nuo­ruus. Iha­naa ai­kaa. Edel­leen pal­jon vas­tuu­ta ko­to­na. Va­paa-ajan viet­toa ja reis­su­ja ys­tä­vien kans­sa. Opis­ke­lua, iloa, tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mia, tur­val­li­suut­ta.

Per­he. Uu­den elä­män ih­meen ko­ke­mi­nen 15 ker­taa. Yk­si muis­tut­ta­mas­sa, et­tä lah­ja on lai­naa. Maa­il­man kuo­hu­es­sa ym­pä­ril­lä tie­to, et­tä yk­si omis­tam­me on Ju­ma­lan luo­na tur­vas­sa.

Lap­set läh­te­vät, koti tyh­je­nee. Vä­lil­lä se täyt­tyy ää­ri­ään myö­ten jon­kun juh­lan tai ta­pah­tu­man yh­tey­des­sä. Muis­tel­laan men­nei­tä, iloi­taan täs­tä het­kes­tä ja suun­ni­tel­laan tu­le­vai­suut­ta. Ar­kea. Juh­laa. Elä­mää. Vä­lil­lä pal­jon on­nea ja vä­lil­lä niin ki­pei­tä asi­oi­ta, et­tä sy­dä­na­laan sat­tuu ja te­kee pa­haa. Sil­ti tie­dän, et­tä kaik­ki olem­me Kaik­ki­val­ti­aan tur­vas­sa.

Vaik­ka mi­nua on lap­suu­des­ta saak­ka ym­pä­röi­nyt tur­val­li­nen il­ma­pii­ri, jot­kin asi­at ovat saat­ta­neet ai­heut­taa tur­vat­to­muut­ta. Kum­mi­tus­ju­tut ja pi­meä pe­lot­ti­vat pie­ne­nä. Lap­suu­den lei­keis­sä joku asia, jos­ta en pi­tä­nyt tai ylä­as­teen vä­li­tun­nil­la huu­del­tu huo­mau­tus us­kos­ta­ni. Epä­a­si­al­li­set kom­men­tit, kun odo­tin vau­vaa tai hu­ma­lai­sen asi­ak­kaan nyrk­ki leu­ka­ni edes­sä. Kaik­ki ovat ol­leet ohi­me­ne­viä het­kiä, ei­kä mi­hin­kään näis­tä ti­lan­teis­ta liit­ty­nyt lä­hei­nen ih­mi­nen, mut­ta niis­tä on jää­nyt jäl­ki mie­len poh­jal­le.

Ko­dis­sa­ni on jo usei­den su­ku­pol­vien ajan tur­vat­tu ja luo­tet­tu Ju­ma­laan. Pa­rem­paa tur­vaa en tie­dä, ja sii­hen ha­lu­an nyt­kin luot­taa. "On Ju­ma­las­sa tur­va­ni ja tu­ke­ni, hän kuor­ma­ni voi kan­taa. Kun hän­tä ni­meen Jee­suk­sen näin ru­koi­len, hän jäl­leen voi­maa an­taa. Jos vii­pyy­kin, niin kui­ten­kin hän it­ku­ni ja huu­to­ni huo­maa ja nii­hin vas­taa." (VK 477:1.)