JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Antajan sydämen tila ratkaisee

Pääkirjoitukset
21.8.2024 7.00

Juttua muokattu:

16.8. 09:02
2024081609022520240821070000

Kirk­ko­vuo­des­sa Lä­him­mäi­sen sun­nun­tain teks­tit py­säyt­tä­vät ih­mi­sen poh­ti­maan us­kon ja ar­jen va­lin­to­jen suh­det­ta. Evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus opet­taa oi­ke­an sy­dä­men­ti­lan mer­ki­tys­tä ih­mi­sen an­ta­es­sa omas­taan mui­den hy­väk­si. Köy­hän les­ken ropo uh­ri­ark­kuun oli enem­män kuin sii­hen lai­te­tut suu­ret ra­hat. Jee­suk­sen mu­kaan köy­hä les­ki an­toi ”kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si” (Mark. 12:44). Oli­si­ko ai­kam­me ih­mi­sel­lä val­miut­ta sa­maan?

Raa­mat­tu opet­taa mo­nes­sa koh­das­sa us­kon ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­den kuu­lu­van yh­teen. Us­ko taas opet­taa ra­kas­ta­maan lä­him­mäis­tä, ei vain aja­tuk­sen ja asen­teen ta­sol­la, vaan konk­reet­ti­ses­ti, ar­jen elä­mäs­sä. Apos­to­li Jo­han­nes to­te­aa täs­tä: ”Jos joku, jon­ka toi­meen­tu­lo on tur­vat­tu, nä­kee vel­jen­sä kär­si­vän puu­tet­ta mut­ta sul­kee hä­nel­tä sy­dä­men­sä, kuin­ka Ju­ma­lan rak­kaus voi­si py­syä hä­nes­sä? Lap­se­ni, äl­kääm­me ra­kas­ta­ko sa­noin ja pu­hees­sa, vaan te­oin ja to­tuu­des­sa.” (1. Joh. 3:17–18.)

Hy­vin­voin­ti ei ja­kau­du ta­sai­ses­ti yh­teis­kun­nas­sam­me, vaik­ka edel­lä ole­vas­ta Raa­ma­tun ku­vauk­ses­ta on pit­kä ai­ka. Suo­mes­sa asi­at ovat ver­ra­ten hy­vin, mut­ta kes­kel­läm­me on yhä puu­tet­ta kär­si­viä ih­mi­siä. Eri­ar­voi­suus vä­es­tö­ryh­mien vä­lil­lä nä­kyy lä­hes kai­kil­la hy­vin­voin­nin ja ter­vey­den alu­eil­la. Tu­lo­ta­sol­la, kou­lu­tus­taus­tal­la ja am­ma­til­la on sel­vä yh­teys hy­vin­voin­tiin ja ter­vey­teen. Huo­no-osai­suus ja pa­hoin­voin­ti puo­les­taan voi­vat ka­sau­tua tiet­tyi­hin vä­es­tö­ryh­miin (THL, 8.3.2024). Kris­til­li­ses­tä nä­kö­kul­mas­ta ky­sy­mys ei ole pel­käs­tään yh­teis­kun­nal­li­nen, vaan myös kris­ti­tyn lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen kuu­lu­va.

Ju­ma­lan sa­nan ope­tus ei edel­leen­kään ero­ta us­koa ja elä­mää toi­sis­taan. Vaik­ka yk­sit­täi­nen ih­mi­nen ei voi muut­taa koko maa­il­maa, hän voi hel­pot­taa lä­him­mäi­sen­sä taak­kaa. Olen­nais­ta on, et­tä an­taa ja aut­taa oi­ke­an­lai­sel­la sy­dä­mel­lä. An­ta­mi­sen ei tule pe­rus­tua lai­no­mai­ses­ta vaa­ti­muk­seen, vaan us­koon, rak­kau­teen ja hy­vään mie­leen (1. Tim. 6:18, Hepr. 13:16). Se ei ole an­si­oi­den ke­ruu­ta Ju­ma­lan tai ih­mis­ten sil­mis­sä. Aut­taa voi vaik­ka te­ke­mäl­lä työ­tä toi­sen hy­väk­si, an­ta­mal­la omaa ai­kaan­sa tai tu­ke­mal­la ta­lou­del­li­ses­ti tois­ta ih­mis­tä. Kes­kel­läm­me on edel­leen sa­man­lai­sia ih­mi­siä kuin ker­ran näh­tiin temp­pe­lin uh­ri­ar­kun ää­rel­lä. He aut­ta­vat vä­häs­tä tai pal­jos­ta, hil­jai­ses­ti, mut­ta hy­väs­tä sy­dä­mes­tä.